MP23 Messut – Retroilu, nakut ja seikkailupyörät kiinnostavat edelleen

Prätkämarkkinoilla on viime vuosina vallinnut retroaalto. Moottoripyörävalmistajat ovat tuoneet uudelleen tuotantoon vanhoja malleja uudella twistillä.

Tällä kertaa MP23 Messuilla nähdään lukuisia pyöriä, jotka nojaavat valmistajan historiaan. Yksi tällaisista on Hondan XL750 Transalp, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1986. Tuolloin Transalp oli 600-kuutioinen adnventure-pyörä, ennen kuin sanaa adventure oli varsinaisesti keksitty.

Hondan kohdalla ei voida puhua retrosta siinä mielessä, että ulkokuori ei muistuta menneistä. Uusi Transalp on enemmänkin uusi kehitysversio ikonisesta pyörästä, joka on tuotu nykypäivään rytinällä. Pyörä nojaa edelleen kaksimukiseen voimanlähteeseen, mutta kuutiotilavuus on kasvanut selkeästi. Samoin teho, sillä 92 hevosvoimaa on hulppeasti enemmän kuin kasariversiossa.

Retroon on kallellaan myös Suzukin uutuusmalli V-Strom 800 DE. Vaikka pyörä onkin monella tapaa hyvin moderni, vie muotokieli ajatukset kultaiselle 80-luvulle. Suunnittelussa on mukana hieman kasari-Katanaa ja DR:ää. Kokonaisuus on viileä ja persoonallinen. Ja mikä on varsin ilahduttavaa, Suzuki on tällä kertaa lähtenyt mukaan pyörien elektroniikan päivittämiseen, eli pyörästä löytyy mm. molempiin suuntiin toimiva shifteri.

Menneiden aikojen ylistykseltä ei vältytä muillakaan merkeillä, sillä niin japanilainen Kawasaki, kuin saksalainen BMW tarjoavat ostajilleen uusia malleja, jotka hakevat muotoilullisia ideoita vuosikymmenten takaa. Tästä esimerkkinä toimivat Kawasakin RS-perhe ja BMW:n RnineT.

Retroiluksi voidaan kutsua myös perinteikkäiden jenkkivalmistajien mallistoja. Niistä kaksikko Indian ja Harley-Davidson nojaavat ikoniseen prätkämuotoiluun, joka ei ole aikojen saatossa muuttunut kovinkaan radikaalisti. Ja itse asiassa kelkka on hiljalleen kääntynyt takaisin kohti alkulehtiä. Esimerkiksi uutuusmalli FXBR Breakout on kromilla koristeltu pyörä, jonka valetut vanteet henkivät kasaritunnelmaa.

Lisää tekniikkaa ja tingeltangelia

Vintage-fiilistelyn vastapainoksi moottoripyöräala kulkee jatkuvasti elektronisempaan suuntaan. Tätä nykyä moottoripyörän vakiovarusteisiin kuuluu vakionopeudensäädin pyöräluokasta huolimatta. Cruise ei ole nakupyörässäkään kummastus, sillä tekniikka muuttuu halvemmaksi ja ostajakunta toivoo niitä pyöriinsä. Ne kun lisäävät ajomukavuutta selvästi pidemmillä taipaleilla.

Elektroniikkaa on siunaantunut pätkiin reilumminkin muutaman viimeisen vuoden aikana. Säädettävä luistonesto, vaihdettavat moottorikartat, kaarre-ABS:t ja sähköiset alustansäädöt ovat asioita, joita saa yhä useampaan malliin. Markkinoille on lanseerattu myös mukautuva vakionopeudensäädin, jollaisen saa tätä nykyä esimerkiksi Ducati Multistradaan. Automaattiset pitkät ajovalot puolestaan tuotiin juuri Kawasaki H2 SX SE:n varustelistalle.

Yksi ilahduttava kehityssuunta on prätkien mittaristojen kehittyminen. Tätä nykyä erilliselle navigaattorille ei ole enää samanlaista tarvetta kuin aiemmin, sillä moneen TFT-näytöllä varustettuun pyörään saa kytkettyä puhelimen oman navisoftan.

Leimallinen piirre on myös moottoripyörämaailman jakautuminen kahteen eri leiriin tehoreservin suhteen. Samaan aikaan kun valmistajat kehittelevät supertehokkaita naku- ja sporttipyöriä, on toinen tutkintalinja se, että vähempi teho riittää.

Rajumpia teholukemia repivät mm. Kawasaki H2, BMW S1000RR ja Ducati V4 Sreetfighter. Tätä nykyä 200 hevosvoimaa ei ole erikoinen lukema, vaan nakupyörätkin tuottavat moisia määriä. Kymmenen vuoden takainen nakupyörien ”kuristaminen” on prätkäilijän onneksi mennyttä maailmaa.

Nakupyörät ovat edelleen valtaisan suosittuja pyörämalleja, sillä ne toimivat usein hyvinä yleispyörinä. Toki yksi kehityssuunta on ratakelpoisten nakupyörien suuntaan, sillä moni kuski kokee ne mukavammaksi kuin tiiviillä ajoasennolla varustetut supersportit.

Pienessä vara parempi

Teho ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa ja ainoa moottoripyörän hyvyyttä arvottava tekijä. Markkinoille on tullut iso liuta pienikuutioisempia moottoripyöriä, jotka osoittavat, että pienempi tehomäärä voi monessa tapauksessa olla paikallaan. Tästä toimivina esimerkkinä voi pitää KTM:n 390 Adventurea, joka riittää monelle kuskille loistavasti.

Adventure-pyörissä pääpaino on hiljalleen siirtynyt kuninkuusluokasta keskiluokkaan. Vaikka BMW R1250GS on ollut vuosikausia myydyin seikkailupyörä, ovat sen haastajiksi nousseet 700-900 -kuutioiset pyörämallit. Yamaha Tenere 700, Aprilia Touareg 660, Suzuki V-Strom 800, KTM 890 Adventure, Triumph Tiger 900, Ducati DesertX, Husqvarna Norden 901 ja Honda XL750 Transalp ovat vain osa pyöräluokasta, jossa kilpailua piisaa.

Saikkailupyörägenre on ollut kovassa huudossa jo useamman vuoden, eikä se osoita laantumisen merkkejä vieläkään. BMW:n GS:n koko alaa muovannut muotokieli alkaa hiljalleen painua unholaan, ja sekaan on tullut lisää valinnanvaraa. Enää seikkailupyörän ei tarvitse näyttää pelikaanilta.

Autopuolella suureksi ilmiöksi nousseet sähköiset voimalinjat antavat vielä odottaa itseään. Toki markkinoilla on muutamia sähköprätkiä, mutta kiinnostus sähköä kohtaan ei ole ilmeisesti ollut niin suurta kuin autoissa. Tällä hetkellä pääpaino on Yhdysvalloissa, sillä Harleyn LiveWire ja Zero Motorcycles ovat molemmat rapakon takaisia brändejä.

Moottoripyörämaailman sähköistyminen lienee kuitenkin edessä tulevaisuudessa ainakin Euroopassa, sillä polttomoottorikäyttöisten autojen myyntikielto vuoden 2035 jälkeen saattaa osua jollain tasolla myös kaksipyöräisiin. Muutos kohti sähköisempää kaksipyöräisyyttä näyttäisi starttaavan sähköpolkupyöristä, sillä messuhallissa oli näytillä melkoinen liuta fillareita, joiden voimalinjaa sähkö ryhdittää.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala