Koeajo: Uusi Renault Clio on niin hyvä, että grillisanonnan voi painaa villaisella

Clion muotoilu ja tekniikka ovat niin vakuuttavia, että pikkuauto alkaa herättää uudenlaista omistushalua.

Renault Clion kuudes sukupolvi on tosiasia. Se on mallin suurin päivitys vuosikymmeniin, sillä muotokieli, tekniikka ja ajettavuus ovat ottaneet huikean loikan. Clio on muotoilultaan yksi luokkansa näyttävimmistä malleista ja auto kerää katseita positiivisessa mielessä. Tällaista ei ole tohtinut odottaa mallilta aiemmin.

Clion lähes nelikymmenvuotinen historia on ollut menestys kaikilla mittareilla mitattuna. Kyseessä on Renaultin myydyin yksittäinen automalli, jonka suosiota ei ole uhannut edes sähköistymiskehitys.

Täyssähköinen Clio saa odottaa itseään vielä hetken, mutta sellainen siintänee Renaultin lähitulevaisuuden mallistossa.  Toistaiseksi tarjolla on täyshybridi ja puhdas polttomoottoriversio.

Renault Clio oli viime vuonna pikkuautoluokan toiseksi myydyin automalli Suomessa. Edelle meni vain Toyota Yaris, mutta japanilaismerkin myyntiluvut olivat toki aivan eri luokassa. Yaris kelpasi uudelle omistajalle lähes viisinkertaisella myyntivolyymilla. Mutta kuten tiedämme, hopea ei ole häpeä.

Kun Renaultin muotoja vilkaisee pikaisesti, vaikuttaa auto melko tavanomaiselta nykyautolta. Keula on maskuliininen ja jylhä. Konepelti laskeutuu pitkälle etumaskin päälle, joka nousee pystysuoraan kohti taivasta. Valot ovat persoonalliset, ja niissä ei ole lainkaan perinteistä lasikupua. Helman alalaidoissa ovat LED-valot, jotka muistuttavat puolikasta timanttia.

Perän muotoilu on niin ikään onnistunut. Takana olevat tuplavalot poikkeavat merkin muista malleista liki täydellisesti. Clio ei oikeastaan näytä Renaultilta, mikä ei ole välttämättä huono asia. Se voi tuoda merkin pariin aivan uusia asiakkaita.

Hybridiä ja polttista – sähköä ehkä tulevaisuudessa

Voimalinjapuolella on myös tapahtunut kehitystä. Tarjolla on kaksi moottorivaihtoehtoa, joista toinen on täyshybridi ja toinen perinteinen bensiinimoottori. Perusmylly on saatavilla joko kovalla askilla tai kuusiportaisella automaattivaihteistolla. Moottorina on 1,2-litrainen bensaturbo, joka tuottaa 115 hv ja 190 Nm.

Täyshybridi tuottaa 160 hv tehot ja 205 Nm huippuväännöt. Moottori on hieman yllättäen 1,8-litrainen, joten kaikkein pienimmät polttomoottorit on selvästi unohdettu hybridivoimalinjasta. Kulutuslukema on maltillinen 4 litraa sadalla kilometrillä ja voimantunne on mukava.

Kulutuslukema kuulostaa pieneltä, mutta sille löytyy koeajon perusteella katetta. Jos Cliolla maltaa ajella rauhassa, on alle neljän litran keskikulutus helppo rasti. Kulutuksen minimoinnissa auttaa 1,4 kWh akku, joka latautuu ajossa täyteen ja sähköt hyödynnetään silloin, kun auto kokee sen tarpeelliseksi.

Kaupunkiajo hoidellaan pääosin sähköisesti, mutta pienestä akusta ei tietenkään riitä virtaa kovin pitkille siivuille. Polttomoottori lepäilee tuon tuosta, mutta hyrisee pääosin käynnissä toisin kuin lataushybridin kohdalla.

Valmistaja sanoo auton omaavan jopa 1000 kilometrin toimintamatkan. Tieto on polttomoottoriauton kohdalla hieman hupaisa, sillä ketään polttomoottoriautoa ajavaa tuskin kiinnostaa matka yhdellä tankillisella, kun tankkaamisoperaatio kestää kahdesta kolmeen minuuttiin.

Hybridivoimanlähteen vaihteisto on kuusivaihteinen: neljä polttomoottorille ja kaksi sähkömoottorille. Autossa ei ole perinteistä kytkintä, ja järjestelmä valitsee automaattisesti parhaan ajotavan. Auto toimii joko pelkällä sähköllä, sarjahybridinä tai rinnakkaishybridinä. Järjestelmä kuulostaa monimutkaiselta, mutta toiminta on sulavaa ja huomaamatonta.  

Isompi, parempi, tehokkaampi

Clio on kasvanut käytännössä kaikilta osa-alueita. Se on aiempaa pidempi, korkeampi ja leveämpi. Myös akseliväli on pidentynyt, mikä tarkoittaa parempia sisätiloja etenkin takapenkillä matkustaville. Mitään hulppeaa suurperheen autoa siitä ei silti ole tullut.

Myös tavaratila on aiempaa suurempi, vaikkakin sähköistys nielee siitä suuren osan. TCe:ssä se on 391 litraa ja E-Techissä 309. Takapenkit kaatamalla tila kasvaa reippaaseen tuhanteen litraan.

Muutokset ovat tehneet autolle hyvää ja erityisen ilahduttavaa on täyshybridin tehontunne. Kyseessä on yksi suorituskykyisimmistä Clio-malleista. Edelle pääsevät toki RS-versiot vuosien varrelta. Toivottavasti sellainen on luvassa myös kuutossukupolven mallista. Valitettavasti tehokkaat bensaversiot ovat kadonneet sähköistymiskehityksen tieltä.

Kasvanut raideleveys ja akseliväli tekevät käytöksestä vakaampaa, mikä ei ole lainkaan hassumpi juttu. Clio tuntuu kokoaan suuremmalta ja vakaammalta.

Varustelu on luokassaan asiallista, sillä kaikissa malliversioissa on vakiona adaptiivinen vakionopeudensäädin ja hyvä läjä ajoavustimia. Osa niistä on kytketty varustepaketteihin, mutta merkin tuntien ne eivät paljoa maksa.

Ohjaamo on moderni ja hallintalaitteet tuttuja Renaultin viimeaikaisista malleista. Hytti on tähän hintaluokkaan erittäin onnistunut kokonaisuus ja fiilis on sellainen, että kuski istuisi pykälää kalliimmassa automallissa. Clio näyttää ja tuntuu erittäin hyvältä.

Halvimmillaan manuaaliaskilla varustettu TCe 115 Evolution irtoaa 22 900 eurolla, mikä on näin nätistä ja mukavan tuntuisesta autosta pieni hinta. Automaattiversio samalla voimalinjalla maksaa minimissään 24 990 euroa.

Edukkain täyshybridi on E-Tech 160 Techno, jonka hintalapussa on 28 290 euroa. Tuolla rahalla saa paljon autoa ja pikaisen testin perusteella selkeästi suorituskykyisemmän auton, jonka polttoainekulut jäävät perusmallia pienemmäksi.

En olisi uskonut sanovani tätä ääneen, mutta uusi Renault Clio herättää kaiken kokeneessa autotoimittajassa pientä omistamisen halua. Syy on yksinkertainen. Auto tarjoaa erittäin hyvän hinnan ja laadun suhteen. Lisäksi 160-heppainen hybridimoottori on oikeasti mukavan ripeä paketti.