Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin: siltatullit verottavat matkabudjettia enemmän kuin lataaminen

Takana on kahdeksas ajopäivä. Se vei meidät Pohjanmereltä Itämerelle eli siis Tanskan halki. Ruotsin puolella radiosta alkoi kuulua yllättäen meänkieltä.

Yöllä kävi satamaan reippaasti, mutta se ei juuri unta haitannut. Twingon katon äänieristystä on pakko kehua näin erilaisista retkeilyautoista kokemusta keränneenä. Ropinat olivat maltillisia.

Fifty Shades of Grey ja pohjoismaiset ruokatottumukset

Aamu kajasti siis harmaana. Taivaan sävy jatkui tasaisena niin pitkälle kuin silmä kantoi – mikä ei ollut kovin kauas. Vettä tuli tasaisesti. Meillä on ollut tuuria tähän mennessä, vettä on ripsaissut pari kertaa, mutta nyt satoi ensimmäisen kerran oikein kunnolla.

Twingon keula kääntyi siis päättäväisesti kohti itää. Olimme haaveilleet hienosta aamukahvin keittämisen kuvasta rannalla, mutta kun ei niin ei. Monsieur Grenouille osoitti sen sijaan piristymisen merkkejä, kosteus sopii hänelle.

Aloitimme päivän käymällä kaupassa. Valikoimasta löytyi Pølseria muodossa jos toisessa, karkkihyllylle oli ilmestynyt salmiakkia ja olipa kaupan seinällä myös iso irtokarkkirivistö. Ihan kuin Suomessa jo oltaisiin.

Ajoimme ensin sateessa isompaa tietä. Kun nopeus nousi 90 km/h tuntumaan, kulutus nousi nopeasti yli 13 kWh lukemiin. Sade nostaa tunnetusti kulutusta. Nykyiset alhaisen vierinvastuksen renkaat ovat hienoja, mutta vesi on niillekin myrkkyä. Lisäksi auton hyttiin piti saada sekä tuuletusta että lämpöä, asteita oli ulkona 14.

Vaihdoimme pian taas pikkuteille kulutuksen hillitsemiseksi. Tavoitteena on kuitenkin edelleen päästä Helsinkiin alle 10 kWh/100 km keskikulutuksella. Se voi osoittautua haastavaksi.

Myllyt jauhavat

Odensen kohdalla ohitimme Vestasin tuulimyllytehtaan. Vestas on maailman suurin tuulimyllyjen valmistaja, heidän turbiinejaan on pystytetty yli 56 000 kappaletta 72:een eri maahan. Tällä matkalla on käynyt hyvin selväksi se, että tuulivoima on myötätuulessa. Ainakin yhden myllyn lavat ovat pyörineet lähes koko ajan näköpiirissä.

Pohjoismaat ovat johtavia tuulienergian käytössä ja tuotannossa – kun puhutaan siis tuulienergiasta väkilukuun suhteutettuna. Globaalisti tuulivoiman määrässä Kiina on selvä ykkönen.

Odensen kohdalla kävimme myös verryttelemässä jalkoja. Koska ulkona satoi yhä, päädyimme tekemään muutaman kierroksen paikallisen Ikean käytävillä. Kauppa näytti käyvän. Löysimme parkkipaikan kulmasta 11 kW laturin. Yritämme pitää kiinni suunnitelmasta ladata vaihtovirralla aina kun mahdollista. Lataus kestää hieman kauemmin, mutta odotusajan voi hyödyntää ottamalla esimerkiksi päikkärit.

Latasimme lopulta 20,784 kWh hintaan 2,72 Tanskan kruunua eli 0,36 senttiä per kWh. Se on toistaiseksi yksi edullisimmista lataushinnoista. Kalleimmillaan lataus oli Saksassa pikalaturissa 0,89 senttiä per kWh. Hintojen vertailu kannattaa.

Tanska on saarivaltio

Odenseen jälkeen siirryimme moottoritielle Ruotsiin asti. Päätimme liittyä karavaanareiden jengiin, koska mekin olemme – ainakin tämän retken ajan – kaikkien kavereita. Kulutus alkoi jonossa taas laskea.

Hyppelimme sateessa saarelta toiselle. Ison-Beltin silta on aina yhtä vaikuttava. Ensin ylitimme siivun vettä 6611 metriä pitkää palkkisilta pitkin. Se vei meidät Fynistä Sprogølle ja sitten Sprogøltä Sjællandiin. Jälkimmäisellä siltakokonaisuudeella on mittaa 6790 metriä, ja sen keskellä on 2700 metriä pitkä riippusilta. Tullimaksu oli 235 Tanskan kruunua eli noin 31,50 euroa.

Juutinrauma silta on vielä vaikuttavampi. Sillä on mittaa 7845 metriä, ja silta yltää 204 metrin korkeuteen. Pisin jänneväli on 490 metriä.

Siltamaksu oli 520 kruunua eli lähemmäs 70 euroa. Ei ole liikkuminen maailmalla halpaa. Moottoritie kulkee sillalla ylätasossa, junat alakerrassa. Silta aiheutti sumuisessa kelissä väristyksiä; tv-sarjan mukaan kun siellä tapahtuu vähän väliä kammottavia murhia.

Heja

Malmössä kävimme taas happihyppelyllä, ruokaostoksilla sekä latasimme samalla Twingoa. Olimme jo takaisin autossa ja suunnittelemassa loppupäivän reittiä sekä mahdollisia yöpymispaikkoja, kun laturi päätti lopettaa virran antamisen 54 % varauksen kohdalla. Tutkimattomia ovat latureiden tiet. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä retkellä, kun lataus lakkasi ilman meidän osallisuutta asiaan.

Ruokakaupoissa on hauska viettää aikaa ulkomailla. Eri mailla on kaikilla omat juttunsa. Nyt silmiin osui Räkost eli Ruotsissa suosittu ja usein aamiaisella leivälle levitettävä kermainen pehmeäjuusto, johon on lisätty Jäämeren katkarapuja. Monsieur Grenouille muuttui astetta vihreämmäksi…

Malmössä valkkasimme suomenkielisen radioaseman, jossa kaikasi juttua Torniojokilaaksosta ja sen kielestä. Mielenkiintoista – ja kivaa vaihtelua. Kaupungista kurvasimme ensin Lundin hienoon yliopistokaupunkiin ja sieltä keula kääntyi sitten kohti pohjoista.

Lundin yliopisto on arvostettu kestävän kehityksen opinsija. Ehkä he tietävät, millainen energian tuotanto on oikeasti vihreää. Tosin kestävän kehityksen kannalta lienee parasta, että me oppisimme vähentämään energian kulutusta. Sähköautoissa keveys tuo automaattisesti säästöä. Ison ja painavan akun mukana kuljettaminen syö virtaa. Monen ison ja painavan sähköauton kohdalla arkiliikenteessä jopa yli 90 prosenttia energiasta menee vain auton liikutteluun. Se ei kuulosta kovin kestävältä kehitykseltä.

Yöksi ehdimme lopulta Halmstadiin. Päivän ajosaldo oli 523,1 km tasan 11 kWh/100 km keskikulutuksella. Tuleville päiville riittää siis kirittävää.