Normandiassa vieraileva voi löytää paljon muistoja kesän 1944 tapahtumista

Erityisen tunnettuja ovat rannat, jotka tunnetaan edelleen koodinimillään. Amerikkalaisten huolellisesti hoidettu sotilashautausmaa muistuttaa Euroopan vapautumisen kalliista hinnasta. Maihinnousupaikkojen lähellä olevat tiet on nimetty niillä taistelleiden yksiköiden mukaan. Alueella on runsaasti muistomerkkejä ja museoita.

Normandian maihinnousu, koodinimeltään Operaatio Overlord, oli länsiliittoutuneitten maihinnousu Ranskan rannikolle Normandiassa toisessa maailmansodassa. Operaatio käynnistyi aamuyöllä 6. kesäkuuta 1944. Tätä päivää kutsutaan nimellä D-Day.

Maihinnousua seurannut taistelu Normandiasta jatkui yli kaksi kuukautta, jonka aikana liittoutuneet varmistivat ja laajensivat sillanpääasemiaan ja murtautuivat niistä ulos. Taistelu päättyi Pariisin valtaukseen ja Chambois'n motin antautumiseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Parhaita paikkoja Normandiassa

Pointe Du Hoc

Amerikkalaisten II Ranger-pataljoona nousi tätä jyrkkää, 30 metriä korkeaa kallionkielekettä pitkin ylös betoniselle tykistöasemalle vihollisen tulittaessa. Pataljoonan tehtävä oli tuhota tykit, jotka olisivat voineet pommittaa Omaha ja Utah –maihinnousualueita. Ranger-joukot menettivät täällä 225 miehestään 135.

Paikka on rannoista autenttisin, sillä täältä löytyy edelleen runsaasti bunkkereita ja pommituskuoppia. Näkymät Omaha ja Utah –rannoille ovat huikeat.

Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa

Normandian maihinnousuun osallistuneiden amerikkalaissotilaiden hautausmaa on Colleville-sur-Merissä, Calvadosissa. Yli 9 000 marmorista hautaristiä ja Daavidin tähteä on silminkantamattomiin rivisuorassa hyvin hoidetulla alueella.

Tämä lienee maihinnousuturistien suosituin kohde, eikä ihme, sillä niin vaikuttavasti kohde muistuttaa liittoutuneiden tappioista. Pelkästään Omaha beachillä kaatui ensimmäisen päivän aikana joidenkin lähteiden mukaan yli 3000 amerikkalaissotilasta.

Saksalaisten sotilaiden hautausmaa La Cambe

Mustien ristien täyttämä yli 20 000 saksalaisen sotilaan hautausmaa, on amerikkalaista hautausmaata tuntemattomampi. Hautausmaa on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Omaha-ranta

Tällä tuulisella seitsemän kilometrin mittaisella hiekkarannalla Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioona kärsi suuret tappiot. Myrskyisässä säässä useimmat Sherman-tankeista upposivat jo ennen rantaan pääsyä ja maihinnousualuksia repi tykkituli. Vastassa oli Saksan parhaiten koulutettu 352. divisioona.

Ensimmäisen taistelupäivän aikana kuoli tuhansia sotilaita, mistä tulee nimi Verinen Omaha. Tämä amerikkalaissotilaiden epätoivoinen tilanne kuvataan hyvin Steven Spielbergin elokuvan alkuosassa Pelastakaa sotamies Ryan.

Rannalle on pystytetty ruostumattomasta teräksestä 9 metriä korkea muistomerkki, Les Braves.

Gold-ranta

Britit kohtasivat tappioita Gold-rannalla kovan merenkäynnin ja vahvan puolustuksen ansiosta. Rannan tappiot olivat 400 miestä. Osasyy kerrotaan olevan se, että uivien Sherman-amfibiopanssareiden saapuminen viivästyi. Saksalaiset olivat linnoittaneet vahvasti rannalla olevan kylän ja tappioita kärsittiin siitä huolimatta, vaikka laivasto tuhosi osan asemista sulkutulellaan.

50. divisioona eteni vaikeuksista huoimatta Bayeux’n-Caenin tielle päivän loppuun mennessä. Päivän päättyessä lähes 25 000 sotilasta oli noussut maihin tällä rannikkokaistaleella.

Arromanches 360 –elokuvateatteri

Gold-rannan alueen modernissa pyöreässä elokuvateatterissa esitetään 30 minuutin välein Normandian maihinnousun tarina usealla valkokankaalla. Kuvassa näkyvien upeiden maisemien vuoksi alueella kannattaa joka tapauksessa vierailla, vaikkei teatteriin menisikään. Teatterin vieressä sijaitseva parkkipaikka on maksullinen.

Utah-ranta

Utah Beachillä maihin nousi 23 000 sotilasta. Tappiot maihin nousseista olivat rannoista vähäisimmät, yhteensä 197. Tämän selittänee se, että joukot nousivat maihin väärällä rannalla ja sotilaat säästyivät näin raskaimmin puolusteltuilta rannan osilta.

Sainte-Mère-Église

Varhain kesäkuun 6. päivänä 82. laskuvarjodivisioona valtasi Sainte-Mère-Églisen, josta tuli ensimmäinen maihinnousussa vapautettu kylä. Laskuvarjojääkäri John Steelen laskuvarjo takertui Sainte-Mère-Églisen kirkon torniin, jonne hän jäi roikkumaan tunneiksi.

Kirkon tornissa roikkuu laskuvarjojääkäriksi puettu nukke laskuvarjoinen. Tämä on kunnianosoitus Steelen muistoksi, jonka kohtalo oli joutua saksalaisten vangiksi. Myöhemmin hän vapautui vangitsijoiltaan ja liittyi takaisin USA:n joukkoihin.

Kirkon vierestä löytyy maksullinen parkkipaikka. Vieressä sijaitsee myös hyvin mielenkiintoinen laskuvarjojoukkojen Airborne –museo.

Muita suositeltavia vierailukohteita alueella

Étretat – tunnettu lomanviettokaupunki

Étretat on viehättävä rantakaupunki Luoteis-Ranskassa, lähellä Englannin kanaalia. Entisen kalastajakylän keskusta on tiivistunnelmainen ja autoilijalle hiukan haasteellinen pikkukatuineen - etenkin turistisesongin aikaan. Rannalle kannattaa silti pyrkiä, sillä jyrkät rantakalliot ovat suojelukohde, ja maisemat sen mukaiset.

Valkoiset liitukivikalliot ja kivien peittämät rannat ovat tehneet kaupungista suositun lomanviettokohteen.

Batterie Todt

Merkillisen näköinen bunkkeri, josta saksalaiset ampuivat tykillä aina Englantiin saakka.

Kanadalaiset valloittivat bunkkerin syyskuussa 1944. Batterie Todt bunkkeri on nimetty siellä komentajana olleen upseerin mukaan.

Wissant on leijalautailijoiden suosiossa

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Calaisista sijaitsee Wissant, pieni merenrantakylä rantabulevardineen. Wissantin rannalla tapaa paljon leijalautailijoita, joita erityisen hyvien tuulien ansiosta saapuu paikalle kauempaakin.

Lähes rannalla sijaitseva Hotelli, à l’hôtel de la baie de Wissant on sopiva vaihtoehto automatkailijalle. Siistin ja kohtuuhintaisen hotellin vieressä on puomilla lukittu parkkipaikka.

Lähialueen ravintoloista voi suositella Audinghenissa sijaitsevaa Le Vent du Nord -ravintolaa tai L´Escalles –ravintolaa Escalesissa. Ranskassa ravintolaillalliset ovat suosittuja, joten kannattaa pyytää hotellihenkilökuntaa varaamaan pöytä ravintolasta etukäteen.

Teksti ja kuvat: Susanna Suokonautio-Hynninen