Pyöräilyn edut ilmeiset, mutta niin ovat vaaratkin iäkkäille polkijoille

Yli 74-vuotiaille pyöräilyn turvallisuusriskit voivat ylittää hyödyt.

Pyöräilyn edut ovat ilmeiset. Pyöräily on energiatehokas ja ympäristöystävällinen kulkumuoto. Pyöräilyllä on merkittäviä hyödyllisiä terveysvaikutuksia kunnon ylläpitämiseen, kohentamiseen ja painonhallintaan.

Pyörällä voi ajaa huomattavasti pitemmän matkan kuin kävellen samassa ajassa. Pyöräily on kulkuvälineenä ja harrasteena mainio tapa liikkua – mutta pyöräily ei sovi kaikille eikä ole turvallista kaikille!

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Riskit vs. hyödyt

Ikääntyneiden pyöräilyn turvallisuusriskit ovat jääneet vähälle huomiolle.

Niin sanotun suojaamattoman liikenteen kuten pyöräilijöiden, jalankulkijoiden, sähköpotkulautailijoiden ja motoristien suoja onnettomuustilanteessa on heikko henkilöautoon verrattuna. Suojaamattomassa liikenteessä ei ole auton tapaan onnettomuustilanteessa suojaavaa matkustamoa, ei törmäysenergiaa sitovia kokoonpuristumisvyöhykkeitä, ei turvavöitä eikä turvatyynyjä.

Iäkkäät yliedustettuina

Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo on koonnut suojaamatonta liikennettä käsittelevää aineistoa pyöräilijöistä ja jalankulkijoista. Selvitys näyttää, että iäkkäät ovat yliedustettuna jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa huolimatta siitä, että heidän väestöosuutensa ja olettavasti myös liikennesuoritteensa on huomattavasti pienempi kuin nuoremmissa ikäluokissa.

Siten riski menehtyä onnettomuuksissa on olennaisesti suurempi kuin nuoremmilla.

Erityisen korkea riski on ikääntyneillä polkupyöräilijöillä. Yli 74-vuotiaiden pyöräilijöiden kuolemanriski on kymmenkertainen keski-ikäisiin pyöräilijöihin verrattuna. Riski on merkittävästi koholla jo 55-vuotiaista alkaen. Myös teini-ikäisillä on kuolemanriski koholla.

Selvitys perustuu Onnettomuustietoinstituutin (OTI) ja tilastokeskuksen aineistoihin.

Vakava loukkaantuminen voi aiheuttaa iäkkäille ihmisille suuria ongelmia, koska iäkkään hauraampi kroppa vaurioituu herkemmin. Lonkkamurtuma voi aiheuttaa pysyvän liikuntakyvyttömyyden. Iäkäs voi myös vammauduttuaan menettää kyvyn itsenäiseen elämään.

Väyläviraston ja tilastokeskuksen aineistojen mukaan pyöräilijöiden vakavien loukkaantumisten riski kasvaa jyrkästi ikääntymisen myötä, vaikka tilastossa ikääntyneiden pyöräilijöiden osuus ja liikennesuorite on varsin vähäinen.

Pyöräilykolarien tilastoinnissa kehitettävää

Johtava asiantuntija Noora Airaksinen Väylävirastosta on tuonut esiin, että pyöräilyonnettomuuksien tilastoinnissa on parantamisen varaa. Pyöräilytapaturmat ovat aliraportoituja, koska pyöräillessä tapahtuu paljon yksittäisonnettomuuksia.

Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrän arviointia. Liikenneturvan mukaan loukkaantuneiden pyöräilijöiden määräksi on arvioitu noin 24 000 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu: Suomalaiset tapaturman uhreina 2017).

Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia. Liikenneturvan kyselytutkimuksessa 2017 hieman useampi kuin joka kymmenes kertoi joutuneensa onnettomuuteen tai kaatuneensa pyörällä. Kolmessa tapauksessa neljästä kyseessä oli yksittäinen kaatuminen ilman toisia osallisia.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Riskien vertailu haastavaa

Oli vaikea löytää vertailua pyöräilyn riskistä autoiluun verrattuna. Pari esimerkkiä löytyi kuitenkin.

Helsingissä tehtiin vuonna 1999 tutkimus pyöräilyn riskeistä Helsingissä (Pasanen, 1999). Tutkimuksen keskeinen viesti oli kaksisuuntaisten pyöräteiden heikko risteysturvallisuus verrattuna yksisuuntaisiin ratkaisuihin.

Tutkimuksessa todettiin vuonna 1995 tapahtuneiden pyöräonnettomuuksien pohjalta pyöräilyn olevan noin viisi kertaa autoilua vaarallisempaa.

Autoilijoiden tarkkaavaisuuden kiinnittyminen muihin autoihin esti tämän tutkimuksen mukaan pyöräliikenteen huomioimisen varsinkin luonnollista ajosuuntaa vastaan pyöräilevien osalta. Tyypillisesti sivukadulta oikealle kääntyvät autoilijat unohtavat oikealta tulevien pyöräilijöiden huomioimisen kokonaan.

Saksassa vastaavasti tilastojen mukaan pyöräilijän kuolemanriski on keskimäärin 10,3 kertaa suurempi kuin autoilijan samalla ajosuoritteella.

Liikkumisvapaus tuo elämänlaatua

Liikenneturvan Ikääntyneiden turvallisen pyöräilyn edellytykset -selvityksessä todetaan, että kodin ulkopuolella liikkuminen on tärkeä osa arjen elämänlaatua.

Liikkumisella on välillinen rooli muiden aktiviteettien mahdollistajana: jotta voi käydä kaupassa, hoitaa asioita, kyläillä tai harrastaa, on pystyttävä liikkumaan näihin paikkoihin. Toisaalta liikkuminen itsessään tuo tyydytystä ja iloa, sekä vahvistaa tunnetta pystyvyydestä ja itsenäisyydestä.

Kaiken kaikkiaan itsenäisen liikkumisen, riippumatta liikennevälineestä, on todettu edistävän terveyttä ja hyvinvointia.

Mikä liikkumismuoto iäkkäälle?

Se, mikä liikkumismuoto on ikääntyneelle paras, riippuu useasta asiasta. Puhtaasti turvallisuusnäkökulmasta henkilöauto on paras liikkumisväline iäkkäille, mikäli ajoterveys on hyvä.

Pelkästään terveysnäkökulmasta aktiivisten liikkumismuotojen, kuten kävelyn ja pyöräilyn pariin kannustaminen on kannattavaa. On tasapainoteltava erilaisten poliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden (turvallisuuden, ympäristövaikutusten ja terveyden) välillä.

Henkilöauto tarjoaa itsenäisen, ajasta ja paikasta ja muista ihmisistä riippumattoman liikkumisvaihtoehdon myös sellaisille, joiden mahdollisuus kävellä ja pyöräillä on fyysisten rajoitteiden vuoksi vaikeaa. Vaikka autolla liikuttaessa itse liikkumisväline ei tuo terveyshyötyjä, voi auto mahdollistaa sellaista toimintaa kodin ulkopuolella, jolla on puolestaan suoria tai epäsuoria terveyshyötyjä.

Oman haasteensa muodostaa sellaisten iäkkäiden liikkuminen, jotka ovat lopettaneet autolla ajamisen syystä tai toisesta. Koska useimmat luopuvat ajokortista terveydellisistä syistä, ovat mahdollisuudet käyttää muita liikkumisvälineitä rajallisia. Vaikka fyysinen toimintakyky sallisi kävelyn ja pyöräilyn, voivat nämä kattaa vain osan matkoista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Joukkoliikenne ei yksin ratkaise

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa joukkoliikenteen palvelukyky ei ole kattava haja-asutusalueilla. Osa ajokortista luopuneista siirtyy muiden kyyditettäviksi, ja osa siirtyy ajamaan ajoneuvolla, jonka kuljettamiseen ei tarvita ajolupaa.

Sähköavusteisten polkupyörien mahdollisuuksista korvata auto keskilyhyillä matkoilla (alle 10 km) on keskusteltu, mutta vielä on epäselvää, mitä etuja ja haittoja sähköpyöriin iäkkäiden kohdalla liittyy. Kahden turvallisuusraportin alustavien tietojen mukaan sähköavusteisilla polkupyörillä ajetaan (myös iäkkäät) kovempaa vauhtia kuin tavallisilla polkupyörillä, mikä saattaa johtaa liian suureen tilannenopeuteen hankalissa liikennetilanteissa.

Turvallisuuskirjallisuus osoittaa iäkkäiden pyöräilyyn liittyvän huomattavia turvallisuusriskejä. Pyöräilyssä vaadittavat operationaalisen tason kyvyt heikentyvät iän myötä ja siksi onnettomuusriski on koholla.

Operationaalinen taso tarkoittaa pyörän hallintaan liittyviä tehtäviä, kuten oikeina ajoitettua ohjaamista, jarruttamista sekä tasapainon pitämistä. Kyseessä on kaksipyöräinen kulkuneuvo, joten on onnistuttava säilyttämään tasapaino.

Heikentyneitä operationaalisia kykyjä on vaikea kompensoida muilla kyvyillä ja kokemuksella.

Kohonneet turvallisuusriskit eivät ole kuitenkaan syy kategorisesti suositella iäkkäille pyöräilystä luopumista. Mikäli tasapainon, lihasvoiman ja reaktioiden kanssa ei ole ongelmia, voi pyöräilyä jatkaa huoletta. Pyöräilyn terveysedut ja edut helppona, edullisena ja nopeana liikkumisvälineenä tekevät siitä hyvän vaihtoehdon esimerkiksi henkilöautolle, mikäli pyöräilijät kyvyt sen sallivat.

Teksti: Timo Turkula Kuvat: Moottorin arkisto ja Timo Turkula Lähteet: Liikkuvan poliisin perinneyhdistyksen (LPPY) liikenneturvallisuusseminaari 23.11.2022, LPPY:n Viesti, vuosijulkaisu 2022, Onnettomuustietoinstituutti, LVK, Liikenneturva