Hieno designmuseo saa sinut ihastumaan esineistä, joiden et tiennyt edes olevan olemassa

Red Dot on yksi suurimpia kansainvälisiä muotoilukilpailuja. Heidän designmuseonsa Essenissä esittelee voittajia ja muotoiluklassikoita vuosien varrelta.

Muotoilu on taidetta. Yhtä lailla sitä voi tulkita monella eri tapaa, ja jokainen näkee esineiden muodoissa omat juttunsa. Estetiikkaankin voi mieltää monella eri tapaa.

Yhdessä asiassa varsinainen taide eroaa kuitenkin muotoilusta selvästi. Taiteilijalla on usein enemmän vapauksia kuin muotoilijalla – teollisesti muotoiltujen esineiden kun pitää useimmiten olla myös toiminnallisia ja käytännöllisiä.

Hyvää muotoilua on siksi jopa vaikeampaa luoda kuin taidetta. Ja kun esillä on huima määrä erilaisia kauniisti muotoiltuja esineitä, Red Dot Design -museota voi pitää myös maailman suurimpana nykytaiteen näyttelynä.

Mitä on hyvä muotoilu?

Vastaus on yhtä moninainen ja ehkä jopa vielä hankalampi löytää kuin taiteen kohdalla. Se on kuitenkin selvää, ettei pelkkä kaunis muoto riitä. Esineestä riippuen hyvä muotoilu auttaa meitä käyttämään esinettä paremmin, tekee työympäristöstämme turvallisemman tai vapaa-ajastamme miellyttävämmän.

Hyvä muoto syntyy siitä, että tuote täyttää erityisen hyvin tehtävänsä. Hyvin suunnitellulla työtuolilla on mukava istua, työskennellä ja ehkä jopa ajatella. Hyvällä kynällä kirjoittaa sulavasti, ehkä se jopa inspiroi. Muotoilultaan kaunis polkupyörä tuntuu miellyttävämmältä polkea. Ja auto, jonka ilmanvastus on pienempi, kuluttaa vähemmän polttoainetta.

Design tarkoittaa muodon lisäksi myös toiminnallisuutta, ergonomiaa, helppokäyttöisyyttä ja ekologista yhteensopivuutta. Ominaisuudet vaihtelevat esineen käyttötarkoituksesta riippuen.

Hengästyttävä määrä tavaraa

Kännyköitä, tietokoneita ja runsaasti erilaista kulutuselektroniikkaa, teollisia työkaluja ja robotteja, ruokailuvälineitä ja keittiökoneita, urheiluvälineitä ja leluja, huonekaluja ja valaisimia, sairaalaan suunniteltua ihmisten hengissä pitämiseen suunniteltuja esineitä… Museon hulppea esineiden tarjonta tarjoaa jokaiselle jotain ihasteltavaa.

Autoista pitäville on heillekin omat herkkunsa. Klassinen punainen Fiat 500 kerää sympatioita ja katosta roikkuva Audi A8:n alumiinikori vuodelta 1993 kertoo sekin omaa teollisen muotoilun tarinaansa.

Museossa on esillä paljon arkipäiväisiä esineitä, jotka muistuttavat siitä, että joku on muotoillut nekin. Tutti, turvaistuin, juomatölkki, pölynimuri, kananmunarasia, auton rengas… jopa jarrusatulan on muotoillut joku.

Juuri tämä on ehkä museon parasta antia. Moni löytää estetiikan iloa meitä arjessa ympäröivistä tavallista esineistä, joihin tulee harvoin kiinnitettyä sen tarkempaa huomiota.

Toinen hieno asia on se, miten esillä on mielenkiintoisia esineitä laidasta laitaan. Museossa näkee myös paljon esineitä, joihin harva muuten törmäisi.

Ja kuten mainittua, tietysti esillä on myös paljon tuttuja esineitä – mutta muotovalioina. Sitä on pakko ihailla, miten kauniiksi aivan tavallisenkin esineen voi muotoilla.

Moni varmasti löytää museosta lukuisia esineitä, jotka ihastuttavat ja pakottavat tutkimaan niitä tarkemmin.

Tässä on myös yksi museon suurimmista haasteista.

Liika on liikaa

Museossa saa saa kulumaan aikaa juuri niin kauan kuin jaksaa yksittäisiä esineitä ihailla. Viidessä kerroksessa on esillä yhteensä yli 2000 esinettä. Tilaa niille on noin 4000 neliömetriä.

Esineitä on lähemmäs 50 maasta. Osa niistä on vitriineissä, mutta hyvin merkittävää osaa voi myös kosketella ja kokeilla. Tämäkin on hienoa. Monet innovatiiviset ja hyvin muotoillut esineet tuovat näin hyvän muotoilun lähelle kävijöitä. Kaikki esillä olevat esineet ovat luonnollisesti saaneet Red Dot -laatumerkinnän.

Ja kyllä, esineitä on siis yli 2000. Tavaran määrä hengästyttää; ehkä jopa ahdistaa. Se tarkoittaa sitä, ettei niitä kaikkia ole mahdollista tutkia tarkemmin. Sanotaan vaikka, että katsoisi jokaista esinettä vain 10 sekuntia. Se on kuusi esinettä minuutissa ja 360 tunnissa. Ähky tulee.

Museo myös elää ja muuttuu jatkuvasti – joka vuosi. Eikä silloin vain lisätä muutamaa esinettä vaan lähes koko näyttely vaihtuu. Red Dot -palkittavien tuotteiden valinnasta päättää noin 40 muotoilun asiantuntijaa, jotka kokoontuvat kerran vuodessa Esseniin arvioimaan näitä tuotteita, keskustelemaan niistä ja lopulta tekemään päätöksensä.

Runsaskätisesti kategorioitujen kilpailuryhmien voittajat ovat esillä Red Dot designmuseossa vajaan vuoden. Me kävimme museossa kesällä 2025. Nämä kuvat antavat osviittaa siitä, mikä kävijää odottaa.

Kun esineitä on paljon, on myös vaikea keskittyä riittävästi yksittäisiin hienoihin esineisiin. Ja kun haluaisi keskittyä ja oppia lisää, tietoa ei ole hirveästi tarjolla. Olisi esimerkiksi ollut kiva lukea, millä perusteella esineet ovat oman kategoriansa voittaneet – tai ylipäätään saada hieman taustatietoa esineistä ja niiden muotoiluprosessista.

Museossa kyllä toistetaan tiettyjä kliseitä ja kerrotaan muotoilun tärkeimmät tehtävät, mutta museon tarjoamaan potentiaaliin nähden sen tiedon tarjonta jää harmittavan vähäiseksi.

Upeat puitteet

Red Dot muotoilumuseo on siitä erityisessä – jopa onnellisessa – asemassa, että se sijaitsee yhden modernin teollisuuden virstanpylvään tiloissa. Museolla on oma rakennuksensa Zollverein-hiilikaivoskompleksi vanhassa kattilahuoneessa. Ja Zollvereinhan on siis Unescon maailmanperintökohde. Olemme kirjoittaneet siitäkin jo oman tarinansa, ja se aukeaa tästä linkistä. Yhdellä visiitillä saa siis bongattua kaksi upeaa kohdetta.

Vanhan ja uuden, nykyisen tuotekulttuurin ja historiallisen teollisuusarkkitehtuurin kontrasti tekee Red Dot Design Museumista unohtumattoman kokemuksen ja saa jokapäiväiset esineet näyttäytymään uudessa valossa. Ja jo museon arkkitehtuurin ja yksityiskohtien ihastelemiseen kannattaa siihenkin varata oma aikansa.

Aluksi, vuonna 1955 näyttely ja museo toimi Kruppin teollisuusperheelle kuuluvassa huvilassa Essenin eteläpuolella. Sieltä se siirtyi ensin vuonna 1961 vanhaan synagoogaan. Tulipalo tuhosi synagoogan ja ison osan näyttelyä vuonna 1979, joten vuonna 1980 uusi tila löytyi Essenin keskustassa sijaitsevasta Amerikantalosta (nyk. Eurooppatalo/Europahaus). Sieltä matka jatkui vuonna 1988 vanhaan kaupunginkirjastoon ja lopulta vuonna 1997 nykyiseen kotiinsa Zollvereiniin.

Kun Zollvereinin kaivos suljettiin 80-luvun lopulla sille etsittiin uutta käyttötarkoitusta. Koko kaivos museoitiin, ja vuosina 1995–1996 brittiläinen arkkitehti Sir Norman Foster muutti kaivoksen entisen kattilahuoneen uuteen käyttöön. Museon avajaisia vietettiin 29. huhtikuuta 1997. Vanhan tehtaan ja uusien esineiden kontrasti on kiehtova.

Ja autolomalaisille Ruhrin alue tarjoaa paljon kaikkea mielenkiintoista; jos teollisuuden historia kiinnostaa. Esimerkiksi Duisburgin lähellä sijaitsee toinen hieno kohde, vanha suljettu terästehdas, josta on nykyisin muotoutunut vehreä ja kaikille avoin iso puisto. Sielläkin olemme ehtineet käymään, tuon jutun voit lukea tästä linkistä.

Ruhrin alueelle on suunniteltu sen historiasta kiinnostuneille kiinnostavia reittejä. Helmenä on 400 kilometrin mittainen pyöräilyreitti. Reittejä on myös teemoiteltu. Kohteissa on infotauluja, joissa teollisuuden historia ja rakenteellinen muutos kerrotaan elävästi. Nämä kohteet tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen duunareiden elämään kaivostornien ja masuunien varjossa.

Red Dot designmuseon kotisivut: https://www.red-dot-design-museum.de/essen