Nimi muutettu: DKW Schnellaster - Audin lähin vastine VW Kleinbusille taipui myös todelliseksi Suomi-harvinaisuudeksi

Oletko kuullut Donau-Sisusta? Jos et, ei ihme, sillä tämän Suomi-harvinaisuuden valmistusmäärä jäi erittäin pieneksi. Eikä saksalaisen esikuvankaan valovoima riittänyt peittoamaan Volkswagenin ikonia. Söpöydestä se ei varmasti jäänyt kiinni, eikä käytännöllisyydestä.

DKW Schnellaster voisi periaatteessa nyt nauttia juuri sitä kulttiasemaa, kuin mikä Volkswagen Typ 2:lla eli niin kutsutulla Kleinbusilla on. Se voisi olla pakettiautojen patriarkka, hippipaku ja ikuisten täydellisen aallon etsijöiden surffibussi. Näin ei vain käynyt.

Hellyttävyysvoimasta Schnellasterin menestys ei ainakaan jäänyt kiinni.

DKW oli yksi neljästä saksalaisesta automerkistä, jotka muodostivat nyky-Audia pohjustaneen Auto Unionin vuonna 1932. DKW F89 L Schnellaster on kuitenkin Audia lähin pakettiautomalli, ja yhdessä henkilöautosisarensa DKW F89 Meisterklassen kanssa ensimmäinen automalli, jota alettiin tuottaa toisen maailmansodan jälkeen nykyisessä Audi-kaupungissa, Baijerin Ingolstadtissa.

Suoraan Audilta ovat peräisin myös tämän artikkelin erinomaiset kuvituskuvat, mikä kertoo auton läheisistä siteistä Audiin.

Schnellasterin tasokas bussiversio poseeraa Ingolstadtin Kreutztorilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

DKW Schnellaster - etumatkalta takamatkalle

Schnellasterin uranuurtajuus on vähintäänkin kaksipiippuinen juttu. Se on jossain määrin esikuva jopa aivan kaikille nykyaikaisille pienille pakettiautoille, olihan siinä moottori edessä ja etuveto, mitkä tekivät tavaratilasta suhteessa auton kokoon erittäin käytännöllisen, ja tekivät myös korimuotoilusta aerodynaamisen. Vastakohtana on nimenomaan VW Kleinbus, jonka Kuplasta lainattu taakse sijoitettu moottori teki ison loven auton tavaratilan käytettävyyteen.

Schnellasterin nimi tarkoittaa jotakuinkin "nopeaa kuljettajaa", oli kyse sitten ihmisten tai tavaroiden kuljettamisesta paikasta toiseen. Oliko nimelle kuitenkaan lopulta kauheasti katetta?

Schnellasterissa moottori oli siis sijoitettu etumatkustajien jalkojen alle. Myös DKW päätyi lainaamaan pakettiautoonsa voimalinjan melko lailla suoraan henkilöautomaailmasta. Tämä tarkoitti - pitäkää penkistä kiinni - 700-kuutioista, kaksitahtista rivikakkosta 20 hevosvoiman potkulla. Voima välittyi etupyörille kolmivaihteisen laatikon kautta, ja auto kulki peräti 70 km/h.

Noin siis auton ensiesittelyvuonna 1949. Myöhemmin tarjolle tuli jopa kolmisylinterinen, 900-kuutioinen kaksitahtimoottori, joka nosti tehot 30 hevosvoiman paremmalle puolelle. Toisaalta, eipä Volkswagenkaan irroittanut Typ 2:n vastaiskumoottorista aluksi paljonkaan enempää.

Schnellasteria valmistettiin varmasti yhtä monella eri korimallilla kuin VW-kilpailijaansa.

Joka tapauksessa Schnellasterin, jonka tuotanto alkoi hieman ennen Kleinbusia, ja joka alkuasetelmissaan näytti tasavertaiselta VW:hen nähden, kaksitahtisuus taisi lopulta syödä auton uskottavuutta kuluttajien silmissä. Schnellasterin tuotanto lopetettiin vuonna 1962.

Kleinbus jatkoi tuotannossa viisi vuotta pidempään, ja sai seuraajan. Pian Volkswagen tuli mukaan myös entisen kilpailijansa kuvioihin, hankkien hallintaansa DKW:n Auto Unionin mukana, muodostaen nykyisin tuntemamme Audin, joka ei ole koskaan valmistanut pakettiautoja.

Donau-Sisu - Schnellaster supisuomalaisittain

Sitten siihen varsinaiseen Nimi muutettu -hetkeen, joka näin itsenäisyyspäivänä on sopivasti suomalainen.

Schnellasterin valmistusta Ingolstadtissa. Auto oli varsin helppo koota. Ja kuten todettua, F89 L eli Schnellaster oli ensimmäinen Ingolstadtissa valmistettu auto. Karjaalla puolestaan Donau-Sisut hitsattiin kasaan parissa tunnissa.

1950- ja 60-luvuillahan DKW:tä myytiin Suomessa kaikista muista maista poiketen eri nimellä, sillä maahantuoja Suomen Autoteollisuus ei suostunut ostamaan DKW:n nimen käyttöoikeuksia, jotka kuuluivat sitä edeltäneelle DKW:n maahantuojalle. Näin DKW:t myytiin Suomessa nimellä Donau.

Donau-Sisu oli puolestaan hanke pakettiautotuotannon käynnistämiselle Suomessa 50-luvun puolivälissä. Suomen Autoteollisuus eli Sisu valmisti tehtaallaan Karjaalla vuoden 1956 lopulla koemielessä 10 kappaleen vahvuisen erän Schnellastereita, nimeten ne Donau-Sisuiksi.

Länsi-Saksasta tuoduista osista Karjaalla koottuna Donau-Sisu olisi ollut äärimmäisen nopea ja myös edullinen valmistaa, ja autoissa olisi ollut Suomen oloihin parempi kolmisylinterinen moottori. Donau-Sisun valmistusmäärä jäi kuitenkin tuohon kymmeneen koekappaleeseen, sillä auton myynnille ei nähty riittäviä edellytyksiä.

Niinkin harvinaisesta autosta kuin Donau-Sisussa on kyse, yksi kappale on säilynyt. Mikkelin Mobilistit ry aloitti viime vuosikymmenellä entisöimään aikanaan Helsingin kaupungin kaasulaitoksen käytössä ollutta Donau-Sisua täyteen kuntoonsa.