Twingoilua, peippailua ja petipuuhia

Twingo on korkattu. Ensimmäiset kilometrit matkallamme Pariisista kohti Helsinkiä sujuivat leppoisasti. Päivä tosin kului valtaosin shoppaillessa.

Haimme hienon keltaisen Twingon alle Renaultin pääkonttorista Pariisin laitamilta. Sen mittarissa oli pari kilsaa vajaa tonni. Se on siis sisäänajettu. Tosin näitä sähköautoja ei tarvitse ajaa enää sisään samaan malliin kuin polttomoottoriautoja.

Tällä ajamme sitten Helsinkiin, jonne – toivottavasti – saavutaan 11.7. Matkaa tehdään siis hitaasti kiiruhtaen. Tarkoitus ei ole todellakaan kokeilla, kuinka pitkälle Twingon pienellä akulla pääsee vuorokauden aikana.

Yllätykseksemme saimme Rellun pääkonttorilta mukaan myös matkaseuraa. Tavallaan ylimääräisen silmäparin seuraamaan seikkailun kulkua. Renaultin edustajat valittelivat vain, ettei seuralainen ole kovin puhelias. Totesimme takaisin, ei haittaa, ei Suomessa ole tapana automatkoilla höpötellä ylimääräisiä.

Paris Mon Amour

Teimme heti aluksi kunniakierroksen: pari rundia riemukaaren ympäri, sitten Eiffel-tornin katsastus – ne pakolliset, tiedättehän. Pariisi on autoilijan kannalta kammottavan hieno paikka. Liikenne sujuu, kun tietää pelisäännöt. Ja liikennettä on paljon. Kaksipyöräisiä kannattaa muistaa varoa. Ja niitä autoja, joissa on jo pellit lommolla.

Kaupungin suola on isot ja leveät bulevardit. Napoleon pisti aikoinaan paljon vanhaa Pariisia sileäksi, jotta näille isoille väylille saatiin tilaa. Harvassa vanhassa suurkaupungissa pääsee ajamaan näin pitkiä pätkiä suoraan. Mikä nautinto.

Twingo on toki myös kapeammilla kujilla ja muutenkin taajamapeippailussa kotonaan. Se on kompakti ja näppärä kiepoteltava. Ohjaus on kevyt. Salitreeniä ei tarvita. Näkyvyys uloskin on nykyautoksi kohtalainen. Onneksi auto piippaa, jos joku tulee liian lähelle.

Nyrkkisääntö Pariisin liikenteessä on se, ettei saa ujostella. Muuten jää jalkoihin. Pitää mennä; tarvittaessa vähän röyhkeästikin mutta samalla kohteliaan joustavasti. Ranskalaisten pelisilmä liikenteessä on kovaa valuuttaa; paitsi että risteykset osataan ajaa tukkoon täälläkin. Mutta muuten suomalaiset saisivat ottaa oppia siitä, miten ollaan samaan aikaan itsekkäitä ja muut huomioivia. Se on erikoinen taito. Pariisin lisäksi se toimii erittäin hyvin myös Roomassa.

Kokeilimme myös pikaisesti, olisiko Renaultin edustajasta meille välillä myös apukuskiksi. Mutta vaikka Twingossa onkin melko laajat kuljettajan istuimen säädöt, homma ei vain pelittänyt.

Shoppailemaan

Ensimmäiselle päivälle ei varattu suuria kilometrejä, siirtymää oli Pariisista Renaultin vanhalle tehtaalle Flinsissä vain nelisenkymmentä kilometriä. Flins on nykyään Renaultin vanhin tehdas Ranskassa, kun historiallinen Boulogne–Billancourt Pariisissa sulki ovensa maaliskuun lopussa vuonna 1992.

Pariisin kaupunkipyörittelyssä Twingon kulutus pysyi melko hyvin 11–11,5 kWh tuntumassa, ulosmenotiellä nopeuden kasvaessa se nousi noin 14 kWh lukemaan. Se on aika lailla sitä, mitä toivoimme ja odotimme. Lämpötila pyöri tänään 30 asteen molemmin puolin eli ihan ideaali se ei sähköauton akustolle ole. Flinsiin päästyämme ja siellä ostoksilla pyöriessä keskikulutus asettui lopulta lukemaan 10,3 kWh.

Ostoksilla? Kyllä, se oli päivän teema. Päivän tärkein tehtävä oli jonkinlaisen yösijan rakentaminen. Twingoon saa siis etu- ja takamatkustajan selkänojat nurin kippaamalla melko tarkkaan kaksi metriä pitkän – melko – tasaisen tilan. Se ei ole vain aivan yhtenäinen. Ja koska yöpymisiä autossa tulee kuitenkin kymmenkunta, jonkinlainen fiksu ratkaisu oli löydettävä. Selkä kiittää tästä myöhemmin.

Suuntasimme siis patjakauppaan. Haaste oli tietysti se, että kuljettajan penkin selkänojan ja etumatkustajan oven väliin muodostuu hieman reilu 60 senttiä leveä nukkumatila. Oletteko koskaan yrittäneet löytää sen levyistä patjaa? Patjan lisäksi tarvittiin tietysti myös petivaatteita, tyynyjä ja muuta hyvät yöunet mahdollistavaa rekvisiittaa. Tyylitietoisena yritimme sisustaa uutta kotiamme mahdollisimman paljon Twingon ulkoväriin istuvilla materiaaleilla.

Patja oli kuitenkin haaste. Lopulta kolmannessa liikkeessä tärppäsi, saimme mukaamme tasan 60 senttiä leveän lasten patjan. Ongelma on vain se, että se on myös pituudeltaan tarkoitettu vain pienemmille lapsille. Patjalla on mittaa 120 senttiä. Periaatteessa se riittää. Lantion ja selän saa suoraksi patjan päälle. Jaloille yritämme rakentaa sitten tyynyistä sopivan pesän.

Tässä vaiheessa Renaultin edustajan silmät alkoivat pyöriä päässä. Hän ei taida uskoa homman luontuvan. Kerromme huomenna, miten onnistuimme pesän rakentamisessa.

Kerromme myös sen, onko Seinen rannoilla hyttysiä.