Raportti: Vähäpäästöisen liikkumisen pitää olla mahdollista kaikille, se edellyttää riittäviä tukia

Liikenteen kestävä siirtymä voidaan toteuttaa lisäämättä alueellista ja taloudellista eriarvoisuutta, linjaa Kalevi Sorsa -säätiön tuore raportti.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sen estämiseksi tehtävät toimet kohdistuvat ihmisiin eriarvoisesti, tuodaan esiin Kalevi Sorsa -säätiön uudessa raportissa, jonka keskiössä on liikenteen tulevaisuus.

”Esimerkiksi autoa arjessaan tarvitsevien pienituloisten toimeentulo heikkenee, jos fossiilisten polttoaineiden verotusta kiristetään eikä heillä ole mahdollisuutta vaihtaa vähäpäästöiseen liikkumiseen kohtuulliseen hintaan.”

Tuore raportti tarkastelee sitä, miten fossiilittomaan liikenteeseen voidaan siirtyä siten, että samalla vähennetään eriarvoisuutta ja liikenneköyhyyttä. Se onnistuu raportin mukaan tunnistamalla ympäristötoimien vaikutukset eri ryhmille sekä tasaamalla muutoksen aiheuttamia hyötyjä ja haittoja.

Päästötavoitteita kohti liian hitaasti

Raportissa nostetaan kissa pöydälle toteamalla, että Suomessa siirtymä fossiilittomaan liikenteeseen etenee, mutta liian hitaasti päästövähennystavoitteisiin nähden.

– Kotimaan liikenteen päästöjen ennustetaan olevan vuonna 2030 noin 20 prosenttia liian korkeat, kun tavoitteena on saada päästöt nollaan vuoteen 2045 mennessä. Se tarkoittaa, että päästöjen vähentämiseksi tarvitaan uusia toimia. Ne tulevat lisäämään eriarvoisuutta ja liikenneköyhyyttä, jos vaikutuksia ei kompensoida, säätiön eriarvoisuuden vähentämisen hankevastaava, valtiotieteiden tohtori Anna Rajavuori arvioi.

Eriarvoisuus haasteena

Raportin kirjoittanut Rajavuori tuo esiin, että teknologisia esteitä vähähiiliselle liikkumiselle ei enää juurikaan ole, mutta esimerkiksi sähköauton hankkiminen on edelleen kallista ja siten mahdollista vain hyvätuloisille.

Toisaalta ennakoitavissa oleva fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sen suhteen, miten ilmastonmuutoksen haitat ja hyödyt jakautuvat.

– Olennaista on, että ilmastotoimien vaikutukset eri ryhmille tunnistetaan, jotta erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat voidaan ottaa huomioon päätöksissä, Rajavuori kiteyttää.

Hänen mukaansa liikenteen siirtymän eli käyttövoimamurroksen vaikutuksia eri ryhmiin tulisi arvioida säännöllisesti samaan tapaan kuin julkista taloutta arvioidaan vuosittain julkisen talouden suunnitelmaa päivitettäessä.

Vähäpäästöisyys taattava kaikille

Rajavuori tähdentää raportin keskeistä sanomaa: jos päästötavoitteisiin halutaan päästä, vähäpäästöisen liikkumisen pitää olla mahdollista kaikille.

– Se edellyttää riittäviä tukia. Vaikutuksia pienituloisiin ja syrjäseutujen asukkaisiin on kompensoitava. Se onnistuu muuttamalla tulonsiirtoja progressiivisemmiksi. Korotukset sosiaaliturvaan ja hiiliosingon kaltaiset täsmäratkaisut ovat esimerkkejä keinoista, joilla voidaan edistää reilua siirtymää, Rajavuori ehdottaa.

Hänen mukaansa eri ilmastotoimien oikeudenmukaisuus on tärkeä tekijä, jotta ne ovat kansalaisten mielestä hyväksyttäviä.

– Mikään alue tai väestöryhmä ei saisi joutua kärsimään muutoksesta kohtuuttomasti.

Tukku eri keinoja

Raportissa esitetään useita keinoja autoilun vähentämiseksi eli julkisen ja kevyen liikenteen edistämiseksi sekä ajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi.

– Olennainen tekijä kestävään liikkumiseen siirtymisessä on autoriippuvuuden vähentäminen. Jos olisimme vähemmän riippuvaisia auton omistamisesta, myös liikenteen siirtymä olisi helpompi toteuttaa oikeudenmukaisesti. Pienempi autoriippuvuus vähentää sekä liikenneköyhyyden riskiä että helpottaa ihmisten sopeutumista fossiilittomaan liikenteeseen, Rajavuori huomauttaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähde: Kalevi Sorsa -säätiö / Anna Rajavuori: Vähemmän, reilummin, tehokkaammin – Miten fossiilittomaan tieliikenteeseen siirrytään oikeudenmukaisesti?