Poliisi: haasteina mopomiitit, toiveissa promilleraja pyöräilyyn

Hannu Kautto, Poliisiylitarkastaja — Poliisiylitarkastaja Hannu Kautto

Poliisiylitarkastaja Hannu Kautto: ”Meidän tulee toimia liikenteessä siten, että pystymme ennakoinnillamme ja toiminnallamme estämään kolareita, jotka olisivat aiheutumassa toisen virheestä.”

Poliisiylitarkastaja Hannu Kautto on ylin liikennevalvonnasta ja -turvallisuudesta vastaava poliisi Suomessa. Poliisihallituksessa työskentelevää Kauttoa huolettavat muun muassa nuorten holtiton käytös liikenteessä sekä eri kulkijaryhmien keskinäinen eripuraisuus.

Kautto toivoisi liikennekäyttäytymiseen ja liikkujaryhmien vastakkainasettelun sijaan kanssakulkijoiden huomioista, malttia ja sydämen sivistystä.

– Liikenteessä, kuten muutoinkin elämässä, kaikki tekevät virheitä. Täysin riippumatta siitä, millä ovat liikkeellä. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kautto myös tähdentää, että toiset rikkovat sääntöjä tahallaan, suurin osa kuitenkin tahattomasti.

– Tieliikennelakikin lähtee siitä, että meidän tulee toimia liikenteessä siten, että pystymme ennakoinnillamme ja toiminnallamme estämään kolareita, jotka olisivat aiheutumassa toisen virheestä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huolena mopomiittien ylilyönnit

Kauton mukaan nuorten liikenneturvallisuuden edistäminen on yksi keskeisiä poliisin liikenneturvallisuustyön teemoja kuluvana vuonna.

– On huolestuttavaa, että esimerkiksi nuorten mopomiitteihin saapuva ja osallistujajoukkoa ohjeistava poliisi saa vastaansa haistattelua, niskurointia ja paikalta pakoja, Kautto äimistelee.

Kautto on ollut itsekin mopopoika ja tuo esiin luonnonlain: nuoret ovat kautta aikain kapinoineet aikuisten luomia sääntöjä vastaan, se myös kuuluu nuoruuteen.

– Nuoret ovat läpi vuosikymmenten käyttäytyneet myös liikennesääntöjä rikkovasti, mutta poliisin kunnioituksen rapautuminen on huolestuttavaa ja kertoo poliisille tarpeesta toisaalta jalkautua aiempaa useammin nuorten keskuuteen. Poliisin tulee pystyä viestinnällisesti saamaan niin nuorten kuin kotienkin huomion.

Toiveissa promilleraja pyöräilyyn

Valtakunnallisen valmistelussa olevan liikenneturvallisuusstrategian yksi osa on toimenpideohjelma, jonka luonnoksessa on kirjaus selvittää promillerajan asettamista pyöräilyyn ja niin sanottuun mikroliikkumiseen kuten sähköpotkulautailuun.

Hannu Kautto ottaisi tämän muutoksen lämpimästi vastaan, lähettäisihän promilleraja (0,5 promillea) selkeän viestin siitä, että alkoholin käyttö pyöräilyssä tai mikroliikkumisessa ei ole hyväksyttävää. Promilleraja helpottaisi valvontaa.

– Promilleraja olisi selkeä niin kansalaisen kuin poliisinkin valvonnan näkökulmasta, Kautto arvioi.

Toimenpideohjelmaan on kirjattu, että ”muutetaan tieliikennelain 183 §:ä niin, että poliisilla ja muilla lainkohdassa mainituilla olisi mahdollisuus kieltää ja tarvittaessa estää kuljettamasta mitä tahansa ajoneuvoa, kuten pyörää tai sähköpotkulautaa, jos päihtymys selvästi vaikuttaa kuljettajan ajokykyyn.”

Nykyisin poliisi ei voi lain nojalla puhalluttaa pyöräilijää.

– Valvonnan kannalta promilleraja ja puhalluttaminen olisivat tervetulleita muutoksia.

Äkäinen vastalausemyrsky yllätti

Loppuvuodesta 2021 poliisi toteutti eri puolilla Suomea suojattomien tienkäyttäjien liikennekäyttäytymisen ja turvallisuuden teemavalvontaa. Poliisihallituksesta kerrotaan, että poliisilla on vuosittain yli 20 liikennevalvonnan teemavalvontaa. Osa päivän, toiset viikon mittaisia. Näistä valvonnoista 20 on vuonna 2021 ollut moottoriajoneuvojen kuljettajiin kohdistuvia ja vain neljä myös muihin tienkäyttäjiin kohdistuvia.

– Tätä taustaa vasten näkemykset siitä, että suojattomia tienkäyttäjiä valvottiin nyt liikaa, eivät ole mielestäni perusteltuja, Kautto huomauttaa.

Poliisi tarkoittaa suojattomilla tienkäyttäjillä ilman moottorin apua kulkevia, erityisesti pyöräilijöitä ja jalankulkijoita sekä kaksipyöräisen moottoriajoneuvojen käyttäjiä. Julkisessa keskustelussa tulisi Kauton mukaan muistaa, että valvontaiskun aikana jaettujen sanktioiden määrä ei välttämättä ole suorassa suhteessa tehdyn valvonnan määrään.

– On mahdollista, että valvontapaikalla ilmenee jonkun tienkäyttäjäryhmän osalta enemmän puututtavia rikkomuksia kuin jonkin toisen. Vaikka risteyksessä valvotaan autoilijoiden liikennevalojen noudattamista, on mahdollista, että paikassa tulee enemmän ilmi vaikkapa potkulautailijoiden säädösten vastaista jalkakäytävällä ajoa.

Suojaton tienkäyttäjä -termi poikima kriittinen palaute sai Hannu Kauton avaamaan tuoreeltaan ajatuksiaan sanaparin takaa. Kautto kirjoitti linkediniin seuraavasti: ”Suojattomien tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta edistetään myös valvomalla heidän liikennekäyttäytymistään, aivan kuten moottoriajoneuvojen kuljettajienkin osalta on tilanne. Suojattomat tienkäyttäjät eivät ole myöskään vain yksi ryhmä, esimerkiksi jalankulkijat kokevat turvattomuutta polkupyöräilijöiden ja potkulautailijoiden säädösten vastaisen liikennekäyttäytymisen vuoksi.”

– Kyseessä on globaalisti käytetty termi ja nimenomaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden korostuneen huomioimisen, suojelemisen korostamiseksi. Nythän tämä näytti ärsyttävän muutamia tuohon liikkujaryhmään kuuluvia.

Kautto muistuttaa, että uuden kesäkuussa 2020 käyttöön tulleen tieliikennelain yhteydessä todettiin termin kevytliikenne olevan vanhentunut.

Kauton mukaan poliisi pyrkii viestinnässään käyttämään virallista, hyväksyttyä mutta myös ymmärrettävää kieltä.

– Se, että valvonnan kohdentaminen myös suojattomien tienkäyttäjiin herätti kärjekkäitäkin kommentteja ei ollut yllätys, sillä näin ei käynyt ensimmäistä kertaa. Se, että useimmiten loukkaantunut osapuoli on pyöräilijä, ei poista tosiasiaa, että tämä voi olla kolarin aiheuttaja.

Kautto tuo myös esiin, että esimerkiksi jalankulkijaan törmätessään pyöräilijä voi olla paitsi aiheuttaja, niin myös aiheuttaa toiselle osapuolelle vammautumisia.

Suojattomat tienkäyttäjät näkyvät tilastoissa. Kun poliisitarkastaja Heikki Kallio Poliisihallituksesta kävi lävitse vuosien 2017–2021 tammi–syyskuussa liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden lukumääriä tienkäyttäjäryhmittäin, hän havaitsi, että tarkasteltuna ajanjaksona vuonna 2021 suojattomien tienkäyttäjien osuus oli merkittävä: kuolonuhreista 33,7 % ja loukkaantuneista 38,9 %.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Autoilijalla on vastuunsa

Hannu Kauton mukaan on ilmiselvää, jo fysiikan lakienkin vuoksi, että tehtäessä liikenteessä virhe autolla, ovat muut suuremmassa vaarassa kuin vaikkapa kävellessä tehty virhe. Kautto muistuttaa, että autoilijat tämän tästä aiheuttavat esimerkiksi pyöräilijöille vaaraa ohittamalla tien piennarta ajavat polkijat liian läheltä.

– Suurimman osan vakavista onnettomuuksista aiheuttavat kuitenkin moottoriajoneuvojen kuljettajat.

Kautto kääntää ajatukset laajempaan näkökulmaan ja ajatukseen, että onnettomuus voi olla monitahoinen tapahtumakulku: samaan aikaan voi olla onnettomuuden uhri ja siihen syyllinen.

– Ajatellaanpa kuitenkin, että vaikka pyöräilijä ajaa autoilijan eteen siten, että seurauksena on vakava loukkaantuminen, jopa kuolema. Autonkuljettaja on mielestäni pyöräilijän virheen uhri.

Kauton mukaan autoilijan kokema henkinen kärsimys tilanteessa, jossa on ollut osallinen toisen kuolemaan johtaneessa kolarissa, on musertava.

– Riippumatta siitä, kuka on tilanteen toiminnallaan aiheuttanut.

– Pidän erittäin virheellisenä ajatusta siitä, että suojaton tienkäyttäjä vaarantaa vain itsensä rikkoessaan sääntöjä tai tehdessään virheen liikenteessä. Olen joutunut työssäni katsomaan läheltä ihmisiä, jotka ovat joutuneet osallisiksi tapahtumiin, joissa joku on kuollut. Se jättää ihmiseen aina ison ja pitkäaikaisen jäljen.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähteet: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti: Katsauksia 49/2021, Rikollisuustilanne 2020, Onnettomuustietoinstituutti OTI-vuosiraportti 2020