Matka sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin jatkuu: sukutapaaminen, virtahaasteita ja luonnon helmaan

Veimme ensin Twingon tapaamaan esi-isäänsä, jonka jälkeen lähdimme testaamaan, kuinka pitkälle Twingolla pääsee lataamatta.

Ensimmäinen yö Twingo E-Techissä on takana. Paljon huonommin on tullut nukuttua paljon suuremmissa autoissa. Rakentamamme peti on itse asiassa oletettua parempi, rangan sai täysin suoraksi. Eilisen päivän tapahtumat ovat luettavissa tästä linkistä.

Totta kai sitä tuli heräiltyä aina välillä ja käännettyä kylkeä, mutta uniaikaa kertyi lopulta yli kahdeksan tuntia. Selkä ei myöskään valitellut aamulla lainkaan olostaan.

Esi-isien luokse

Aamulla meillä oli heti alkuun treffit Renaultin Flinsin tehtaalla, missä järjestettiin sukutapaaminen. Se on aina historiallista, kun sukupolvet kohtaavat. Myös matkassamme oleva Renaultin edustaja eli Monsieur Grenouille oli selvästikin hermostunut.

Ajoimme tehtaan edustalla keltaisen surriaisemme hienon sinipurppuran Twingo I:n viereen. Se on tuotannon alkuvaiheen autoja ja yksi neljästä alkuperäisestä lanseerausväristä. On helppo ymmärtää, miksi se on ollut aikoinaan – ja tietysti myös yhä – niin rakastettu.

Uusi on tietysti uusi, ja vähän isompi joka suuntaan, mutta siihen on onnistuttu vangitsemaan kivasti sen esi-isän olemusta. Kummasta tykkää sitten enemmän, se on makuasia.

Kävimme luonnollisesti pyörähtämässä ykköskoppaisella kierroksen, ja tuo klassikko koeajo on luettavissa ensi sunnuntaina maksumuurin takana. Saimme ladattua samalla oman automme täyteen. Pienessä akussa on ehdottomasti etunsa; 7,2 kW teholla lataus etenee ihan riittävän mallikkaasti.

Auton latautuessa kävimme kurkkaamassa vielä nopeasti sisälle klassikkopajan huoltotiloihin, minkälaista kalustoa siellä sattuisi olemaan työn alla. Nyt selvisi Monsieur Grenouillen hermostumisen syy. Hän on vetänyt vähän vakavaa linjaa, mutta nyt ilmassa oli selvää innostuneisuutta.

Hän loikki autosta autoon kuin uuden kevään kokenut Saku kosiomatkallaan. On hienoa nähdä, minkälaisen sydämen palon hienot vanhat autot yhä herättävät.

Renault myi hiljattain paljon autoja upeasta kokoelmastaan, mutta kyllä sinne vielä autoja jäi. Niille aletaan rakentaa nyt syksyllä uutta kotia, eräänlaista museon ja esittelytilan sekoitusta. Olemme kirjoittaneet kokoelmasta jo aiemmin. Se on luettavissa tämän linkin kautta.

Kuinka pitkälle akullisella?

Kun E-Twingon akku oli täynnä, tehtaalta suunnattiin kohti itää. Olimme asettaneet itsellemme haasteen. Leiripaikka oli valittu siten, että se oli noin 260 kilometrin päässä; siis teoriassa mahdollista saavuttaa ilman lataamista jopa Twingon 27,5 kWh akustolla.

Auton karttaohjelmaan laitettiin tutut asetukset, joita käytämme usein roadtripeillä: vältä valtateitä ja tietulleja sekä suosi energiatehokkaita reittejä. Olemme toki miettineet reitin etukäteen – noin suurin piirtein, mutta auto saa hoitaa varsinaisen suunnistamisen ja suorittaa myös tievalinnat. Näin eteen tulee yllätyksiä. Reitit ovat yleensä myös kiinnostavia, koska ajellaan pikkuteitä usein pienten kylien läpi. Pienet tiet ovat myös viehättäviä, ne kiemurtelevat peltojen keskellä välillä hienojen puukujien väliin sukeltaen.

Emme myöskään aja mahdollisimman pitkää toimintamatkaa hakien karsien omasta mukavuudesta tai turvallisuudesta. Ilmastointi on päällä, yleensä toki maltillisella teholla ja 21 asteen pyynnillä. Peilit ovat normaaliasennossa. Rengaspaineet ovat normaalit. Taloudellisesti toki ajamme; ennakoiden, rullaten ja jarrutusenergiaa järkevästi talteen ottaen. Emme myöskään roiku toisten autojen tai rekkojen takapuskurissa.

Bongasimme matkan varrella myös ydinvoimalan, sen kahdesta 165 metrin korkuisesta jäähdytystornista nousevat pilvet näkyivät pitkän matkan päähän. Nogentin ydinvoimalaitoksessa Seinen varrella on kaksi 1310 MW:n painevesireaktoria. Niillä lataa aika monta Twingoa… Ranska luottaa yhä vahvasti ydinvoimaan, se on maan tärkein energian tuottaja. Noin kaksi kolmasosaa maan energiantuotannosta tulee ydinvoimasta.

Virta ei halunnut antaa virtaa

Champagnen aluetta lähestyessämme eksyimme pari kertaa tarkoituksellisesti reitiltä, joten matka alkoi kasvaa. Niinpä noin 60 kilometriä ennen majapaikkaa oli selvää, ettemme pääsisi aivan perille asti.

Auton annettiin ehdottaa meille latauspaikka matkan varrella. Sellainen löytyi pienen kylän keskellä olevan parkkipaikan reunalta. Kaksi 18 kW pömpeliä seisoi tyhjänä. Toinen oli rikki. Kaapeli kiinni toiseen ja QR-koodin avulla maksamaan Virran sivustolle. Maksu hyväksyttiin, mutta auto jäi tarkastamaan jotain eli lataus ei startannut. Letkut irti ja uusi yritys. Sama juttu. Ja kolmannellakin kerralla.

Tämä on yhä sitä turhan tuttua ja turhauttavaa sähköautoiluun liittyvää haasteellisuutta. Isojen teiden varsilla olevat pikalatauspaikat toimivat kyllä hienosti, mutta pienemmät ja vanhemmat latauspisteet vähemmän matkustettujien teiden varrella eivät sitten niinkään. Tähän on hyvä varautua. Meillä oli akussa virtaa enää 10 %.

Annoimme autolle tehtävän löytää uusi latauspaikka. Sellainen löytyi sitten ison tien varresta, ja perille päästyä auto näytti akun kapasiteetiksi kaksi prosenttia. Hiki oli ehtinyt tulla, ilmastointi kun oli nyt sammutettu. Lämpötila on tänäänkin pyörinyt 30 asteen tuntumassa. Siihen nähden olemme tyytyväisiä, että olimme ajaneet akullisella reilut 280 kilometriä.

Suurteholaturista (300 kW) Twingo otti iloisesti hetken virtaa vastaa omalla täydellä (ja ylikin) 53 kW teholla. Kun virtaa oli riittävästi, kaapelit irti ja viimeinen muutaman kymmenen kilometrin rutistus majapaikkaan.

Luonto kutsuu

Teemanamme on sähköauto ja retkeily, joskin retkeilyvarustuksemme on yhä hyvin vajaavainen. Se toivottavasti täydentyy huomenna. Päätimme silti rohkeasti pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja leiriytyä ranskalaisen maatilan kupeessa olevalle leirintäalueelle.

Alueella oli vielä runsaasti tilaa, joten kävimme kiertämässä ja katsastamassa sopivia paikkoja. Sellainen löytyi, ja Twingokin saatiin piuhan päähän.

Akussa oli potkua vielä viidennes, joten se latautuu huomisaamuun mennessä täyteen maltillisella 2,1 kW teholla. On tämä hienoa.

Päivän keskikulutus oli lopulta 9,6 kWh/100 km. Se oli pikkuteillä pitkään 9,1–9,2 kWh haarukassa, mutta loput isot tiet nostivat lukemaa lopulta.

Olimme ajatelleet ennen matkaa, että olisi hienoa päästä Pariisista Helsinkiin alle 10 kWh keskikulutuksella. Tuo unelma elää yhä.