Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin: tiukille meni – tähän se loppui

Viimeinen ajopäivä. Raportointi loppuu tähän päivään, vaikka auto menee Suomen maahantuojalle vasta maanantaina. Ajot ovat kuitenkin takana. Mittariin kertyi lopulta 4083 kilometriä.

Viking Line Cinderella kolahti aamulla Helsingin Katajanokalle. Monsieur Grenouille istui melkein koko yön hytin ikkunan edessä horisonttiin tuijottaen.

Hän oli melko rauhallinen persoona koko matkan ajan, elävöityi vain muutaman kerran, mutta nyt hänen olemuksessaan oli merimatkan jälkeen entistä enemmän seesteisyyttä. Tästä riittää ammennettavaa voimavaraksi myöhemmin Pariisin arkeen.

Perhe on paras

Satamasta ajoimme ensin 11 kW -laturille Vantaan Petikkoon eli Renaultin maahantuojan pihaan. Siellä otimme samalla myös virallisen perhepotretin, sillä keltaisen Twingomme punainen sisarus oli saapunut erillisellä kuljetuksella myös jo Suomeen. Yhdessä ne lähtevät myöhemmin kiertueelle tutustumaan Suomeen.

Kun akussa oli riittävästi virtaa päivän ajoihin, aloitimme viimeisen ajorutistuksen eli taajama-ajon pääkaupunkiseudulla. Ohjelmassa oli vierailu useammassa paikassa eli siis lyhyitä ajomatkoja, pysähdyksiä… sellaista tyypillistä arkiajoa. Twingoa kävivät ihmettelemässä niin tutut kuin tuntemattomatkin. Peukkuakin meille näytettiin liikenteessä.

Päivän keskikulutukseksi saatiin 8,4 kWh/100 km ja ajomatkaksi 157,7 km. Se oli paras tulos koko matkalla. Keskinopeus oli toki myös selvästi alhaisempi kuin muun matkan aikana, melko tasan 30 km/h. Eikä ajo lopulta kovin arkista ollut, lauantain liikenne pääkaupunkiseudulla keskellä lomakautta oli tietysti varsin sujuvaa normaaliin arkiruuhkaan verrattuna.

Viimeinen yö

Emme osanneet edes laskea vielä Twingosta irti vaan majoituimme siinä vielä yhden yön. Olimme vielä kerran kiitollisia Twingon melko tummasta takalasista sekä tummennetuista takaikkunoista. Yövyimme merellisissä maisemissa. Taivaan itkiessä. Ja salamoidessa. Se oli tervetullutta, sillä päivä oli hyvin hiostava.

Päivän lämpötila ja kosteusprosentti vaihteli ajon aika kovastikin, samoin tietysti Twingon nopeus. Sähköauton kanssa taloudellinen ajo on joskus korkeampaa matematiikkaa, johon ei pysty vaikuttamaan aina itse. Akustolla on oma sielunelämänsä.

On tärkeää ymmärtää auton tekniikkaa ja sen tarpeita, mutta tärkeintä on lopulta osata kuunnella autoa. Kaasu… anteeksi sähköpolkimelta oppii kyllä tunnistamaan, miten halukkaasti auto haluaa milloinkin edetä.

Kun kuski ja auto ovat oppineet kommunikoimaan keskenään, loppu on pelkkää suorittamista: liikenteen lukemista ja ennakoimista, jarrutusenergian talteenoton hyödyntämistä, rullaamista – kun se vain on mahdollista, ja tavoitenopeuteen kiihdyttämistä muun liikennerytmin mukana.

Taloudelliseen ajoon sähköautolla pätevät samat lainalaisuudet kuin polttomoottorin kanssa, mutta sähkö voimalinjassa tekee vain kaikesta hieman monimutkaisempaa. Sähköistettyjen voimalinjojen ja auton sielunelämän opiskeluun kannattaa kuitenkin panostaa – jos haluaa päästä pienellä kulutuksella. Tämä pätee myös hybrideihin.

Pikalatauksen tarve ja tarpeettomuus

Huomenna sunnuntaina julkaisemme myöhään illalla maksumuurin takana ensimmäiset mietteet koko retkestä plussan lukuoikeudet omaaville. Matka on ollut erilainen. Ja rehellisesti; emme olleet edes varmoja, mitä kaikkea matkan aikana tapahtuu: miten yöt pikkuautossa sujuvat, miten toimintamatkan ja latauksen kanssa käy. Kysymysmerkkejä oli paljon.

Ja kuten niin usein käy, suunnitteluvaiheessa seikkailu tuntui isommalta kuin se lopulta olikaan. Latausinfra on ainakin Pariisista pohjoiseen tultaessa läntisessä Euroopassa jo niin hyvä, ettei sähköautojen kanssa tarvitse enää hirveästi miettiä perille pääsyä. Ja ei etenkään Twingon kohdalla, jonka pieni akku ja pieni kulutus eivät vaadi edes pikalatauksia. Jopa 11 kW -tolpasta akkuun saa ladattua tunnissa ihan riittävästi toimintamatkaa. Akun saa jopa täyteen yön yli ihan tavallisesta virtapistokkeesta. Tämä oli yksi syy, miksi halusimme yöpyä leirintäalueilla.

Pikalataus on toimintamatkan kanssa niitä asioita, joita sähköautoilijat mielellään vertailevat keskenään, ja joilla on markkinointiteksteissä isompi arvo kuin arjessa. Kivahan se on, että auto ottaa virtaa vastaan 400 kW teholla tai ylikin; sillä voi kehua naapureille saavansa parisataa kilometriä ajomatkaa lisää kahvikupillisen aikana. Kuinka usein tätä ominaisuutta sitten arjessa tarvitaan, se on toinen asia.

Twingomme otti matkan aikana virtaan vastaan enimmillään 54 kW teholla. Tämä 50 kW latausmahdollisuus on Twingossa lisävaruste, joka tulee toki paremman Techno varustetason mukana. Tuolla noin 50 kW teholla Twingo lataa varsin lyhyen aikaa, sen jälkeen se käy rajoittamaan tehoa. Uskaltaisin veikata, että harva Twingon omistaja tulee kovinkaan usein seisomaan autonsa kanssa pikalaturilla. Ja Suomeenhan tulee vain tällaisia Techno-tason autoja. Niitä joudutaan toki odottelemaan vielä tovi, jotta pohjoismaihin tarkoitetut versiot valmistuvat. Autojen ennakkomyynti alkaa syksyllä ja ensimmäiset autot saapuvat Suomeen ensi vuoden alkupuolella.

Suuri pieni auto

Ja vaikka Twingo osoittautui matkamme aikana suureksi pikkautoksi, jossa pystyi nukkumaan ja jonka virran ulosotto mahdollisti leiritymiset ja kokkailut, eihän sitä ole tietysti suunniteltu tällaiseen retkeen. Se on kaupunkiauto. Arjen puurtaja, jolla hoituvat päivittäiset liikkumiset ja kuljetukset. Tähän rooliin se on mainio. Juuri tällaisia fiksuja pikkuautoja Euroopan suurkaupunkeihin tarvitaan. Siellä ne ovat omiaan.

Suomessa ei ole yhtään suurkaupunkia, mutta moneen perheeseen Twingo olisi omiaan kakkosautona. Ja kuten jo alussa kirjoitimme, se venyy tarvittaessa paljon muuhunkin kuin olemaan vain kauppakassi. Sen me olemme ainakin todistaneet.

Twingo voi olla myös kannanotto. Sen rasite ympäristölle on huomattavasti pienempi kuin isojen sähköisten katumaastureiden. Twingon 27,5 kWh akusto on toteutettu LFP-kemialla (litiumrautafosfaatti), mikä on järkevää. Akuston paino on maltillinen, Twingo kilauttaa vaa’alle 1200 kiloa. Se on näkynyt kulutuslukemissa.

Me taitoimme matkaa Pariisista Helsinkiin lopulta 13 päivää. Keskimääräinen päivämatka oli 314 kilometriä. Ei vähän mutta ei tolkuttomastikaan. Se on silti lähemmäs kymmenkertainen siihen, mitä moni päivittäin ajaa. Ajamamme yli 4000 km kokonaismatkakin on sellainen, että moni tarvitsee samaan pikkauton kanssa taajamapyörittelyssä useamman kuukauden.

Sympaattinen ranskalainen

Twingomme pelitti matkan aikana kuin unelma. Pikkuautoksi se on myös varsin mukava; pienen akun myötä auton paino on maltillinen, joten jousitus pääsee helpommalla. Hidastetöyssyt ylittyvät pehmeästi. Hieman terävimmissä kuopissa tai aggressiivisesti muotoilluissa suomalaisissa hidastetöyssyissä jousitus oli sitten kovemmilla.

Rengasmeluun aloimme kiinnittää huomiota ensi kertaa Ruotissa, ja Suomessa melutaso nousi vielä aavistuksen. Karkea asfaltti syö myös renkaiden parhaan vierimispotentiaalin. Suomen teiden kunto on siis ympäristörikos.

Pienellä meni

Ja loppuun vielä se jännittävin asia eli lopullinen keskikulutus. Arvioimme ennen retkeä, että meidän olisi mahdollista päästä alle 10 kWh/100 keskikulutuksella. Lopullinen lukema oli 9,94 kWh/100 km. Se on selvästi alle virallisen 12,2 kWh/100 km WLTP-lukeman. Ajoimme toki järkevästi ja pikkuteitä, keskinopeus oli lopulta hieman alle 60 km/h.

Ja emme käyttäneet kulutuksen alentamiseen mitään vippaskonsteja. Rengaspaineet olivat normaalit, sivupeilit olivat koko ajan normaaliasennossa, ilmastointi oli käytössä – tosin eco-asetuksella – melkein koko ajan.

Ajonopeus ja -tapa on lopulta se, millä tavallinen ihminen voi parhaiten vaikuttaa omaan kulutukseensa. Kyse on valinnoista. Ja tietysti kiireen määrästä ja laadusta.