Tässä on Tukholman salainen aatelispalatsi

Kaupungin ytimessä sijaitseva Hallwylin museo on täynnään arvokkaita maalauksia, koriste-esineitä, huonekaluja, seinävaatteita, aseita, antiikkia – sekä arkisia käyttöesineitä.

Tukholmassa on tullut käytyä jo niin usein, että kaupunki on tuiki tuttu – tai niinhän sitä voisi luulla.

Ruotsin pääkaupungilla on tarjottavanaan paljon nähtävää mutta myös yllätyksiä kuten aiemmilla kaupunkimatkoilla salatuiksi jääneitä kohteita. Yksi niistä on aatelispalatsi, jossa kiehtovalla tavalla ja oudon luontevasti yhdistyvät kullanhohtoinen bling bling ja arkinen 1800-luvun elämä.

Katuhälinältä omaan rauhaan

Hallwylska museet eli Hallwylin museo on kulttuurin ja historian ystävien vaelluskohde, jossa voi nauttia taiteen, arkkitehtuurin, historiallisten kerrostumien ja mykistävän laajan esinekokoelman ohella omasta rauhasta. Katuhälinää pakeneva museovieras huomaa viihtyvänsä salakavalasti jopa tuntikaupalla museon nähtävyyksien äärellä.

Salattu helmi sijaitsee aivan Tukholman ytimessä Hamngatanin alkupäässä ja Berzeliin puiston vieressä.

Esillä on runsaasti mittaamattomankin arvokkaita maalauksia, koriste-esineitä, huonekaluja, seinävaatteita, aseita, eri aikakausien antiikkia sekä arkisia käyttöesineitä.

Yksityispalatsi 1800-luvulta

Museorakennuksen historia on kiehtova. Walther ja Wilhelmina von Hallwylin yksityispalatsi rakennettiin vuosina 1893–1898. Palatsin suunnitteli arkkitehti Isak Gustaf Clason. Historiaromanttista arkkitehtuuria edustavan rakennuksen esikuvina olivat 1500-luvun venetsialaiset ja espanjalaiset palatsit.

Toisaalta vaikka suunnittelussa on seisottu aiempien vuosituhansien harteilla, on asukkaita kiehtonut uusin uutta edustava tekniikka. Rakennuksen moderneja valtteja olivat keskuslämmitys, sähkövalo sekä juokseva lämmin ja kylmä vesi.

Kellarikerroksen keittiötiloihin ei pääse omin nokin vaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla. Talossa oli myös toimiva henkilö- ja ruokahissi.

Opas tietää kertoa, miksi keittiössä on kuitenkin kolme hanaa, kylmälle ja kuumalle vedelle tietty omansa, mutta mikä oli kolmannen hanan merkitys? Sen kautta voitiin valuttaa käyttöön sadevettä, kekseliäs ratkaisu sekin.

Ruokahissillä ruokailijoille vietävät astiat lämmitettiin, jotta kellarista lähteneet annokset tulivat yläkerroksiin asti lämpiminä.

Kauppiassuvun rahoilla

Wilhelminan sukujuuret periytyvät Keski-Euroopasta. Hänen vanhempansa Wilhelm ja Johanna Kempe olivat vaurasta kauppiassukua koillisen Saksan alueelta Stralsundista. Kempen perhe muutti Ruotsiin 1820-luvulla ja teki rahansa metsä- ja sahateollisuudessa.

von Hallwyllin tulevat puolestaan Sveitsistä, etenkin Aargaun ja Bernin alueilta. Ensimmäiset maininnat aatelissuvusta ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1167.

Cupido lennätti tehokkaan nuolensa vuonna 1864 Saksan Bad Homburgissa, jonka kylpylässä Walther ja Wilhelmina tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Saman vuoden joulukuussa Walther von Hallwyl matkusti Tukholmaan kihlajaisia varten. Hän asui aina seuraavan vuoden kesäkuuhun ja häihin asti hotel Rydbergissä. Hääjuhlat pidettiin Wilhelminan vanhempien luona Kornhamnstorgissa.

Sokkeloita ja portaikkoja

Wilhelmina von Hallwyl (1844–1930) oli vaativa rakennuttaja. Esimerkiksi huoneiden puupanelointityöt annettiin vain tunnustetuille kädentaitajille. Paneloinneissa on käytetty tusinan verran eri puulajeja.

Yksilölliset ovet ja ikkunat ovat nekin näyttäviä. Etenkin ovipeilien puiset kohokoristelut ovat vaikuttavia.

Pintamateriaalina on käytetty myös marmoria. Pääportaikon lattian ja kaiteiden vihreä marmori on louhittu Ruotsista Kolmårdenin alueelta, valkoinen marmori on italialaista alkuperää.

Rakennus avautuu kävijälleen hyvin sokkeloisena. Kapeita käytäviä ja lukuisia huoneita riittää ylös kiertyvistä lukuisista portaikoista puhumattakaan. Tästä museosta ei selviä puuskuttamatta.

Rakennuksessa on kaikkiaan yli 40 huonetta ja pinta-alaa yli 2 000 neliömetriä.

Suurkeräilijän aarteistoa

Talon emäntä keräsi laajat kokoelmat taidetta, hopeaa, antiikkia, aseita ja posliinia. Wilhelmina von Hallwyl oli suunnitellut alusta asti, että hankinnat eivät jää omaksi iloksi vaan ne tuodaan kaiken kansan nähtäville. Rakennuksen huoneet myös suunniteltiin niin, että kodista on myöhemmin muokattavissa museo. Huoneet sisustettiin eri historiallisten tyylien mukaan. Useita huoneita hallitsee kookkaat seinävaatteet, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta.

Runsas maalauskokoelma lukuisine muotokuvineen kielii Wilhelmina von Hallwylin viehättyneen erityisesti 1500- ja 1600-lukujen hollantilaisten ja flaamilaisten mestarien töistä.

Posliinihuone puolestaan kertoo paneutumisesta Sèvresin, Meissenin ja Wedgwoodin valmistamiin posliiniesineisiin, jotka ovat säilyneet vitriineissään naarmuttomina ja ehjinä – niitä ei nimittäin koskaan käytetty ruoka-astiastoina.

Moni kävijä kuulemma yllättyy tiedosta, että myös miehinen esineistö kuten lukuisat metsästysaseet, haarniskat, kilvet ja keihäät ovat kaikki nimenomaan Wilhelmina von Hallwylin omia hankintoja.

Asehuoneen arvokkaimpia esineitä ovat kaksi piilukkopistoolia, jotka ovat tiettävästi Puolan kuningas Stanislaw Leszczynskin (1677–1766) lahja Preussin kuningas Fredrik Suurelle (1712–1786).

Lahjoituksena valtiolle

Kokoelmiin kuuluu yli 60 000 esinettä. Wilhelmina von Hallwylillä oli yksi ehdoton vaatimus: kaikki esineet oli luetteloitava tarkoin, ennen kuin rakennus voitiin avata museoksi. Toinen vaatimus oli, että museon johtajaksi täytyy aina valita nainen. Kummatkin vaatimukset toteutuivat, mutta palatsi avautui museoksi vasta 8 vuotta Wilhelmina von Hallwylin kuoleman jälkeen.

Hallwyllit lahjoittivat ainutlaatuisen kaupunkipalatsinsa irtaimistoineen Ruotsin valtiolle vuonna 1920 eli vuotta ennen Walther von Hallwylin kuolemaa.

Palatsin ovet aukenivat museona vuonna 1938.

Museo on kiinni maanantaisin, mutta auki seuraavasti: tiistai klo 12–16, keskiviikko klo 12–19, torstai–perjantai klo 12–16 ja viikonloppuisin klo 11–17. Pääsymaksu aikuisilta on 200 kruunua eli noin 19 euroa, ilmainen sisäänpääsy lapsille ja nuorille 19 ikävuoteen asti.