Sähköautoilija – tarkkana talvella ettei lähde kiesi käsistä!

Jarrutusenergian talteenotto saattaa yllättää: painava sähköauto voi lähteä käsistä liukkaalla kelillä.

Talvi ja sähköautoilu tarkoittaa muutakin kuin joskus yllättävän rivakasti ehtyvän toimintamatkan tarkkailua tai tahmean latausnopeuden päivittelyä.

Jarrutusenergian talteenotto ja vetävät takapyörät voivat olla autoilijan yllättävä yhdistelmä: painava ja tehokas sähköauto voi lähteä käsistä liukkaalla kelillä.

Moni on ehtinyt tottua sähköautojen mukavaan yhden polkimen ajotekniikkaan, joka hyödyntää jarrutusenergian talteenottoa eli rekuperaatiota – toki rekuperaatio on hyödynnettävissä myös kahdella polkimella ajettaessa. Kun jalka nostetaan tehopolkimelta tai vakionopeudensäädin kytketään pois päältä, jarruttaa auto sähkömoottorilla.

Se, kuinka voimakas jarrutus on, riippuu valitusta rekuperaatiotasosta, joiden määrä vaihtelee eri automalleilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

”Riski on olemassa”

Ainakin takavetoisissa sähköautoissa rekuperaatiojarrutus tapahtuu takapyörillä ja myös nelivetoisessa sähköautossa takapyörät saattavat jarruttaa etupyöriä voimakkaammin.

– Vaikka ajonvakautus- ja luistonestojärjestelmät pyrkivät pitämään auton kuljettajan hallinnassa, on olemassa riski, että auto lähtee lapasesta, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen toteaa.

Ajotilanne vertautuu siihen, että kuljettaja käyttäisi vauhdissa takapyöriin vaikuttavaa seisontajarrua.

– Jokainen, joka on joskus leikkinyt käsijarrun kanssa, tietää, mitä siitä seuraa.

Vesalaisen mukaan vaarallisen ilmiön torjumiseksi kannattaa ajo-olosuhteiden ollessa haasteelliset ottaa rekuperaatio pois päältä ja unohtaa yhden polkimen ajotekniikka.

– Ongelma talttuu, jos auto rullaa vapaasti kuljettajan nostaessa tehopolkimen ylös. Mikäli auton asetukset eivät mahdollista vapaata rullausta, kannattaa rekuperaatiotaso säätää mahdollisimman alhaiseksi, Vesalainen ohjeistaa.

Valitse ajotila kelin mukaan

Kaikissa sähköautomalleissa ei ole mahdollista säätää pelkästään rekuperaatiotasoa. Tällöin on usein tarjolla erilaisia ajotiloja kuten normal, sport, eco, snow, individual…

– Ajotiloissa rekuperaatiotasot ovat erilaisia. Tällöin rekuperaatio siis säädetään mahdollisimman pieneksi valitsemalla olosuhteisiin parhaiten soveltuva ajotila.

Perä voi silti irrota

Oman auton käytöstavat tulee Vesalaisen mukaan kuitenkin tuntea hyvin, sillä vaikka jarrutusenergian talteenoton saisi kokonaan pois päältä tilanteissa, joissa kuljettaja nostaa tehopolkimen ylös, auto taltioi silti jarrutusenergiaa kuljettajan painaessa jarrupoljinta kevyesti. Tällöinkin rekuperaatio saattaa joissakin autoissa tehdä jarrutuksesta takapainoisen.

– Tässä on paljon automallikohtaisia eroja, mutta asiaa testaillessani olen saanut joissakin sähköautoissa perän irtoamaan myös tällaisessa tilanteessa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Etuvetoinenkin voi yllättää

Vesalainen suosittelee kytkemään rekuperaation pois päältä kelin ollessa liukas myös etuvetoisella sähköautolla ajettaessa.

– Jos on esimerkiksi ajanut kaarteeseen liian suurella nopeudella ja päätyy nostamaan tehopolkimen ylös, saattaa myös etupyörien voimakas jarrutus viedä auton vastaantulevien kaistalle tai pöpelikköön.

Älä ulosmittaa nelivetoisellakaan

Sähköautojen myötä nelivetoautot yleistyvät teillämme. Nelivedon liikkeellelähtö- ja etenemiskyky talvikeleillä ovat omaa luokkaansa edellyttäen, että auton maavara on riittävä.

Mainio etenemiskyky voi kuitenkin tuudittaa autoilijan ulosmittaamaan auton kykyjä.

Kaksivetoauton kuljettaja ymmärtää tien olevan liukas viimeistään siinä vaiheessa, kun vetävät pyörät alkavat liikkeelle lähdettäessä sutia ja vetoluistonestojärjestelmän valo vilkkuu mittaristossa.

– Nelivetoautolla sen sijaan liikkeelle päästään usein ilman, että luistonestojärjestelmän on puututtava peliin. Näin ollen nelivetoauton kuljettajalta jää herkemmin huomaamatta tien liukkaus, mikä saattaa kostautua myöhemmin jarrutuksessa tai kaarteessa.

Vesalainen myös tähdentää mieliin fysiikan lait: nelivetoauton jarrutusmatkalla ei ole eroa vastaavalla alustalla ja rengastuksella varustettuun kaksivetoautoon, vaikka hyvän kiihdytyspidon ansiosta tällainen illuusio saattaakin muodostua.

– Myös kaarteessa nelivetoauto karkaa kuljettajan lapasesta aivan yhtä helposti kuin vastaava kaksivetoinen auto, jos kaarteeseen ajetaan liian kovaa. Usein nelivetoauto on myös kaksivetoista korkeampi. Kun painopiste on korkeammalla, saattaa auto lähteä vyörymään ulkokaarteen suuntaan jopa herkemmin, Vesalainen toteaa.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuvat: Moottorin arkisto