Muutosta ilmassa – mammutteja Helsingissä

Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttelysalissa seisova mammuttilauma on komea ilmestys. Iltapäivän mittainen vierailu on elämys koko perheelle, mutta huonon sään kurittaessa Helsinkiä, on varauduttava ruuhkaan.

Luomuksen, eli Luonnontieteellisen keskusmuseon uusi pysyvä näyttely vie kävijän pitkälle aikamatkalle. Muutosta ilmassa -näyttely on kertomus ilmastonmuutoksesta: nykyisestä ja edellisistä.

Maan suurin kokoelma

Museovierailun ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu kuitenkin jo aulassa. Kuorma-auton kokoinen afrikannorsu toivottaa vierailijat tervetulleiksi. Useimmille aula on jo ensimmäisen selfien paikka.

Marraskuussa avattu Muutosta ilmassa -näyttelyä varten on kivuttava ylempiin kerroksiin, mutta kiirettä ei kannata pitää.

Maan suurimman eläintieteellisen kokoelman noin yhdeksän miljoonaa näytettä takaa sen, että jokaisessa kerroksessa riittää nähtävää eri aikakausilta, mantereilta ja vuodenajoilta. Näyttelyvitriinien visualisoinnit ovat näyttäviä.

Uutuusnäyttelyn päätähtenä on tutkimus, jonka pohjalta esitellään nykyisen ja edellisten ilmastonmuutosten vaikutuksia pohjoiseen luontoon ja lajistoon.

Kuin karvainen norsu?

Vierailijalle mieleen jäävät taatusti myös valtavat villamammutit. Niiden tarina päättyi ilmaston muuttuessa. Saman kohtalon kokivat myös jättiläishirvi ja luolaleijona. Aikalaisista sen sijaan muutokseen sopeutuivat muun muassa ahma ja susi.

Näyttelyn päätähti monelle on kuitenkin villamammutti. Tutkimuksen ansiosta näistä erikoisista arktisiin oloihin sopeutuneista norsueläimistä on tarjolla paljon tietoa.

Suurimmat yksilöt painoivat jopa kuusi tonnia ja syöksyhampaille kertyi mittaa lähes kolme metriä. Villamammutti saattoi helposti elää yli 50 vuotiaaksi. Päivässä jättimäinen kasvisyöjä kahmi kärsällä suuhunsa yli 200 kiloa ruokaa.

Mammuttien kanssa samassa näyttelyhuoneessa on myös kivikautinen asumus, jonka sisälle mielivät ainakin pienimmät näyttelyvieraat.

Mammutteja myös Helsingissä

Suomessa mammutin jäännöksiä on löydetty muun muassa Helsingistä. Viimeiset mammutit elivät Wrangelinsaarella lähteestä riippuen arviolta 7 000-3 700 vuotta sitten. Muualta ne hävisivät yli 10 000 vuotta sitten ihmisten saapuessa ja ilmaston muuttuessa.

Muutosta ilmassa -näyttelyyn on luvassa päivityksiä sitä mukaa kun tutkimustietoa karttuu. Muutosta ilmassa -näyttelyn tavoitteena on Luonnontieteellisen keskusmuseon mukaan lisätä ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista luonnollemme.

Museovierailu ei ole täydellinen ilman vierailua ylimmissä kerroksissa. Siellä ilmastonmuutos vaihtuu dinosauruksiin ja fossiileihin. Aikaperspektiiviä veivataan kymmenistä tuhansista vuosista satoihin miljooniin.

Näyttävästä koostaan ja pikkutarkoista yksityiskohdista huolimatta Luonnontieteellisen keskusmuseon dinosaurukset eivät ole aitoja. Hyvin säilyneet luurangot ovat maailmallakin harvinaista herkkua, joten useimmat museoissa näytillä olevat harvinaisuudet ovat niiden rekonstruktioita. Muinaisten jättiläisten kiinnostavuutta se ei kuitekaan vähennä.

Teksti ja kuvat Antti Hentinen