Koeajo: Renault Clio on lammas suden vaatteissa – nopean näköinen, vaan ei tuntuinen

Renault Clio on kokenut melkoisen muodonmuutoksen ulkonäöllisesti sitten viime sukupolven. Clio on astunut nykyaikaan muotoilun osalta ulkoa ja sisältä. Moottoritilan sisältö ei kuitenkaan vakuuta.

Renault Clio elää jo kuudetta sukupolveaan. Moottorin koeajossa on ollut jo täyshybridi Clio E-Tech joten nyt vuorossa on polttomoottoriversio, Renault Clio TCe. Viidennen sukupolven pyöreä ja pisaramainen muotoilu on vaihtunut enemmän kulmikkaaseen sekä urheilulliseen ulkonäköön ja Clion kasvoilla on paljon kiukkuisempi ilme.

Clion keula on täynnä pieniä timanttilogoja jotka ikään kuin yhdistyvät keskelle suureksi logoksi. Myös alareunoissa olevat päiväajovalot mukailevat timantin muotoa. Perä on myös kokenut muodonmuutoksen kun perävalot ovat jakaantuneet kahteen osaan ja niidenkin muotoilussa näkyy salmiakkikuvio.

Auton merkistä ei siis jää epäilystä, joka onkin hyvä, sillä ilman logoja uutta Clioa ei välttämättä edes tunnistaisi Renaultiksi.

Alcantaraa ja muovia

Sisältä Clio on melko sporttisen tuntuinen ja näköinen. Kaksi suurehkoa näyttöä tuovat auton nykyaikaan ja pelkkää ohjaamoa katsoessa voisi hyvin kuvitella, että kyseessä on sähköauto. Tässä esprit Alpine -varustetasossa alcantaraa löytyy kojelaudasta, ovista sekä ratista, vaikkakin hieman pihistellen vain ratin alaosan sisäpinnasta.

Ovissa on alcantaran lisäksi myös jännät valosiivekkeet, jotka vaihtavat väriä tunnelmavalaistuksen mukaan. Reunojen ilmastoinnin räppänät on värjätty ikään kuin metallin päästämisen seurauksena. Kieltämättä outo valinta, joka ei täsmää muun sisustuksen kanssa ollenkaan.

Ratin painikkeet eivät onneksi ole hipaisukytkimiä vaikka semmoisilta hieman näyttävät. Napit kuitenkin tuntuvat valitettavan muovisilta ja halvoilta. Vakionopeudensäätimen ja kuljettajan näytön näkymiä säätävät keinukytkimet sen sijaan ovat vankan tuntuiset. Ratin takana uutuutena on muovinen ja heiveröinen vaihdeviiksi, sekä nyt jo muista Renault-konsernin autoista tutuksi tullut helppokäyttöinen äänentoiston säätöviiksi.

Keskikonsolista löytyy langaton latausalusta, joka kuuluu esprit Alpine-varustetasoon sekä yhdistetyt säilytyslokerot ja mukitelineet, jotka saa peittoon magneettisella, melko halvan ja kotikutoisen tuntuisella läpyskällä. Kyynärpään alta löytää myös pienehkön ja muovisen säilytyslokeron, jonka edessä on käsijarrun sekä auto hold -toiminnon painikkeet.

Iso auto pikkuautoksi

Tilaa sisällä on kohtalaisesti. Kuskin paikalle mahtuu istumaan oikein näppärästi ja ajoasentokin löytyy pienen venkslaamisen jälkeen. Tähän varustetasoon kuuluvat tukevat sporttipenkit kutistavat takatiloja jonkin verran ja varsinkin jos peräkkäin istuu pitkiä matkustajia keskikonsolin uloke tulee apukuskilla vasenta polvea ikävästi vastaan. Takana mahtuu kyllä olemaan ja pään päälläkin on tilaa kiitettävästi.

Clio tuntuu kuitenkin isommalta autolta mitä sisätiloihin verrattuna voisi kuvitella. Clio ei välttämättä ole enää se näppärä pikkuauto millaiseksi se on aiemmin mielletty.

Tavaratila on yllättävän hyvä tämän kokoiseen autoon. Taakse mahtuu esimerkiksi juuri ja juuri yksi täyskokoinen ja kaksi pienempää matkalaukkua. Valmistajan mukaan tavaratilaa on polttomoottoriversiossa 391 litraa, joka on tasan saman verran kuin viidennen sukupolven Cliossa. E-Tech -hybridimallissa tavaratila pienenee 309 litraan.

Tehot uupuu

85 kilowatin (115 hv) tehoinen kolmisylinterinen TCe 115 bensiiniturbomoottori jää varsin ujoksi, varsinkin auton muuten urheilulliseen ulosantiin verrattuna. Varsinkin moottoritien nopeudenmuutoksissa kiihtyvyys on laiskaa ja kolmesylinterisen ääni on hyvin kesy. Jos siis on syntynyt vauhti kallossa, voin kevyin mielin suositella suorituskykyisempää hybridimallia, Clio E-Techiä.

Ajettavuus ja ergonomia on kuitenkin hyvää Renault-nykytasoa vaikkakin Esprit Alpine-varustetasoon kuuluvat 18-tuumaiset vanteet lisäävät huomattavasti rengasmelua ja tekevät alustasta turhan pintakovan. Ajettavuuteen vaikuttaa positiivisesti Renaultin My Safety -painike, jolla saa vaihdeltua kaikki kuljettajaa avustavat toiminnot päällä olevan tilan ja Perso -tilan välillä. My Safety Perso -tilan voi konfiguroida keskinäytöstä, jättäen esimerkiksi pelkän kaistavahdin päälle tai ottaen kaikki toiminnot pois.

Hybridi vai polttis?

Renaultin mukaan WLTP-kulutus on tämän varustetason TCe Cliolle 5,2 l/100 km. Koeajoperiodin aikana kulutus jäi noin 5,8 litraan satasella, toki en pyrkinytkään taloudellisimpaan ajoon. Hybridi E-Tech Clion WLTP-kulutus on 4 l/100 km ja sen saa samalla varustetasolla vain 2 000 euroa kalliimmalla.

Renault Clio TCe mallisto alkaa evolution-varustetasosta ja 22 990 eurosta, jolla saa manuaalivaihteiston ja kieltämättä hyvän listan erinäisiä vakiovarusteita. EDC-automaattivaihteiston halutessa täytyy autoon investoida 1 600 euroa lisää. Koeajoauton esprit Alpine -varustetaso alkaa 27 990 eurosta ja hintaa saa korotettua väreillä, kamerajärjestelmällä sekä äänentoistolla juuri yli 30 000 euron.

Kuudennen sukupolven Renault Clio on hypännyt nykyaikaan teknologian ja olemuksen perusteella. Korin muotoilu saa auton näyttämään varteenotettavalta ja ohjaamokin on moderni näyttöineen ja valoineen. Käyttövoimana kuitenkin pelkkä polttomoottori on vaisu ja tuntuu turhalta vaihtoehdolta hybridin rinnalla, varsinkin kun hintaakin on vain 2 000 euroa enemmän. Tuntuu, että Clio haluaisi kovasti olla ärhäkkä sähköauto mutta joutuu tyytymään laiskan bensa-auton rooliin.