Sähköautoilun ABC: sähköautoilun termit eivät ole monimutkaisia

Sähköautoilun termit saattavat vaikuttaa polttomoottoriautoilijalle vierailta, mutta hevosvoimaan verrattuna ne ovat helppoja asioita. Osan termeistä pitäisi myös olla tuttuja yläasteen fysiikan tunnilta.

Kilowatti, regenerointi, kolmivaihevirta ja pikalataus. Sähköautomaailma vilisee uusia termejä, ja välillä niitä lipsuu koeajoteksteihinkin hämmentämään. Se voi tehdä sähköautoista aluksi vieraan ja turhan teknisen tuntuisia, mutta kun sähköautoilun termit omaksuu, on kyse lopulta hevosvoimia ja oktaaneja yksinkertaisemmista asioista.

Teho ja energia

Aiemmassa juttusarjamme osassa perehdyimme jo tehon yksikköön kilowatti. Kilowatteja on yritetty tuoda hevosvoimien tilalle automaailmaan jo vuosikymmeniä, ja kenties sähköautojen myötä tässä onnistutaankin: moottoritehot ilmoitetaan kilowateilla, samoin lataustehot. Akkuun taas varastoidaan energiaa kilowattitunteina, jonka perusta on kilowatin teholla työskentely tunnin ajan.

Regeneraatio

Regenerointi ja samaa tarkoittava rekuperaatio ovat myös akun latautumiseen liittyviä vierasperäisiä sanoja, jotka ovat tulleet jo tutuksi hybridiautoissa. Termit viittaavat sähköauton kykyyn kerätä liike-energiaa talteen käyttämällä auton sähkömoottoria generaattorina. Kyse on siis auton kiihdyttämiseen käytetyn energian keräämisestä talteen. Kaikkea liike-energiaa ei saada talteen häviöiden vuoksi, joten sähköautoillakin parhaaseen taloudellisuuteen pääsee rullaamalla.

Koti- ja pikalataus

Sähköautoilun termit sisältävät myös lataussanastoa. Lataukseen perehdymme myöhemmin tarkemmin, mutta on tärkeää erottaa kaksi peruskäsitettä: kotilatauksenakin tunnettu vaihtosähkölataus (vaihtovirtalataus) ja pikalataukseksi kutsuttu tasasähkölataus (tasavirtalataus).

Kaikkia sähköautoja voi ladata kotitöpselistä. Koska töpseliä ei ole suunniteltu suureen kuormitukseen, on turvallisuuden tähden autojen latausvirtaa rajoitettu 8–10 ampeeriin, mikä tarkoittaa 1,8–2,3 kilowatin lataustehoa. Latausajan voi teoriassa laskea jakamalla akun koon, esimerkiksi 27 kilowattituntia, latausteholla. 27 kilowattituntia jaettuna 2,3 kilowatilla on 11,7 tuntia. Käytännössä korkeammilla tehoilla lataus hidastuu loppupäässä.

Kotilatausasema

Kotilatausasema kuulostaa hienolta, mutta käytännössä kyse on turvallisesti talon sähköverkkoon kytketystä latauskaapelista. Kotilatausasema sallii korkeampien latausvirtojen käyttämisen, ja se tarjoaa auton käytettäväksi sähköverkon kolme rinnakkaista vaihetta, jota puhekielessä usein nimitetään voimavirraksi. Latauksen teho riippuu kuitenkin autosta: osa hyödyntää vain yhtä vaihetta, osa kahta ja osa kolmea.

Kotilatausasemien latauskaapeli kiinnittyy lähes kaikkiin sähköautoihin Type 2 -liittimellä, osa taas tarvitsevat erillisen Type 2 -latauskaapelin. Julkiset latausasemat toimivat samoin.

Käytännössä sekä kotilatausasemat että julkiset Type 2 -latausasemat vain yhdistävät sähköverkon autoon sisäänrakennettuun laturiin, joka huolehtii akun latauksesta. Lataustehon maksimi on autokohtainen, mutta vaihteluväli on tyypillisesti 7–22 kilowattia.

Pikalataus

Pikalataus-termillä viitataan tasasähköllä tapahtumaan korkeateholataukseen. Tekninen ero on siinä, että pikalaturi kytkeytyy suoraan tasasähköllä auton akkuun, ohittaen ajoneuvon oman latausjärjestelmän. Ratkaisu on tehty siksi, että pikalaturit itsessään maksavat usein enemmän kuin ladattava sähköauto. Valtaosa Suomen pikalatureista on teholtaan 50 kilowattia. Yli 100 kilowatin asemia on Suomessakin jo parisenkymmentä ja 350 kilowattia on tarjolla kolmella asemalla. Latausteho riippuu kuitenkin ladattavasta autosta. Pikalatauksesta puhtaan myös latausstandardien nimillä: CCS ja CHAdeMO. Niihin palaamme myöhemmin.

Teksti: Lauri Ahtiainen Kuvituskuva: Moottorin arkisto