Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin: kovat vaihtelut kulutuksessa erilaisilla pinnoilla

Rykäisimme päivän aikana reilun sadan kilometrin päähän Tukholmasta. Aluksi totesimme melko yllättävän kovan eron Twingon kulutuksessa erilaisilla pinnoilla.

Kun aamukahvi oli juotu, auto tuuletettu ja sen matkustajat peseytyneet – ja naapurit eli Birger ja Olga hyvästelty, lähdimme liikkeelle sillä oletuksella, että matkaa taitettaisiin Tukholmaan vielä jäljellä olevan matkan puoliväliin.

Ei rullaa ei

Palasimme ensin omia eilisiä renkaanjälkiämme takaisin noin 20 kilometriä. Sen jälkeen siirryttiin kohti Karlstadia vievälle uralle, joka oli päällystämätön. Saimme näin ikään kuin vahingossa testattua renkaiden vierintää ja kitkakertoimen muutosta kulutukseen.

Ensimmäiset noin 20 km asfaltilla, ja ajotietokoneen näytöllä oli 10,3 kWh/100 km keskikulutus. Sen jälkeen reilut 15 km soratietä, ja sen päätteeksi keskikulutus oli noussut lukemaan 11,8 kWh/100 km. Aika raju oli siis pinnan vaikutus.

Tien profiili oli kuitenkin melko samanlainen, sellaista vanhan lehmänpolun päälle tehtyä tietä kuin mitä löytyy Suomenkin maaseudulta loputtomiin. Ruotsiin tultaessa ja karkealla asfaltilla jo huomasi sen, ettei rengas halunnut enää rullata Manner-Euroopan teiden malliin. Soratiellä jalkaa ei voinut nostaa edes alamäessä kaasu… anteeksi virtapolkimelta. Vauhti alkoi hiipua heti. Twingon rengaskokohan on melko iso ja leveäkin eli 205/45 R 18. Renkaat ovat Continental EcoContact seiskat.

Hyvällä pinnalle nuo renkaat ovat rullanneet hyvin mallikkaasti, tie ikään kuin lähes imee autoa eteenpäin. Alhaisimmillaanhan päivän keskikulutus on ollut tällä retkellä 8,6 kWh/100 km. Valitettavasti Suomessa hyvät ja silkinpehmeät asfalttitiet ovat harvassa. Nyt Ruotsissa kiinnittimme myös ensimmäistä kertaa huomiota rengasmeluun.

Kauas on pitkä matka

Päätielle päästyämme seurasimme hetken Norjan kilvissä olevaa Gasumin metaanirekkaa. Tämäkin kuuluu eri energiamuotojen arkeen. Energiaa pitää pystyä liikuttelemaan paikasta toiseen. Sitä ei haeta kuin vettä aikoinaan kaivosta. Tuuli- ja aurinkoenergian etu on se, että niistä saadaan tuotettua energiaa periaatteessa kaikkialla – ja luonnollisesti myös hyödynnettyä paikallisesti. Voimalinjoja pitkin virta tietysti siirtyy kätevästi pitkällekin, mutta samalla hävikki kasvaa. Euroopassa tosin hävikki on pientä verrattuna kehittymättömänpiin maihin, joissa matkan varrella virtaa käy lainaamassa yksi jos toinenkin. Kun Euroopassa sähkön hävikki on linjoissa vain muutaman prosentin luokkaa, Intiassa esimerkiksi hävikki kasvaa jo lähes 20 prosenttiin.

Joitain energiamuotoja on pakko kuljettaa välillä pitkiäkin matkoja. Etenkin bensan ja dieselin kohdalla niiden matka lähteestä tankkiin on Euroopassa pitkä. Kaasukin matkaa pitkiä matkoja, mutta se kulkee onneksi monessa paikkaa Euroopassa sentään putkia pitkin. Huoltamoita ei tosin voida rakentaa vain näiden varrelle.

Vety on mielenkiintoinen vaihtoehto sekin, ja se on ollut tuloillaan henkilöautoihinkin jo pitkän aikaa. Allekirjoittanutkin ajoi polttokennoauto ensimmäisen kerran jo lähes 30 vuotta sitten. No, raskaan liikenteen käyttöön vetyä on sentään jo saatu osassa Eurooppaa.

Näissä mietteissä pidimme Karlstadissa pidimme tauon, ja samalla Twingo sai virtaa 11 kW -laturin päässä tunnin verran. Hiljaa hyvä tulee. Karlstadin kävelykeskusta oli aika samanlainen kuin monessa suomalaisessa kaupungissa tavarataloineen, Dressmanneineen ja Espresso House -kahviloineen.

Kohti Ruotsin sydänmaita suunnatessamma vastaan alkoi tulla yhä useammin vanhoja amerikkalaisia autoja. Ruotsalaisten rakkaus niihin on tunnettua, näillä seuduilla on järjestetty iät ja ajat isoja jenkkiautojen tapaamisia. Olimme paikalla sellaisessa jo parisenkymmentä vuotta sitten Vesteråsissa. Paikalla oli silloin yli 10 000 jenkkirautaa. Power Big Meetiä ei enää ole, mutta sen tilalla on Vesterås Sommer Meet. Se oli tänä vuonna 2.–4.7. Myöhästyimme siis muutamalla päivällä.

50 kW maksimi – mutta vain vähän aikaa

Vähitellen asutus harveni. Tien varteen alkoi ilmeystyä yhä enemmän metsää ja korpilampia. Navigointi piti meidät tiukasti vähän suuremmilla teillä. Päivän pikalatauksen suoritimme sitten Q8:lla. Huoltamolta löytyi myös jäätelötiski, josta saatiin ruotsalaisten kansallisherkusta tehtyä muunnosta eli polkagris- eli piparminttujäätelöä. Värikin oli tuttu punavalkoinen.

Twingo latasi 23 minuutin aikana virtaa reilut 15 kWh. Latauskäyrä oli tuttu; ensin täyttä höökiä eli hieman yli 50 kW vähän aikaa, mutta pian auto kävi himmaamaan lataustehoa. Keskimääräinen teho koko latauksen ajalta oli 38,93 kW. Tässäkin mielessä 11 kW -laturit ovat Twingolle ihan hyvä vaihtoehto, ne kun kuitenkin tarjoavat virtaa usein hieman edullisempaan hintaan.

Ajelimme tänään melko pitkän tovin ja lähes yksikseen 80 km/h tietä, jonka pinta oli pitkän matkaa melko karhea eli hyvin samantyyppinen kuin Suomessa. Loivasti nousevalla ja laskevalla tiellä päästiin selvästi alle 11 kWh/100 km keskikulutuksella. Perään sattui myös parempaa pintaa, ja auto rullasi heti selvästi hanakammin. Ja ilmoitettu WLTP-kulutushan Twingolle on siis 12,2 kWh/100 km.

Kaupunkiajoa ei ole tällä matkalla oikeastaan vielä tullut kunnolla vastaan, mutta katsotaan josko saisimme sellaisen aikaiseksi joko huomenna Tukholmassa tai todennäköisemmin vasta saavuttuamme Helsinkiin. Oletuksena on, että Twingo menee kaupungissa todella pienellä.

Kyllä kelpaa

Iltapäivän edetessä ajelimme taas hieman pienempiä teitä ja taas yhden pienen nukkuvan ruotsalaisen pikkukaupungin/kylän eli Fellingsbron läpi. Heti sen laidalta löytyi parkkipaikka, jolta löytyi 22 kWh -latureita, fasiliteetit sekä pöytiä ja tuoleja. Autonkin sai jättää parkkiin 24 tunniksi eli periaatteessa taukopaikalla olisi kai voinut nukkua. Autokorjaamokin näytti olevan vieressä, jos jollain olisi autohuolia. Kansankoti hoitaa homman kotiin.

Kävimme latauksen aikana kaupassa. Vieraiden kauppojen tarjonta on aina mielenkiintoista tutkittavaa. Silmiimme pisti erityisesti yksi leipä. Mitäköhän tapahtuisi, jos sitä maistaisi? Emme uskaltaneet. Kaupan tarjonnasta löytyi muuten jo yllättävän paljon suomalaisia tuotteita hapankorpuista Fazerin suklaaseen.

Ostoksilta palattuamme löysimme parkkipaikan reunasta kartan, josta selvisi, että olimme kuninkaiden jalanjäljissä. Keskiaikaan ulottuva kuninkaantie vei aikoinaan kahden tärkeän kauppakaupungin väliä eli Örebrosta Arbogaan. Tie tarjoaa erinomaisen vaihtoehdon sen lähettyvillä kulkevalle E18/20-väylälle.

Laturi hyväksyi jopa luottokortin, joten virtaa otettiin noin tunnin tauon aikana 10,2 kWh 59,8 kruunun eli 5,42 euron yhteishintaan. Ei ihan ilmasta. Aloitusmaksu oli tosin tavallista kovempi. Ja virtaa olisi saanut ladata maksimissaan 45 kWh.

Iltapäivän vaihtuessa illaksi kävimme miettimään majoitusta. Reitin varresta löytyi kiinnostavan näköinen paikka heti Vesteråsin kupeessa. Björnö Camping toimii Airbnb-periaatteella. Maksu suoritettiin saapuessa nettiin ja puhelimeen kilahti koodi, jolla saatiin puomi auki. Isommankin asuntoauton vetävä paikka ilman sähköä kustansi 200 kruunua. Twingoja tuohon ruutuun olisi mahtunut arvioilta ainakin kuusi kappaletta.

Ranskalainen keittiö

Alue osoittautui rauhalliseksi, ja vain 70 metrin päässä autosta oli hieno ranta. Kyllä kelpasi. Valtaosa leirintäalueen porukasta näytti olevan ruotsalaisia ja ilmeisesti hieman pidempään majoittuvia. Pientä kirkkaankeltaista Twingoa katsottiin saapuessamme melko pitkään.

Päivän menu oli uusia perunoita ja hampurilaispihvit sekä yksi tomaatti niiden kanssa. Koska meillä oli käytössä yhä vain yksi keittolevy ja paistinpannu, perunat keitettiin voissa. Monsieur Grenouille arvosti tätä ranskalaisena suuresti. Mausteita lainattiin taas naapurista, joskin sinapin olimme ostaneet pihvien päälle itse.

Illallisen jälkeen Monsieur Grenouille näytti myös sisäistäneen karavaanareiden avoimen hengen. Hän piti toiveikkaana avoimien ovien päivää hetken aikaa. Onni ei tällä kertaa suosinut rohkeaa, ruotsalaiset eivät rohjenneet tulla juttelemaan.

Päivän kilometrit olivat lopulta 350,5 ja keskikulutus 10,3 kWh/100 km.