Onnettomuustutkinta: kuudesta lapsesta kolme olisi voinut pelastua kuolemalta turvalaitetta käyttämällä

Lapsen kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa pieni lapsi tyypillisesti matkusti virheellisesti turvaistuimessa kasvot menosuuntaan.

Liikenteessä on kuollut vuosien 2011–2020 välisenä aikana 72 alle 15–vuotiasta lasta. Lapsista 44 oli henkilöautossa matkustajana ja kaksi kuljettajina.

Henkilöautoissa kuolleista 35 lapsesta kuusi matkusti ilman turvalaitetta. Lopuilla 29 lapsella oli käytössään turvaistuin tai turvavyö. Turvalaitetta käyttämättömistä kuudesta lapsesta kolme olisi tutkijalautakuntien mukaan voinut pelastua kuolemalta turvalaitetta käyttämällä.

– Lapsen kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa pieni lapsi tyypillisesti matkusti turvaistuimessa kasvot menosuuntaan, jolloin pää pääsi törmäyksessä retkahtamaan. Joissain tapauksissa istuin ei suojannut lasta sivusuunnasta tulleelta törmäysvoimalta, turvaistuin oli väärin kiinnitetty tai lapsen käytössä oli vain turvavyön lantio-osa, liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola taustoittaa.

Tiedot on koottu Onnettomuustietoinstituutin julkaisemaan, alle 15-vuotiaiden lasten liikennekuolemia taustoittavaan raporttiin.

Turvavyö pelastaa usein

Tutkijalautakunnat pitivät tärkeänä jatkaa valistusta oikeantyyppisen turvaistuimen valintaan sekä lasten turvalaitteiden ohjeiden mukaisesta kiinnittämisestä. Tienkäyttäjiä tulisi edelleen muistuttaa myös turvavyön käytön merkityksestä. Turvalaitteiden asianmukainen käyttö on tärkeää muistaa myös lyhyillä matkoilla.

Lisäksi 11 turvalaitetta käyttäneistä lapsista olisi voinut pelastua, mikäli käytössä olisi ollut lapsen kokoon nähden sopivampi, oikein asennettu ja laadukkaampi turvalaite. Mopolla ja moottoripyörällä liikkuneista alle 15-vuotiaista lapsista kaikilla oli suojakypärä päässään onnettomuuden tapahtuessa.

Kuljettajina henkilöautoissa toimineet ja itse onnettomuudessa kuolleet lapset ajoivat henkilöautoa ja moottoripyörää ilman ajo-oikeutta. Onnettomuuksissa menehtyneistä lapsista vajaa puolet eli 43 prosenttia oli 10–14-vuotiaita ja reilu kolmannes, 37 prosenttia oli 0–4-vuotiaita. Moottoriajoneuvojen onnettomuuksissa ajoneuvon kuljettajana toimi tyypillisimmin onnettomuustutkinnan mukaan lapsen vanhempi.

Moottoriajoneuvoissa olleita lapsia kuoli 46, jalan kulkeneita 18 ja polkupyörällä liikkuneita kahdeksan. Jalan tai pyörällä liikkuneista menehtyneistä lapsista puolet oli koulumatkalla.

Lapset saattaneet vaikuttaa kuljettajan keskittymiseen

Tutkijalautakuntien arvioimissa taustariskeissä nousi esille myös se, että joissain onnettomuuksissa ajoneuvossa matkustaneet lapset ovat saattaneet vaikuttaa kuljettajan keskittymiseen. Huomion herpaantumisesta on voinut aiheutua ajoneuvon hallinnan menetys tai havaintovirhe. Tiedotuksessa tulisikin korostaa liikenteen ja ympäristön jatkuvan seuraamisen tärkeyttä.

Jalankulkijan tai polkupyöräilijän kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kuoli 18 jalan kulkenutta ja kahdeksan pyörällä liikkunutta lasta. Kaikissa onnettomuuksissa yhtenä osallisena oli moottoriajoneuvo: 15 henkilö- tai pakettiautoa, yhdeksän kuorma- tai linja-autoa, yksi työkone ja yksi raitiovaunu. Onnettomuuksissa kuolleista lapsista suurin osa, 21 lasta, oli kouluikäisiä, ja heistä yli puolet eli 13 lasta oli onnettomuuden tapahtuessa koulumatkalla.

Jalankulkuonnettomuuksista viisi tapahtui suojatiellä. Kolmessa näistä raskas ajoneuvo oli kääntymässä oikealle, ja molemmille osapuolille paloi samanaikainen vihreä valo. Muista kuin suojatieonnettomuuksista viisi oli sellaisia, joissa jalankulkija ylitti ajorataa suojatien ulkopuolella. Kahdessa näistä onnettomuuksista lapsi tuli ajoradalle pysähtyneen tai juuri liikkeelle lähteneen linja-auton takaa.

Pyöräilyonnettomuuksista kaksi tapahtui tien ylityksen yhteydessä ja loput kuusi pyöräilijän ajaessa ajoradalla. Tien ylityksissä oli kyse risteävien ajosuuntien onnettomuudesta, jossa pyöräilijä ylitti tietä valo-ohjaamatonta pyörätien jatketta käyttäen. Näissä molemmissa tapauksissa pyöräilijä olisi liikennesääntöjen mukaan ollut väistämisvelvollinen.

Pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista lapsista kolme käytti onnettomuushetkellä pyöräilykypärää. Törmäyksen rajuudesta johtuen kypärän käytöllä ei näissä tapauksissa kuitenkaan ollut merkitystä. Kypärää käyttämättömistä viidestä lapsesta kolme olisi tutkijalautakuntien arvioiden mukaan voinut pelastua kypärää käyttämällä.

Havaintovirheet tyypillisiä

Havaintovirheet olivat tyypillisiä jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa. Osapuolet eivät joko havainneet toisiaan ollenkaan tai tekivät virheellisen havainnon toisesta osapuolesta tai tilanteesta.

Tyypillinen onnettomuuden taustalla vaikuttanut riskitekijä liittyi tutkijalautakuntien arvioiden mukaan moottoriajoneuvon kuljettajan näkökulmasta puutteelliseen ennakointiin tai toimintaan liikennetilanteessa. Useimmiten tämä tarkoitti käytännössä sitä, ettei kuljettaja ennakoinut lapsen äkillistä ja yllättävää tielle tuloa. Kuljettajan ennakointia ja havainnointia heikensi usein liian suuri tilannenopeus ja joissain tapauksissa myös selkeä ylinopeus.

– Erityisesti lasten kohdalla on yleistä, että he eivät tunnista vaaratilanteita liikenteessä ja lähtevät esimerkiksi tien ylitykseen ennakoimatta tai turvallisuutta varmistamatta. Vastuu lasten liikenneturvallisuudesta on kuitenkin aikuisilla - sekä liikenteessä liikkuessa että liikenteen järjestelyjä suunniteltaessa. Liikenneympäristö pitää suunnitella niin, että rakenteellisia vaaranpaikkoja ei synny. Lasten kohdalla nollavisioon eli liikennekuolemien estämiseen on pyrittävä kaikin keinoin, Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.

Tutkijalautakuntien mukaan olisi tärkeää, että jalankulun ja pyöräilyn liikennejärjestelyjä kehitettäisiin, ja alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitaisiin nykyistä paremmin kaikkien tienkäyttäjien turvallinen liikkuminen. Suojateiden turvallisuutta tutkijalautakunnat parantaisivat muun muassa rakentamalla korotettuja ja keskisaarekkeisia suojateitä, jyrsimällä heräteraitoja tiehen ennen suojatietä sekä asentamalla suojatien yhteyteen liikennevalot tai aktivoituvat vilkkuvalot.

Tiedot lasten liikennekuolemista perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin vuosina 2011–2020 tapahtuneisiin kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin. Lautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet Suomessa.

Lähde: Onnettomuustietoinstituutti