Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin: pippuria lainaamassa ja matkan tarkoitus

Tänään ei ollut kiire. Nyt päästiin oikeasti harrastamaan sitä kiireetöntä matkustamista – kun päämäärä ei ole tärkeä vaan matka itsessään.

Aamu ilman herätyskelloa on luksusta. Ja aamu koitti vielä aurinkoisena. Käänsimme kylkeä useamman kerran ennen kuin pääsimme jalkeille. Tämä sopi päivän ohjelmaan, joka oli edetä ilman kelloa ja päämäärää Vättern-järven länsirantaa kohti pohjoista.

Keitimme siis aamukahvit rauhassa, Monsieur Grenouille on hänkin oppinut vähitellen ymmärtämään suodatinkahvin päälle – kunhan paahto on vain riittävän tummaa.

Tie pohjoiseen

Juttelimme myös hetken parkkipaikalle meidän viereemme yön aikana ilmestyneen vanhalla paloautolla matkaa tekevän viisipäisen saksalaisen perheen kanssa. He olivat matkalla kohti pohjoista. Arvostamme. Sekin on kestävää kehitystä, että esineet käytetään loppuun. Vanha paloauto on saanut jatkaa elämäänsä perheen parissa, joka selvästi rakastaa sitä.

Matkaan päästyämme pysähdyimme pian upealle hiekkarannalle Sikhalsin leirintäalueen vieressä. Ranta jatkui todella pitkälle ja todella matalana. Kiskasta saimme Peppi Pitkätossu -jäätelöä, jonka kanssa pistimme pötkölleen rantanurmikolle. Tämän ruotsalaisemmaksi ei elämä voi muuttua.

Tänään Ruotsi päätti näyttää meille todellakin ne parhaat puolensa. Parin kosteanharmaan päivän jälkeen tämä oli enemmän kuin tervetullutta.

Sunnanån satamasta löytyi vierasvenesataman lisäksi myös paikat laittaa matkailuauto parkkiin. Hinta näytti olevan sama sekä veneille että asuntoautoille. Maksamaan pystyi kätevästi suoraan maksuautomaatilla.

Satamassa oli myös laitos, jollaiseen emme matkoillamme vielä toistaiseksi ole törmänneet. Olemme nähneet maailmalla erilaisia automaatteja, joista on voinut ostaa kaikkea mahdollista pizzasta tuoreisiin perunoihin ja juustoihin, mutta nyt automaatista olisi saanut vuokralle myös kajakin. Aikamoista.

Periaate näytti olevan sama kuin mitä Airbnb ja kumppanit käyttävät. Kun maksu on suoritettu, tekstiviestillä tulee numerokoodi, jolla saa lukon auki.

Kanavia ja pikkuteitä

Eilen meillä nousi tie pystyyn Götan kanavaa ylittäessämme, kun nostosilta oli ylhäällä. Tänään tie oli taas hetken poikki – tai siis kirjaimellisesti poikittain. Köpmannebron sulku on Dalslandin kanavan ensimmäinen ja suurin sulku.

Sulun kohdalla näimme myös tutun nimen. Åmål on tuttu nimi sitä nimessään kantavasta ruotsalaisesta Lukas Moodyssonin vuonna 1998 ohjaamasta elokuvasta. Elokuva tosin kuvattiin oikeasti Trollhättanissa.

Pysähdyimme lataamaan pienen hotellin pihalle 11 kW laturiin, ja auton ladatessa juttelimme tovin Ukrainasta kotoisin olevan vastaanottovirkailijan kanssa. Hän puhui haikeasti kotinsa H’ersonin kauneudesta, miten Dneprjoen varressa oli lukuisia kanavia, missä pystyi viettämään aikaa. Ei enää. Kaupunki on yksi eniten sodassa kärsineitä.

Löysimme päivän aikana myös useampia hienoja pikkuteitä. Silmiin pisti karttaa tutkiessa pitkä niemimaa, jonka kärjessä oli tutun niminen paikka. Ekenäs näytti jopa omaavan leirintäalueen – ja ihan nimen kärjessä. Sinne siis.

Onneksi oli pitkät piuhat

Ennen leirintäalueelle suuntaamista päätimme käydä marketissa ostoksilla, ja halusimme ladata samalla Twingoon nopeasti virtaa. Leirintäalueelta sitä olisi tietysti saanut, mutta Monsieur Grenouille alkoi osoittamaan ensimmäisiä nälkäkiukun oireita, joten kokkauspuuhiin oli hyvä päästä heti perille saavuttua. Virran ulosottohan vaatii, että Twingon akussa on vähintään 20 prosentin varaus. Meillä se olisi mennyt saapuessa sen alle.

Marketin pihassa oli kaksi pikalaturia. Toisessa seisoi piuhan päässä tanskalainen Škoda, jonka akku oli jo täynnä. Toisella latauspaikalla seisoi Audi Q3, eikä se ollut edes piuhan päässä. Miten röyhkeää. Sähköä se olisi toki voinut syödä, ainakin vähän.

Onneksi Twingossa on latausluukku juuri oikeassa kohdassa. Vekslasimme auton niin, että saimme vedetttyä kaapeliin Twingoon ja samalla niin, että blokkasimme vain Audin. Anna vahingon kiertää, vai miten se nyt meni…

Kun ostokset oli tehty, Audi-kuski ei ollut ilmaantunut paikalle vieläkään. Tai sitten hän oli piilossa. Saimme reilun 13 minuutin aikana sen verran virtaa, että lataus nousi 35:stä 67:ään prosenttiin. Näin saisimme keittolevyn heti perillä tulille.

Päivä menu oli lohta ja tuorepastaa. Vettä siis pannulle ja pastat sekaan, sitten lohi. Luotimme sen olevan riittävän suolaista, joten kävimme lainaamassa norjalaisilta naapureilta vain pippuria. Monsieur Grenouille oli tyytyväinen. Nälkäkiukku ei ehtinyt iskeä koskaan päälle.

Leirintäalue osoittautui hienoksi, ja Twingo sai parkkipaikan 299 kruunulla. Ja siis ilman sähköä tällä kertaa. Fasiliteetit ovat viimeisen päälle. Twingo sai myös tuulettua illalla ikkunat auki. Niemenkärjillä on yleensä se hyvä puoli, että niillä tuulee aina.

Illalla Monsieur Grenouille halusi lähteä vielä tekemään parempaa tuttavuutta norjalaisten naapuriemme Birgerin ja Olgan kanssa, koska tarjolla oli viiniä. Saa nähdä, jatkaako hän matkaa huomenna vielä kohti Tukholmaa.

Päivän kilometrit olivat 162,4 ja keskikulutus 9,4 kWh/100 km.