MP17: Keulintakoneella kovemmaksi kuskiksi

Tutun Stunt Freaks Teamin messuosastolta löytyy vekkuli väline. Keulintakoneella kuka tahansa voi kokeilla, miltä pyörän keulan nosto tappiin asti tuntuu.

Useimmat ns. tavalliset motoristit tietävät tunteen, kun vaikka liikennevaloista lähtiessä annostelee kaasua hivenen liikaa ja etupyörä alkaa pyrkiä kohti taivasta. Vaikka keula ei pariakymmentä senttiä enempää nousisikaan, tuntuu se tottumattomasta siltä, että hengenlähtö oli lähempänä kuin koskaan.

Usein ensimmäinen reaktio on välitön kaasun sulkeminen. Tämän jälkeen tasaillaan pulssia vähintään pari kilometriä seuraavalle bussipysäkille, jossa kalsareiden siivoaminen voidaan aloittaa. Tosiasia kuitenkin on, että pyörä sietää keuliessa huiman paljon enemmän kallistuskulmaa, kuin moni uskookaan. Vaikka virkavalta ei siitä pidä, ja suurin osa kanssaihmisistäkin mieltää keulinnan lähinnä huligaanien kolttosiksi, voi nokan noston treenaamista perustella myös järkisyillä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Opettele ajamaan

Normaalissakin ajossa pyörän hallinnan menetys johtuu hyvin usein kuskin säikähdyksestä ja sen jälkeisestä lamaannustilasta, jolloin asian korjaamiseksi tehtävät temput ovat vähissä. Kun kuski opettelee tuntemaan pyöränsä metkut ja että miltä se tuntuu ääriolosuhteissa, esim. moottoriradalla, sujuu äkkinäisten vaaratilanteidenkin hallinta huomattavasti helpommin.

Tässä valossa keulintakoneen kokeilu tuntuukin jo järkevältä. Stunt Freaks Teamin Juha Ruokolainen kertoo, että vaikka koneella keuliminen ei aivan yksi yhteen vertaudukaan tosielämään, antaa se kuskille hyvän perstuntuman siitä, kuinka pitkälle sen nokan voi nostaa, ennen kuin katastrofi on käsillä.

Itse laitteen toiminta on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Pyörän takarengas on ankkuroitu pyörivän rullan päälle, samalla tavoin kuin tehodynamometrissä. Kun kaasua kääntää, rullassa oleva vastus jarruttaa sen verran, että se ei pyöri holtittomasti. Kuljettajalla tunne on saman kaltainen kuin asfaltilla kiihdyttäisi. Etupyörän alla on ylös ja alas liikkuva jousikeventeinen teline, jonka avulla keulan ylös pompauttaminen on helppoa.

Korkealla kiikkuu kumi

Sen jälkeen kuskin hommana on löytää kaasun ja jarrun avulla oikea kulma, jolla keula pysyy ilmassa mahdollisimman pitkään. Ylikeulinta on estetty tukevalla liinalla, joten homma on turvallista. Pyöränä laitteessa tiimi käyttää sähkötoimista KTM:n Freeride E:tä, jolloin keulintakoneen käyttö onnistuu paremmin myös sisätiloissa.

Juha Ruokolainen myöntää, että laitteessa on kokeiltu myös tonnista kyykkypyörää, mutta lämpöongelmat sekä tehokkaan moottorin äkkinäisyys tekivät käytöstä hankalaa. Sähköpyörän jäähdytys onnistuu huomattavasti helpommin ja se on myös käyttäjäystävällisempi. Vaihtoakkuja laite tosin vaatii pinon, mutta akkua vaihtamalla pyörän ”tankkauskin” onnistuu nopeasti.

Keulintakone on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, jos ei muuten, niin vaikka sitten sen ajoturvallisuuden nimissä. Ja oikeasti, onhan se keulinta kuitenkin syntisen hauskaa hommaa.

Teksti ja kuvat: Sami Puskala