Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin: tie nousi pystyyn – sähkön tuotannon ytimessä

Vesi vanhin voitehista. Ja vesivoima vanhin voimaloista? Tänään sukelsimme vesivoiman maailmaan Trollhättanissa.

Aamu alkoi siitä, mihin ilta päättyi. Taivas itki. Ja vuolaasti. Mitä, sitä emme tiedä. Meillä oli ainakin kaikki hyvin – noin niin kuin periaatteessa. Auto on pelittänyt kuin enkeli, virtaa on saatu melko vaivatta ja matka on edennyt reippaasti. Tai no, suhteellisen reippaasti.

Matka kohti Tukholmaa ja Helsinkiä jatkui koukkaamalla Göteborgin kautta Trollhättanin suuntaan. Ja ei, emme olleet nyt vanhojen Saabien perässä vaan maalina oli Ruotsin vanhin vesivoimala.

Kulutus nousi taas heti liian suureksi. Aikataulu oli tälle päivälle sen verran tiukka, että nopeutta oli nostettava. Eikä keli antanut armoa. Eivätkä ruotsalaiset tiet. Välttelimme toki pahimpia uria, joissa väijyvä vesi tekee tunnetusti pahaa kulutukselle. Vapaasti mahdollisimman usein vierivä auto menee vähällä.

Tankkasimme pikana E20-tien varressa, ja kastuimme. Maailmassa – tai ainakaan täällä pohjoisemmassa ei ole hirveän montaa huoltoasemaa, joissa ei ole katosta tankkaajien suojana. Miksei samaa ole saatu toteutettua sähköautoilijoiden latausasemille?

Ytimessä

Kun Tanska panostaa vahvasti yhteen hevoseen – sen energian tuotannosta jo lähemmäs 60 prosenttia tulee tuulesta – Ruotsi ja Suomi ovat energian tuotannossaan liikkeellä enemmän ei laiteta kaikkia munia samaan koriin -strategialla.

Ruotsissa on kolme ydinvoimalaa, joissa on käytössä kuusi reaktoria. Ne tuottavat hieman alle 30 % energiasta. Suurin energianlähde on vesi, jota on energiamixissä noin 40 prosenttia. Tuulesta temmataan noin 25 %. Näiden avulla Ruotsi tuottaa yli 98 % energiastaan vähäpäästöisesti. Ruotsi tuottaa enemmän energiaa kuin se tarvitsee eli ylijäämä menee vientiin.

Ydinvoimaan suhtaudutaan Ruotsissa kaksijakoisesti. Maa halusi ensin kokonaan irti ydinvoimasta, mutta tämä päätös kumottiin vuonna 2010. Uusimpana hankkeena maahan suunnitellaan nyt miniversioita ydinvoimaloista.

Pilottiprojektia ollaan pystyttämässä Göteborgin eteläpuolelle, missä sijaitsee jo Ringhalsin voimala. Se tuottaa 2190 MW ollen näin Ruotsin toiseksi suurin ydinvoimala. Ajoimme luonnollisesti sen ohi. Uuteen pilottiin kuuluu kolme Rolls-Royce SMR:n valmistamaa voimalayksikköä, joista jokainen pystyy tuottamaan 470 MW sähköä. Siitä riittää tanskalaisillekin, silloin kun siellä ei tuule tarpeeksi.

Tie nousi pystyyn

Toisen kerran virtaa otettiin Göteborgin kupeessa, ja tällä kertaa oli vaikea löytää toimivaa pikalatausasemaa. Ensimmäisessä olivat menossa huoltotyöt, toinen halusi meidän asiakkaakseen eli pelkällä luottokortilla maksaminen ei onnistunut, mutta onneksi kolmannessa tolpassa onnisti. Se oli Vattenfallin 50 kW laturi, jota muut ilmeisesti syrjivät sen alhaisen tehon ansiosta. Meille se oli loistava.

Laturin vieressä oli patjakauppa. Nuku ja lataa – mikä loistava konsepti.

Kun virtaa oli riittävästi takaamassa pääsy Trollhättaniin, ampaisimme E45-tielle. Siltä poistuttiin pienemmille poluille vasta parisenkymmentä kilometriä ennen Trollhättania. Samalla ylitettiin Götan kanava.

Ja meille nousi tie pystyyn, kirjaimellisesti. Nostosilta aukesi päästäen kaksi purjevenettä jatkamaan matkaa kohti Itämerta – tai minne ne nyt olivatkaan matkalla.

Götan kanavaa pitkin pääsee myös matkustamaan Tukholmasta Göteborgiin 150 vuotta vanhalla höyrylaivalla. Jos tuollainen matka kiinnostaa, tästä linkistä pääset matkasta kirjoittamaamme artikkeliin.

Vattenfallin synnyinkoti

Päivän kohokohta oli ehdottomasti Olidanin vesivoimalassa käynti. Se on Ruotsin ensimmäinen varsinainen vesivoimala. Ja se on yhä toiminnassa! Laitos valmistui vuonna 1910, ja silloin sen neljä generaattoria tuottivat jokainen 10 MW. Avajaisissa paikalla ollut lehdistö ihmetteli, mihin ihmeeseen noin paljon virtaa tarvitaan. Noh.

Voimalan avaamisen myötä perustettiin myös Kungliga Vattenfallsstyrelsen eli nykyisen Vattenfallin esi-isä. Turbiineja lisättiin vuosien varrella, mutta nyt niitä on jo poistettu käytöstä. Seitsemän niistä on kuitenkin yhä operatiivisia eli energiaa saadaan ulos haluttaessa 70 MW. Sillä ei tämä päivänä pyöritetä kovin paljoa. Mutta on upeaa, että voimala on yhä toiminnassa.

Vesivoimasta – kuten muistakin tämän matkan aikana tutustumistamme kohteista ja energiamuodoista kirjoitamme lisää syksyllä alkavassa repparisarjassa. Samalla selviävät myös erot uusiutuvien välillä. Erot tietysti riippuvat myös siitä, missä voimalat sijaitsevat. 

Tämän voimalan turbiinit saavat siis vetensä Vänern-järvestä, josta vesi jatkaa matkaansa Götan kanavana. Voimalassa vesi putoaa 32 metriä halkaisijaltaan noin neljän metrin mittaista isoa putkea pitkin. Akseli vie turbiineista generaattoreille poikkeavasti vaakasuorassa, koska tuohon aikaan ei ollut vielä olemassa tekniikkaa, joka olisi mahdollistanut pystysuuntaiset akselit.

Meille paikkoja näyttää Magnus Carlson Vattenfallin Göta-joen alueen tuotantopäällikkö. Hän kertoo mm. että 90 prosenttia voimalan koneiston osista on yhä alkuperäisiä. Ja jos jotain hajoaa, tekniikka on sen verran simppeliä, että osat voidaan valmistaa itse voimalan konepajalla. Tämä jos joku on kestävää kehitystä.

Voimala on myös rakennuksena erittäin esteettinen, kuten on myös sen konesali. Lyhyen kävellen käydyn vierailun aikana latasimme sähköä Vattenfallin tolpasta 40 minuuttia 2,70 kruunun kWh-hinnalla: 3,69 kWh maksoi 9,95 kruunua eli 90 senttiä. Hyvin kohtuullista. Ja lienee myös puhdasta.

Ison veden äärellä

Kiertelimme alueella vielä hetken paikan idyllistä nauttien. Ohitimme myös Saabin museon. Illaksi päädyimme lopulta Vänern-järven etelärannalle. Pitihän meidän tulla katsomaan, mistä Olidanin voimala saa vetensä. Vänern on EU-alueen isoin järvi ja Euroopan kolmanneksi suurin järvi.

Venesatamasta löytyi ilmaiset parkkipaikat matkailuautoille, joten kyllä sinne sekaan yksi Twingo vielä mahtui… fasiliteetit tarjosi käyttöön paikallinen pursiseura. Hienoa.

Iltapalaksi Monsieur Grenouille sai kinkkurisottoa – ja herkkupeppu kun se on, risoton sekaan raastettiin vähän tryffeliä.

Päivän ajosaldo jäi varsin maltillisesti kilometrilukemaan 275,3 ja keskikulutus oli 11,3 kWh/100 km.
Huomenna jatketaan Vänernin pohjoispuolelle. Ehkä. Kiire loppui nyt. Meillä on 2,5 päivää aikaa ehtiä Tukholmaan, jonne on kuitenkin matkaa enää vajaat 500 kilometriä.