Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin osa 6: tuulimyllyjä ja heinäpaalipariskuntia

Kuudes ajopäivä vei meidät Essenistä Hannoverin pohjoispuolelle. Tosin matkan teko ei meinannut alkaa millään, kun seikkailimme ensin Zollvereinin kaivoskompleksin alueella.

On se aikamoinen, Zollverein nimittäin. Unescon maailmanperintökohde ja aikoinaan maailman tehokkain hiilikaivos sekä Euroopan suurin koksin tuottaja. Kaivosalue levittäytyy laajalle ja sisältää käsittämättömän kokoisia rakennuksia. Mittasuhteet ovat sellaisia, että niitä on vaikea hahmottaa saati sitten käsittää.

Pieni keltainen surriainen kävi kurkkaamassa moneen paikkaan, minne menemistä ei erikseen kielletty. Varsinainen museon edusta ja piha-alue olivat meiltä suljettuja, mutta niiden takaa löytyi vaikka mitä kaikkea kivaa.

Monsieur Grenouille oli myös aivan myyty. Ranskalaisena hän on kuitenkin esteetikko. Alueen suoraviivainen toiminnallisuus teki häneen suuren vaikutuksen, Ranskassa ei kuulemma pystytty koskaan samaan. Meidän sammakossamme taitaa asua pieni insinööri.

Zollvereinin alueella voisi varmasti pyöriä päiväkausia ja löytää aina vain uusia kuvauspaikkoja. Olemme kiitollisia auton kirkkaasta väristä – ja tietysti myös pienestä koosta. Kontrastit toimivat valokuvissa aina.

Funktionaalinen uusklassismi

Zollverein on hieno saksalainen arkkitehtuurin taidonnäyte; brutaalin toiminnallinen mutta samalla uskomattoman esteettinen teollisuuslaitos ja uusasiallisen suuntauksen kirkkaana loistava helmi. Funktionaalisuus leimaa kaikkea – mutta nätisti. Tietysti näiden isojen rakennusten ja koneiden äärellä voidaan puhua myös teollisuusromantiikasta. Etenkin, kun tehdas edustaa samalla mennyttä maailmaa.

Alueella toimii sopivasti myös hieno Red Dot -designmuseo, josta olemme kirjoittaneet jo aiemmin. Linkki museoon aukeaa tästä.

Kun olimme pyörineet Zollverein alueella muutaman tunnin, oli aika sulkea silmät kaikelta uudelta ja päättää vain aloittaa ajo vihdoin kohti pohjoista.

Tavoite illaksi oli pieni kylä Hannoverin pohjoispuolella. Kylän nimi ei sano kenellekään mitään, mutta siellä sijaitsee Saksan öljymuseo. Siellä päästään huomenna syventymään fossiilisten polttoaineiden historiaan.

Maailman suuret muutokset voidaan luetteloida myös energian myötä. Ensin keksittiin tuli, ja puuta poltettiin sitten todella pitkään. Sen avulla päästiin kivasti alkuun. Sitten tuli ensimmäinen teollinen vallankumous ja kivihiili. Ja sitten toinen teollinen vallankumous ja öljy. Kolmas teollinen vallankumous toi ydinvoiman sekä uusiutuvat energialähteet. Neljäs vallankumous on nyt menossa, kun fossiilisista pyristellään eroon uusiutuvien avulla.

Miten hyvin tässä on onnistuttu – tai miten kauan tämä vaihe kestää, tätäkin tulemme miettimään myöhemmin vielä paremmalla ajalla. Haasteena vihreässä siirtymässä on maailman loputon energian nälkä.

Peltoja ja tuulimyllyjä

Kun Ruhrin teollisuuspyhättö jäi taakse, vähitellen Twingon keulan eteen aukesi pittoreski saksalainen maalaismaisema. Kontrasti Ruhrin alueeseen oli huima. Tietä reunustivat pellot ja vähitellen punatiilisiksi muuttuvat hienot maalaistalot. Moni maatila harrastaa myös suoramyyntiä; peruna ja mansikat näyttivät olevan takuuvarmoja myyntiartikkeleita.

Tien varteen ilmestyi myös isoja heinäpaaleista koottuja hahmoja. Twingo oli luonnollisesti pakko kuvata yhden tällaisen pariskunnan edessä. Olemme retkemme aikana vasta toisessa maassa, mutta toistaiseksi Twingo on kääntänyt päitä sekä Ranskassa että Saksassa. Moni on tullut myös juttelemaan ja utelemaan autosta. Se on toiminut juttelumagneettina etenkin hieman vanhemmalle autoilevalle porukalle.

Ja kun Ranskassa lähes joka kylässä tuli vastaan yksi vanha ensimmäisen sukupolven Twingo, Saksassa on näkynyt paljon etenkin kolmannen sukupolven edustajia. Tuo takavetoinen takatuupparihan oli yhteisprojekti Daimlerin kanssa eli kyseessä oli Smartin sisarmalli.

Toki Saksassa on näkynyt myös ykköskoppaisia Twingoja. Monet niistä ovat olleet selvästikin omistajilleen rakkaita oman persoonan jatkeita.

Toimi-ei toimi–toimii

Päivän ensimmäinen varsinainen happihyppely ja jaloittelutauko pidettiin Münsterissä brunssin muodossa, samalla myös Twingo sai tankata itseään. Toistaiseksi nämä lataustolpalliset kadunvarsiparkit ovat olleet vähän fixty sixty. Virtaa on saanut kohtalaisen hyvin QR-koodin ja luottokortin avulla. Ei kuitenkaan aina. RFID-latauskortti on hyvä hätävara – siis jos autoa halutaan ladata pikalatausverkoston ulkopuolella. Niissä lataaminen onnistuu hyvin myös luottokortilla maksupäätteen kautta. Tämä on helpottanut huomattavasti sähköautolla liikkumista lomamatkoilla.

Saksan maaseutua halkoessamme on myös selvää, että tuulivoimalla on iso rooli maan energiantuotannossa. Kuinka iso, siitä kirjoitamme myöhemmin. Ihan kivutonta ei luopuminen ydinvoimasta ole kuitenkaan ollut – etenkään helmikuun 2022 jälkeen.

Tuulimyllyjä on monen näköisiä ja kokoisia. Isot ja modernit turbiinit eivät välttämättä ole kovin kauniita. Vaikuttavia kyllä. Sähköä tuulimyllyllä tuotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1888, mutta vasta sata vuotta myöhemmin kehitys alkoi oikeasti kehittyä.

Korkeimmat myllyt kurkottavat jo pitkälti yli sadan metrin korkeuteen. Niiden siivetkin ovat jo yli 60 metrin mittaisia. Suomessa ensimmäinen sähköverkkoon kytketty tuulivoimala otettiin käyttöön 40 vuotta sitten.

Ajelimme tänään leppoisaan tahtiin tuntemattomia valtateiden ulkopuolella olevia maisemia ihmetellen. Yllätysmomentti on taattu, kun ei tarkkaan edes koko ajan tiedä, missä sitä on. Hämmästyimme esimerkiksi sitä, että yhdessä vaiheessa Amsterdamiin olisi ollut enää noin 200 kilometriä. Olemme myös yhä sitä mieltä, että Twingo on söpö kauppakassi, vaikka vastaan tuli sen kanssa kilpaileva ostoskärry.

Riittää-ei riitä-riittää

Kuvailimme myllyjä ja ajelimme siksakkia pieniä saksalaisia peltoteitä pitkin kauneinta tuulimyllyä metsästäen. Samalla Twingon kosketusnäytön reittiopastin alkoi ehdottaa meille lataustaukoa ennen perille pääsyä.

Emme uskoneet Googlea. Tietenkään. Se näytti akun varaukseksi perillä –5%, mutta auton mittaristo oli eri mieltä. Olimme samaa mieltä sen kanssa.

Kun lopulta saavuimme illansuussa perille, akussa oli virtaa enää alle viisi prosenttia. Auto oli käynyt jo laskemaan tehoja. Mutta parikin prosenttia riitti. Ei tehnyt oikeasti edes tiukkaa. Onneksi perillä odotti 11 kW tolppa. Se ei vain suostunut kättelemään Twingon kanssa. Tolppia oli vapaana neljä, joten kokeilimme myös viereistä. Sama juttu. Kokeilimme myös useampaa pankkikorttia. Ei auttanut.

Hotellin respassa oltiin vakaasti sitä mieltä, että kaikki oli toiminut tähän asti erinomaisesti. Tietysti. Tolpat olivat tosin hyvin uusia eli vain pari kuukautta käytössä olleita. Lopulta viereiseen ruutuun ajoi Mercedeksen katumaasturi Ruotsin kilvissä, ja hän sai oman latauksensa käyntiin auton mukana tullutta RFID-korttia vilauttamalla. QR-koodi ja pankkikortti kombo ei siis vain syystä tai toisesta pelittänyt. Löysimme tähänkin onneksi ratkaisun.

Päivän ajokilometrit olivat lopulta 349,9 ja keskikulutus 9,6 kWh/100 km. Kilometrejä on kertynyt yhteensä nyt hieman yli 2000. Ensimmäisen päivän kokemukset voit lukea tämän linkin kautta, toisen päivän tästä, kolmannen tästä, neljännen tästä ja viidennen tästä. Kirjoitamme joka ilta päiväkirjan aina siihen asti, kunnes pääsemme Suomen kamaralle viikon kuluttua.