Pakettiraketit – pakettiautoja joka lähtöön

Pakettiautot, nuo tavarajuhdat, viettävät rankkaa kiertue-elämää. Pkettiauto voi olla jakelu- tai matkailuauto, keikkabussi ja jopa salakuunteluvaunu!

Vuosien kuljetusrallin jälkeen parhaimpienkin autojen olemus paljastaa taiteluväsymyksen, eikä jälkipolville juuri jää valokuvia vahvempia muistoja edes myyntitilastojen kärkimalleista. Milloin näit viimeksi liikenteessä hippisymboliksi nousseen ilmajäähdytteisen Volkswagenin?

Transporterista Kleinbussiin

Mobilian Pakettiraketit esittelee tavarankuljetuksen värikästä historiaa yli 30 auton voimin. Volkswagenit ovat esillä monena versiona Transporterista Kleinbussiin. Mahtuupa näyttelyyn jopa myöhäistä brasilian tuotantoa edustava yksilö.

Ikiklassikoita edustavat myös seitsemänkymmentäluvun Ford Transit -kaksikko ja suomalaiseen kansanperinteeseen juurtunut Toyota Hiace.

Näyttely esittelee autojen lisäksi pakettiautojen rooleja eri vuosikymmenillä. Nähtävillä on ambulansseja, keikkabussi ja vaikkapa jakeluauto. Erikoisempaa päätä edustaa runsaalla radiolaitteistolla varustettu virkavallan entinen tarkkailuauto, päällepäin viattoman näköinen Ford Transit.

Fordista Volkswageniin

Aikansa autokantaa kuvaavasti näyttelyn vanhimmat autot ovat Fordeja. Vuoden 1924 TT-Fordin lisäksi paikalla on 1930-luvulla pakettiautoksi muokattu Ford AA Pick-Up.

Kun 1920-luvun Fordeja vertaa sotien jälkeiseen Citroën HY -malliin, Volkswagen Transporteriin tai kahdeksankymmentäluvun Toyota Hiaceen, näkee yhdellä vilkaisulla kertauksen pakettiautojen kehityksen historiaan.

Pakettiautot erotettiin omaksi ajoneuvoluokakseen vuonna 1940. Valtio näki tavaraliikenteen vauhdittajissa kansantaloudellista etua, joten ajoneuvojen suosiota vauhditettiin henkilöautoja alhaisemmalla verotuksella.

Veronkiertoa parhaimmillaan

Sivuilmiönä pakettiautojen verohelpotukset toivat uuden ajoneuvoluokan, niin sanotut veronkiertoautot tai piilofarmarit. Pakettiautoille asetetut vaatimukset muuttuivat vuosikymmenten mukana, mutta kansalta eivät konstit loppuneet kesken. Henkilöautoja muokattiin pakettiautoksi erilaisin viritelmin veronkevennysten toivossa.

Näyttävimmät viritelmät varustettiin kiinteän suksiboksin näköisellä kattokorotuksella, jolla taattiin vaatimusten mukainen sisäkorkeus tai -tilavuus. Veronkiertoautoista näyttävimmästä voi kiistellä, mutta keskustelua ei voi ohittaa mainitsematta Citroën BX Vania.

Poliisilta Pelle Hermanniin

Suomen pakettiautohistoriassa valtion virka-autoilla on ollut merkittävä rooli. Postin lisäksi pakettiautokantaa ovat kartuttaneet poliisipakettiautot, mustat maijat. Yksi sellainen on vuosimallin 1962 Renault Goelette, joka virkauransa jälkeen tuli tutuksi televisiossa: auto nimittäin esiintyi Pelle Hermannissa.

Esillä ovat myös kotimaiset Teijo ja Elcat. Viivottimella muotoiltu Teijo oli yritys avolavamarkkinoille 1970-luvun puolivälissä. Wihurin valmistaman ja Volkswagenin vauhdittaman Teijon kohtaloksi koitui japanilainen laadukkuus: kansa valitsi avolavaisen Toyota Hiacen.

Pikkupakettiauto Elcat aloitti perinteisenä Subaruna, mutta koki kotimaisen elinsiirron sähköautoksi. Vaatimaton 70 kilometrin toimintamatka ja vain 72 kilometriin tunnissa yltänyt huippunopeus olivat kaukana nykypäivän Teslasta, mutta autoja valmistui silti 160 kappaletta.

Näytteillä oleva yksilö on palvellut Suomen Postin käytössä.

Kun piskuisen Elcatin laittaa tuhdin jenkkiavolavan vierelle, saa melko hyvän käsityksen autoluokan äärirajoista. Niiden väliin mahtuu melkoisesti erilaisia autoja, käyttötarkoituksia ja pakettiautohistoriaa.

Näyttely on esillä Mobiliassa joulukuun 18. päivään asti.

Pääsyliput Mobilian automuseoon on arvottu. Moottori onnittelee voittajia.

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvat: Lauri Ahtiainen ja Petra Kotro, Mobilia