Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin osa 4: Schwarzwald, Saksan keuhkot ja taistelu tuulimyllyjen puolesta

Neljäs ajopäivä toi meidät Schwarzwaldin suorarunkoisten metsien halki Main-joen varrelle. Saimme vihdoin hankittua retkeilyvarusteita, ja opettelemme myös fiksua lataamista matkan varrella.

Ajoimme eilen illalla Freiburgiin, ajatuksena leiriytyä siellä. Mutta koska ajaminen maittoi vielä myöhemmin, taivalsimme yötä vasten Offenburgin laitamille. Päivän ajomatkaksi saatiin lopulta 446,4 kilometriä. Päivän keskikulutuskin tippui hieman lukemaan 8,6 kWh/100 km. Myöhään illalla keskinopeus jopa kasvoi hieman normaalista, mutta illan viileys ja Saksan sileä tie sopi autolle paremmin. Keskinopeus on vaihdellut tähän mennessä 60 km/h molemmin puolin.

Shoppailemaan – taas

Aamulla emme saaneet vieläkään keitettyä kahveja itse, joten tilanne alkaa olla jo nolo. Onneksi emme ole keskellä erämaata eli kahviloita löytyy tiheään. Ranskalainen aamupalakin hoituu samalla. Ja autokin saa samalla virtaa.

Saksassakin alkaa löytyä aika kivasti 11/22 kW latureita monissa parkkitaloissa. QR-koodin kautta maksaminen luottokortilla onnistuu sekin suht varmasti. Nyt aiomme ladata aina kuin se on mahdollista tai järkevää. Rennonleppoisan aamukahvin aikana virtaa lataantui lähes 10 kWh.

Mutta kyllähän retkeilyyn ja autossa nukkumiseen kuuluu asianmukainen varustus. Siksi aamun ensimmäinen tehtävä oli mennä retkeilykauppaan katsomaan, mitä kaikkea sieltä löytyy. Twingossahan on virran ulosotto, joten auto antaa 220 V virtaa sähkölaitteisiin.

Sähköliesi ja kunnollinen kahvinkeitin ovat siis must. Ja paistinpannu. Ja lautanen, muki sekä aterimet. Ja retkituoli sekä -pöytä. Twingo alkaa täyttyä. Kaikki varusteet ovat toki minikokoa. Kapselikone olisi ollut kompaktimpi kuin oikea kahvinkeitin, mutta rehti peruskeitin sopii korrektimmin retkemme ympäristöystävälliseen teemaan.

Mustametsän peikot

Kun ostokset oli suoritettu, suuntasimme kohti Schwarzwaldia. Tämä kukkulainen ”vuoristoalue” kattaa noin 6000 neliökilometriä eli se on selvästi suurempi kuin Etelä-Karjala ja noin kaksi kolmasosaa Uudestamaasta. Nimensä se on saanut tietysti tuuheista havupuista, joita valo ei aina läpäise.

Alueen korkein huippu on lähes 1500 metrin korkeudessa sijaitseva Feldberg, mutta pääosin Schwarzwald tarjoaa vehreää ja mäkistä maisemaa, jossa kiemurtelevat hienot ajotiet.

Schwarzwald on myös Tonavan alkukoti, siitäkin olemme jo kertoneet. Vesi virtaa alueella paljon muutenkin, ja sillä on kuulemma myös parantavia vaikutuksia. Saksan tunnetuin kylpyläkaupunki (kirjaimellisesti) eli Baden-Baden sijaitsee Schwarzwaldin reunamilla. Sieltäkin olemme kirjoittaneet matkajutun erikseen, se aukeaa tästä linkistä.

Olemme matkan alussa päättäneet, että taukoja pidetään vähintään kahden tunnin välein. Taukojumppaakin olisi hyvä harrastaa. Schwarzwaldissa sellaiseksi kelpuutetaan happihyppely. Kiipeäminen hienoon näköalatorniin avaa näköalat kymmenien kilometrien päähän.

Ja jos kiertäminen alas tornista samaa reittiä pitkin kuin mitä sinne on noustu ei innosta, tornista voi laskea alas sen keskellä kiemurtelevaa 55 metriä pitkää liukumäkeä pitkin. Me emme innostu, koska emme saa jarrutusenergiaa laskun aikana talteen. 

Tauon aikana Twingo oli imenyt taas itseensä virtaa 11 kW teholla 17,2 kWh verran eli 20:sta 80:aan prosenttiin. Rakastamme pientä akkua aina vain enemmän. Ja lataamisen aikana pysäköinti oli vielä maksutonta, muuten siihen olisi mennyt kuusi euroa. No, sähkö toki maksoi 49 senttiä kilowattitunnilta. Se on aika normi näissä pienemmissä latureissa. Suurteholatureista joutuu pulittamaan keskimäärin 69 senttiä per kWh.

Kohti alavampia maita

Matkamme jatkui kiemurrellen kohti Frankfurtia, jonka tulemme ohittamaan huomenna. Pikkuteillä saa matkustaa rauhallisesti omalla tahdillaan. Radiosta pukkaa koko ajan liikennekuulutuksia, miten paljon missäkin on ruuhkaa. Valintakysymyksiä.

Ajoimme Pforzheimin kaupungin läpi, jossa on iso tekninen yliopisto. Mitäköhän sen autotekniikan opiskelijat tai tulevat muotoilijat ajattelisivat Twingosta. Pforzheim on tärkeä yliopisto alueen teollisuudelle. Stuttgart (Bosch ja Mercedes) sekä Zuffenhausen (Porsche) ovat lähettyvillä. Twingo edustaa vähän eri filosofiaa kuin mitä saksalaiset premium-brändit tuottavat tällä hetkellä maailmalle.

Kiemurtelimme Stuttgartin kupeesta kohti pohjoista. Reittiopas ohjasi meidät taas kerran melkoisille kinttupoluille. Näille teille ei vahingossa eksy.

Saksan maaseudulla näkee tuulimyllyjä tiheään. Vihreä siirtymä ei taida olla silmänlumetta, vaikka fossiilisiakin tarvitaan vielä pitkän aikaa. Huomenna puhutaan lisää kivihiilestä ja tarkemmin ruskohiilestä, kun pääsemme Ruhrin alueelle.

Saksan maatilatkin näyttäisivät olevan voimissaan. Pelloilla ajelee isoja maatalouskoneita. Ohitimme lehmä- ja hevostiloja, joista jälkimmäisen avulla pääsemme aasinsillan kautta miettimään Twingoa. Siinähän on 82 hevosvoimaa eli 60 kW. Kertaakaan ei ole toistaiseksi ollut fiilis, että tehoa pitäisi olla enemmän. Kaasupoljinta ei olla polkaistu kertaakaan pohjaan.

Näppäryys ja välitön voima tekevät sen sijaan taajamapyörittelystä todella mukavaa ja vaivatonta. Keltainen surriainen klaaraa liikenneympyrät mallikkaasti ilman että vauhtia pitää laskea liikaa. Jarruhan on tunnetusti sekä vauhdin että taloudellisen ajon surma.

Pienellä menee yhä

Illaksi päädyimme sympaattiselle leirintäalueelle Main-joen varrella: MainGlück Camping on lajissaan melko tyypillinen, mutta vielä vaatimattoman kokoinen saksalainen leirialue, ja vielä keskivertoa mukavammassa paikassa (linkki).

Ulkoruokinta hoidettiin ensin alta pois, ja sen jälkeen Twingo pääsi taas töpselin päähän lataamaan virtaa 2,1 kW teholla.

Päivä ajosaldo oli 328,1 kilometriä 8,9 kWh/100 km keskikulutuksella. Huomenna kulutus noussee jonkin verran, kun lähdemme ensi kertaa autobaanalle – tosin vain toviksi, jotta ehdimme illaksi seuraavaan määränpäähän Essenissä. Huomiselle on luvassa noin 500 kilometrin siivu.

Matkan varrella käymme bongaamassa mm. Michael Schumacherin lapsuuden maisemia sekä sitä, miltä siellä nykyään näyttää.