Plzeň, Pilsner Urquell ja kuohuvan oluen salaisuus

Elettiin herran vuotta 1839, kun Itävallan keisarikunnan alaisessa böömissä ryhdyttiin kehittelemään oluiden olutta.

Olut on yksi vanhimpia alkoholijuomia maailmassa, joka ei nykyään häpeile edes viinin rinnalla. Vanhimmat löydökset käymisprosessista, jolla on luotu oluen tapaista juomaa, löytyvät noin 13 000 vuoden takaa.

Ja jo muinaiset egyptiläiset pitivät sillä pyramideja rakentaneiden orjien nestetasapainoa ja ravintoarvoja tasapainossa tarjoten jokaiselle duunarille päiväannoksena neljästä viiteen litraa olutta.

Pilsnerin synty

Böömiläiset tunnetaan yritteliäinä ja innovatiivisina ihmisinä, olihan alue yksi ensimmäisistä Euroopassa, jossa teollistumista käynnisteltiin 1100-luvulla. Primus motorina toimi kaivostoiminta, jota haluttiin tehostaa. Myös maataloudessa sekä lasin valmistuksessa otettiin Böömissä isoja askeleita eteenpäin.

Myös oluen saralla Böömi kukoisti. Plzeň oli kaupunkina saanut luvan virallisen luvan toimia panimokaupunkina jo vuonna 1307, mutta 1800-luvulle tultaessa olutta pantiin yhä paikallisesti paikalliseen kulutukseen – kuten myös muualla maailmassa.

Böömissä suosittiin yhä pintahiivaoluita, mutta halvempi pohjahiivaolut kiinnosti janoisia asukkaita kuitenkin yhä enemmän ja enemmän. Plzeňin panimoteollisuus oli hätää kärsimässä. Niinpä böömiläiset rakensivat uuden panimon ja houkuttelivat vuonna 1939 kaupunkiin Baijerista panimomestari Josef Grollin.

Lokakuussa vuonna 1842 Groll oli sitten lopulta saavuttanut haluamansa tuloksen, ja oli valmis aloittamaan uuden vaalean lageriansa eli Urquellin panemisen. Alueen pehmeä ja 100 metrin syvyydessä nostettu vesi yhdessä epäsuorasti lämmitetyssä englantilaistyyppisessä uunissa valmistetun ohramaltaan ja Saaz-humalan käytön kanssa johti juoman kultaiseen väriin sekä vahvasti yrttiseen ellei jopa kukkaiseen makuun.

Uutta olutta tarjoiltiin ensimmäisen kerran julkisesti 11. marraskuuta 1842, ja paikallinen väestö otti sen hyvin vastaan. Pilsner-oluen kysyntä kasvoi voimakkaasti. Loppu onkin historiaa. Groll sekä Plzeň tunnetaan pilsnerin isänä että syntypaikkana. Tänä päivänä Pilsner Urquellia viedään yhteensä lähes 60 maahan. Kaikki olut pannaan yhä samassa panimossa, joskin panotavat ovat tietysti vuosien saatossa modernisoituneet.

Pari pulloa ja tölkkiä

Panimovierailu alkaa panimorakennuksen infotilasta, jossa kerrataan ensin historiaa. Esillä on myös historiaan liittyvää esineistöä – mm. vanhat perustamiskirjat sekä vanhoja kristallituoppeja.

Seuraavaksi siirrytään sisäpihan kautta moderniin pullottamoon. Liukuhihnoilla liukuu tuhansia vihreitä pulloja. Vanhat pullot siirtyvät pesukoneeseen, olut pullotetaan tai tölkitetään, ja kultainen juoma on valmis pitkään matkaansa kohti janoisia asiakkaita. Plzeňin panimolta valmistuu jokainen tunti 120 000 pulloa ja 60 000 tölkkiä. Kyllä sillä muutama jano sammutetaan.

Mielenkiintoisin on kuitenkin vasta edessä. Pakkaamosta siirrytään ensin vanhan panimon tiloihin. Siellä käy selväksi se, miten Pilsner Urquell -olutta pannaan.

Vanhasta panimosta siirrytään sitten uuteen panimoon. Kehitystä on tapahtunut, mutta panemisen periaate ei ole ilahduttavasti muuttunut yli 170 vuodessa juurikaan. Hienosäätöä on luonnollisesti on tapahtunut, ja tekniikka on kehittynyt, mutta prosessi on yhä melko lähellä alkuperäistä.

Kierroksella myös maistellaan myös Pilsner Urquellin raaka-aineita. Ohramallas menee, mutta humalan maistelun jälkeen suuhun jää kitkerä maku. Makuasioita. Pilsner Urquell on joka tapauksessa hieman kitkerämpää kuin moni muu vaalea lager.

Kellarikierros

Panimoiden alla sijaitsee valtava kellariluolaverkosto, jossa olut aikoinaan kävi avoimissa tynnyreissä, ja jossa olutta myös varastoitiin. Pohjahiivaoluet tarvitsevat kylmää, käymisprosessi tapahtuu viiden ja yhdeksän asteen välillä.

Talvikuukausina kellarit olivat ideaalilämpöisiä, ja kesällä kellareihin pudotettiin isoja jääkuutioita kellareiden viilentämiseksi. Teimme panimokierroksen heinäkuussa, ja kellareissa oli huomattavan viileää. Vilukissojen kannattaa siis ottaa kierrokselle mukaan pitkähihaista, vaikka ulkona olisi huomattavankin lämmintä.

Tästä oluen varastointitavasta tulee myös lagerin nimi, Lager-Bier eli varasto-olut. Ja ei, ensimmäisenä lagerina ei pidetä yleisesti Pilsner Urquellia vaan itävaltaltalaistea Schwechateria. Mutta se on kokonaan toisen tarinan aihe se…

Kellarikierros päättyy lopulta vanhojen tynnereiden luo, josta vierailijoiden lasiin valutetaan aitoa suodattamatonta Urquellia. Maistuuhan se.

Sitten kierros onkin ohi, ja noustaan takaisin maan pinnalle ja tarkemmin sanottuna turistimyymälään, josta voi ostaa mukaan tuliaisia. Hieno keraaminen tuoppi näyttää tietysti kotona komealta – ja toimii kivana muistona.

Nollatoleranssi

Ja niille, jotka eivät sitä muista, Tšekissä promilleraja liikenteessä on yhä nolla. Jos oma auto on parkissa panimon pysäköintialueella, kannattaa ehkä odotella tovi.

Aikaa voi tappaa mm. syömällä hyvin panimon Na Spilce -ravintolassa. Suosittelemme tartaria, mutta myös knöödelit ja gulassi sulavat suussa. Ja jos ei tarvitse hypätä heti auton rattiin, oluiden maistelua voi tietysti jatkaa myös ravintolassa.

Panimokierros on melkoisen suosittu, joten ainakin vilkkaimpina kesäkuukausina kannattaa varata aika, se käy näppärästi netin kautta. Vuosittain panimokierroksella käy 750 000 tiedonjanoista turistia.

Ja totta kai olutkierrosta voi jatkaa myös Plzeňin sympaattisen vanhan kaupungin sympaattisissa kuppiloissa. Tai miksei sitä voisi myös pulahtaa olutkylpyyn.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola