MP-Klassikko: Mäkikilpailuista kansanmalliksi – Victoria V35 Bergmeister

Vähemmän tunnettu moottoripyöräilyn pioneeri Victoria oli yksi toisen maailmansodan uhreista. Vaikka se oli edistyksellinen, kaunis ja edullinen, ei V35 Bergmeister kyennyt nostamaan valmistajaa takaisin jaloilleen.

Max Frankenburger ja Max Ottenstein perustivat vuonna 1886 Nürnbergin liepeille polkupyöriä valmistavan, itsensä ja kotikaupunkinsa mukaan nimeämänsä yrityksen, Frankenburger und Ottenstein Nürnbergin. Kun miehet vuonna 1899 päättivät aloittaa moottoripyörien valmistamisen, vaihtui yhtiön nimeksi helpommin lähestyttävä Victoria Werke AG.

Moottoripyöräilyn vähemmän tunnettuja pioneereja

Ensimmäinen ulkopuoliselta toimittajalta hankittua moottoria käyttävä Victoria-moottoripyörä tuli saataville jo seuraavana vuonna. Pian valikoimiin saapuivat kolmipyöräiset sekä pienet moottoroidut vaunut, joilla onnistuivat myös kevyet tavarankuljetukset. Nämä jäivät kuitenkin lyhytikäisiksi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Victoria esitteli BMW:n 500-kuutioisella, 6,5 hevosvoimaisella boxermoottorilla varustetun KR1-mallin, mutta BMW:n alettua valmistaa itse moottoripyöriä, päätettiin Victorialla aloittaa moottorin kehitystyö.

Victorian oma, 2-sylinterinen boxermoottori otettiin käyttöön vuonna 1923 esitellyn KR2-mallin yhteydessä. 9-hevosvoimaisena se oli huomattavasti BMW:n vastaavaa tehokkaampi.

Moottoritekniikka kehittyy valtavasti

Seuraavina vuosina Victoria esitteli useita uusia moottoreita, muiden muassa ensimmäisen Saksassa suunnitellun ja valmistetun mekaanisesti ahdetun moottorin. 500-kuutioinen, kaksisylinterinen boxer kiidätti Victorian vuonna 1926 maailmanennätysnopeuteen 165 km/h. Vaikka nopeusennätystä ei ajettu tuotantomoottorilla, oli myös niiden kehityksen tahti 20-luvulla huimaa. Vuosikymmenen loppuun mennessä Victorian käyttämän moottorin teho oli liki nelinkertaistunut KR1-malliin verrattuna.

30-luvun alussa Victoriasta oli tullut käytännössä lyömätön mäkikilpailujen sivuvaunuluokassa. 600-kuutioisella Victoria KR6:lla voitettiin euroopanmestaruus vuosina 1931 ja -32. Vuodelle 1933 uudistettu malli sai kilpailumenestystä korostavan lisänimityksen Bergmeister (vuorimestari). Malliston kehittämistä jatkettiin aktiivisesti toiseen maailmansotaan saakka ja 30-luvun alkupuolella Victoria otti valikoimaansa myös pienempiä kaksitahtimalleja.

Sodan jälkeen uuteen alkuun

Victorian tehtaat oli pommitettu toisessa maailmansodassa maan tasalle ja valmistaja joutui aloittamaan toimintansa sodan jälkeen käytännössä tyhjästä. Aluksi Victoria valmisti polkupyörän apumoottoreita, ja vuonna 1949 sotaa edeltänyt kaksitahtimalli KR25 palautettiin tuotantoon modernisoituna versiona.

Victorialla kuitenkin uskottiin asiakkaiden haluavan vanhan Bergmeisterin kaltaista, nelitahtimoottorilla varustettua moottoripyörää, jonka kanssa voisi käyttää sivuvaunua. Niinpä vuonna 1951 esiteltiin täysin uusi malli, V35 Bergmeister.

Selkeä markkinarako

Victoria antoi mallin suunnittelun sotien välissä Triumphilla ja Zündappilla mainetta luoneen Richard Küchenin tehtäväksi. Lähtökohtana oli luoda luotettava ja käyttövarma moottoripyörä ostajille, joille pienet yksisylinteriset mallit eivät riittäneet, mutta joille isot BMW:t ja Zündappit olivat liian kalliita. Eräänlainen kansanmalli siis.

Küchen sovelsi ennen sotaa Ardenille kehittämänsä 750-kuutioisen pitkittäisen V2-moottorin periaatetta, pienensi sen Victorian toivomaan 350 kuutioon ja asetti sylinterit 64 asteen kulmaan. Näin moottorille saatiin hyvä jäähdytys, mutta sylinterit eivät olleet alttiina maakosketuksille boxerin tapaan. Ketjukäyttöinen nokka-akseli sijaitsi kampiakselin yläpuolella ja se ohjasi kansiventtiileitä työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä. Moottorin teho oli 21 hevosvoimaa, mikä takasi asiallisen matkavauhdin myös sivuvaunun kanssa.

Küchenin suunnittelemille malleille tyypillistä oli kaunispiirteisyys. Moottori oli muodoiltaan pyöreä ja kaasutin sekä sähköt on koteloitu siististi suojaan lialta ja katseilta. Nelivaihteinen, ketjuvälitteinen vaihteisto muodosti yhtenäisen osan moottorin kanssa ja toisioveto hoitui siistillä kardaaniakselilla.

Perinteitä kunnioittaen

Perinteiden velvoittamana Bergmeisterin erittäin vääntöjäykkä runko oli suunniteltu sivuvaunukäyttö huomioiden. Etujousitukseksi Victorialla valittiin teleskooppi, vaikka valmistajan tiedetään kokeilleen myös sivuvaunukäytössä suosittua earles-haarukkaa prototyypeissään. Myös taka-akseli oli jousitettu, minkä lisäksi kuljettajan mukavuudesta huolehti satulan kumijousitus.

Sivuvaunukäyttö otettiin huomioon myös jarrulaitteissa. 30 millimetriä leveillä jarrukengillä varustetut 180-milliset rummut olivat aikalaisikseen varsin järeät, mutta sivuvaunukäyttö huomioiden eivät lainkaan ylimitoitetut.

Victorian lopun alkua

Vaikka V35 Bergmeister oli hyvä moottoripyörä, ei siitä koskaan tullut menestystä. Hinnaltaan Bergmeister oli vain hieman yksisylinterisiä malleja kalliimpi, mutta merkittävästi isoja kaksisylinterisiä kilpailijoitaan edullisempi.

Jos mallin valmistus olisi aloitettu heti sen esittelyn jälkeen, olisi markkinarako ollut leveämpi. Vaikeassa tilanteessa ollut valmistaja aloitti kuitenkin valmistuksen vasta loppuvuodesta 1953, jolloin markkinatilanne oli jo muuttunut vähemmän suosiolliseksi. Tuotannon päätyttyä vuonna 1956, oli Bergmeistereita valmistettu vain noin 5 000 kappaletta.

Mopojen valmistukseen keskittynyt Victoria ajautui entistä pahempiin vaikeuksiin ja pian se ajautui Auto-Unionin omistaman Zweirad Union AG:n haltuun vuonna 1958. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa Victorian nimi siirtyi historian lehdille.

Tämän artikkelin kuvituksena oleva Victoria V35 Bergmeister on nähtävillä Suomen Moottoripyörämuseossa.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Roman Razinkov