Raju tulipalo metrossa - Näyttävä yöllinen pelastusharjoitus

Tulipalo metrojunassa on painajainen 30 metrin syvyydessä kaupungin alla. Helsingissä järjestettiin yöllä pelastusharjoitus maan uumenissa metroasemalla.

Arki-illan vaihtuessa yöksi hiljenee myös Helsingin metroliikenne. Sörnäisissä suurin osa asukkaista valmistautuu yöpuulle tavalliseen tapaansa, mutta pian luvassa on karu herätys. 30 metriä maan alla kytee suuronnettomuus.

Tekninen vika sysää liikkeelle vaarallisen tapahtumaketjun. Kalasataman asemalla kaikki on vielä hyvin, mutta metrojunan virroitinkaapeli oikuttelee. Juna lähtee liikkeelle ja häiriö aiheuttaa valokaaren, joka sytyttää tulipalon lattiarakenteissa junan sukeltaessa maan alle. Palo leviää hetkessä rakenteiden läpi matkustamoon ja vaaratilanne muuttuu uhkaavaksi suuronnettomuudeksi.

Seuraavalla asemalla metron kuljettaja havaitsee runsaasti savua avattuaan vaunujen ovet. Lähes 300 matkustajaa säntää ulos Sörnäisten asemalaiturille ja kohti liukuportaita, mutta eivät kaikki. Sakean savun levitessä hätäkeskus vastaanottaa ensimmäisen ilmoituksen onnettomuudesta. Yhden monista.

Tästä fiktiivisestä tilanteesta käynnistyi Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ja julkisesta liikenteestä vastaavan HKL:n yhteinen pelastusharjoitus marraskuussa 2015.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tiiviimpää yhteistyötä luvassa

Metro 2015 -onnettomuusharjoitus on osa Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen ja Helsingin kaupungin liikennelaitoksen normaalia harjoitusrutiinia. Edellisestä suuresta yhteisharjoituksesta ehti tosin kulua jo kuusi vuotta. Se on liikaa.

– Jatkossa tavoitetila on, että joka toinen vuosi järjestetään täyden mittakaavan harjoitus. Länsimetron myötä harjoitustarvetta on tosin yhden sijaan kahdella pelastuslaitoksella, joten järjestäminen voi olla aikatauluhaaste, harjoitusta johtava palomestari Jani Pitkänen Helsingin pelastuslaitokselta arvioi.

Harjoiteltava kuitenkin on. Metro poikkeaa pelastuskohteena muista onnettomuusympäristöistä varsinkin maanalaisten osuuksien osalta. Länsimetron myötä tunnelissa kuljettavien osuuksien määrä kasvaa tuntuvasti.

Pelastuslaitoksen näkökulmasta yöllisen harjoituksen tavoitteena on sammutus- ja pelastustyön harjoittelun lisäksi uuden johtamismallin koeponnistus sekä uusien pelastustyötä tukevien välineiden testaus mahdollisimman todenmukaisissa puitteissa.

– Samalla harjoitellaan viranomaisyhteistyön ja viestiliikenteen toimivuutta, Pitkänen kertoo.

Aivan koko viranomaisketjun yhteispeliä ei päästä kokeilemaan, sillä esimerkiksi poliisin edustajia ei harjoitukseen osallistu.

HKL:n tavoitteet harjoitukselle ovat pelastuslaitoksen kanssa samansuuntaiset. Yhteistyö ja viestintä on saatava hiottua kuntoon tositilanteiden varalle. Savunpoisto 1970-luvulla suunnitellun ja 1980-luvulla rakennetun metroaseman tiloista on niin ikään haaste, jota on harjoiteltava.

Savu valtaa asemalaiturin

Päivän metroliikenteen päätyttyä asema rauhoittuu ja harjoitus käynnistyy. Maaliryhmä, eli joukko vapaaehtoisia avustajia asettuu tyhjän metrojunan vaunuihin ja hajautuu asemalaiturille. Savukone puskee näkyvyyden niukaksi ja sen jälkeen alkaa odotus.

Savun seassa odottavan minuutit ovat pitkiä. Vihdoin pysähtyneiden rullaportaiden yläpäästä kuuluu ääntä ja ensimmäiset pelastajat laskeutuvat alas tekemään tilannearvion.

Pelastusharjoitusta on saapunut seuraamaan pelastusammattilaisten ja liikennelaitoksen edustajien lisäksi Helsingin joukkoliikenteestä ja pelastustoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr).

Realistinen, mutta olosuhteiltaan helppo

Harjoitus rullaa eteenpäin tasaisen varmasti. Pelastustyön kannalta oleellinen viestiliikenne kuuluu läpi radiopuhelimista. Metron yksi vaunu on tulessa ja savun seassa harhailevia matkustajia ohjataan ripeästi ulos hätäuloskäynnin kautta.

Liikkumattomiksi halvaantuneet liukuportaat ovat hikinen haaste raskaissa varusteissa työskenteleville pelastajille. Varusteet on kannettava alas ja heikoimmassa kunnossa olevat matkustajat saatettava ulos.

Yhden metrovaunun ovet ovat juuttuneet kiinni. Sisällä ikkunoita paukuttavat matkustajat eläytyvät rooliinsa siinä määrin, että muutaman metrin päästä tilannetta seuratessa olo on epämukava.

Tositilanteessa motti palavassa metrossa olisi hetkessä hengenvaarallinen. Pelastajat painivat ovimekanismin kanssa päästääkseen matkustajat pinteestä.

Harjoituksessa käytettävä savu on vaaratonta ja näkyvyys merkittävästi parempi kuin tositilanteessa. Kuumuuden aiheuttama lisähaastekin puuttuu.

Oikea tulipalo saisi aikaan pikimustaa savua, joka veisi näkyvyyden lähes nolliin aseman valoista huolimatta. Silloin edetään tekniikan ja suojavarusteiden avustuksella.

Metron rakenteiden lisäksi tositilanteessa paloa ruokkisivat matkustajien jättämät tavarat ja vaatteet.

– Reput, laukut, takit ja muut vastaavat lisäävät palokuormaa jopa 30 prosenttia, palomestari Pitkänen kertoo.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pystykuiluun, portaisiin ja ulos

Pelastajat ohjaavat osan omin jaloin etenevistä matkustajista asemalta ylös johtavaan pystykuiluun ja sitä pitkin raittiiseen ilmaan parin korttelin päähän asemalta. Metroa rakennettaessa samaa kuilua suunniteltiin käytettäväksi savunpoistoon, mutta se ei nyt onnistu.

Viimeiset vaunuihin jääneet ovat menettäneet tajunsa, joten uhrit on kannettava pois savun valtaamalta asemalta. Myös lipunmyyntitasolla on savua, joten on mentävä ulos asti. Tajuton ihminen on haasteellinen kannettava kolmelle pelastajalle. Portaissa apuun saadaan pari kantajaa lisää.

Harjoitus päättyy tilojen tuuletuksen ja tarkastuksen jälkeen. Lisää pelastettavia ei löydy ja palokin on saatu sammumaan vedellä. Metropalossa on olemassa se vaara, että metrojunan alumiinirakenteet syttyvät.

– Sitä ei vedellä enää sammuteta, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jorma Liljan ja apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin kanssa harjoituksesta keskusteleva paloesimies Marko Värilä Helsingin Keskuspelastusasemalta kertoo.

Paloesimies Marko Värilä, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja Helsingin pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jorma Lilja Metro 2015 -harjoituksen jälkeen Sörnäisten metroasemalla.

Käytännössä ilmiliekeissä olevan junan sammuttamiseksi ei ole tietyn pisteen jälkeen paljon tehtävissä. Palokaasut, kuumuus ja savu ovat tappava yhdistelmä niille altistuville matkustajille, joten sammuttamisen sijaan prioriteetti painottuu pelastustyössä henkilövahinkojen minimointiin. Palokin sammutetaan, jos se on mahdollista.

Onnistumisia ja parannettavaa

Harjoitus päättyy osallistuville yksiköille pidettävään loppuyhteenvetoon. Matkustajia esittänyt parikymmenpäinen maaliryhmä pääsee kotiin.

– Olemme tyytyväisiä siihen miten harjoitus sujui. Samalla syntyi myös pitkä lista parannettavaa. Kokonaisuuteen voi olla kuitenkin tyytyväinen, harjoitusta johtava palomestari Jani Pitkänen kiteyttää.

Yllätyksiltä ei suuressa harjoituksessa voi välttyä. Ne lisäävät myös harjoituksen haastavuutta.

Tällä kertaa yksi tuntuva yllätys oli se, että savu lähti nousemaan laituritasolta liukuportaita pitkin ylös lippuhallitasolle ilmavirran käännyttyä. Tuulimittarin ja pohjatyön perusteella savun arveltiin suuntaavan tunnelia pitkin Hakaniemeen, mutta toisin kävi. Lopulta savua oli niin paljon, että pelastustyötä tehtiin lippuhallin sijaan ulkoa saakka.

– Savusukellusmatka kasvoi ja sen myötä kohteen tavoittamiseen vaadittava aika. Yllätys oli harjoitusmielessä positiivinen.

Nyt kerättyjen kokemusten myötä pelastustyön ohjeistusta parannetaan ja toimintaa kehitetään edelleen. Myös metron kuljettajien koulutusta lisätään.

– Kuljettaja on matkustajien kanssa maan alla ja merkittävässä roolissa onnettomuuden ensihetkillä ennen pelastajien saapumista.

Usean yksikön yhteistyöskentelyssä haasteeksi muodostui muun muassa oman yksikön väen tunnistaminen. Kypärätunnisteen lukeminen on savun seassa vaikeaa ja hidasta.

– Johtamisen onnistuminen näkyy tunnelin pohjalla saakka. Potilaan kantaminen vaatteista nostamalla voi puolestaan olla nopeaa, mutta ei välttämättä ergonomista ja turvallista. Paremmat toimintamallit sitovat vähemmän pelastajia yksittäiseen pelastustehtävään, Pitkänen toteaa.

Lyhyet videot savun seasta ovat katsottavissa Moottorin Instagramissa.

Tiedätkö miten pääset ulos?

Metroasemien lisäksi kaupungin alla risteilevät tunnelit, kulkuväylät ja pysäköintihallit ovat onnettomuustilanteissa haasteellisia paikkoja. Varsinkin tulipalossa tilanne on maan alla tavallista tukalampi. Savu peittää näkyvyyden ja hengityskelpoinen ilma käy vähiin. Lukuisten valojen ja kylttien joukosta voi kiireessä olla vaikea löytää vihreällä hahmolla kuvitettua poistumistien merkkiä, ellei asialle ole uhrannut ajatustakaan aiemmin.

– Poistumisopasteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Niiden tarkkailusta voi tehdä tavan. Metroa tai kaveria odotellessa voi samalla pohtia, missä on vaihtoehtoinen reitti raittiiseen ilmaan, mistä pääsisin ulos juuri nyt? Pääsisäänkäynti ei onnettomuustilanteessa ole välttämättä käytettävissä, palomestari Jani Pitkänen neuvoo.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy