Sähkö-Twingolla Pariisista Helsinkiin osa 3: virtaa lainaamassa – Liberté, Égalité, Fraternité!

Kolmas ajopäivä vei meidät 367 kilometriä Ranskasta Champagnen alueelta Saksan puolelle Freiburgiin. Ihan ilman kommelluksia ei selvitty, mutta päivän keskikulutus painui alle 9 kWh lukemaan.

On luksusta herätä aamulla, kun akku on 99 % täynnä. Leirintäalueet ovat siitä kivoja paikkoja, että tarjolla on usein myös tehokkaampaa latausta. Otimme tolpasta virtaa vain sukolla, vaikka 11 kW olisi myös ollut tarjolla. Halusimme vain todeta, että Twingon akusto latautuu 20 prosentista täyteen yön yli.

Nopea suihku, aamutoimet ja kuppi kahvia – olemme tien päällä vähän puoli yhdeksän jälkeen. Telttalaiset ovat vielä leirin purku hommissa. Leiripaikkamme oli kyllä upea. Jos joskus liikutte Champagnen alueella ja tarvitsette leirintäalueen, jonka pitäjät ovat sympaattisia ja kielitaitoisia, tässä linkki.

Päivän tavoite on päästä illaksi Freiburgiin, matkaa sinne on noin 330 kilometriä. Twingo ehdottaa jostain syystä matkan varrelle kahta latausta. Ensimmäisen ajopäivän tarinan voit lukea tästä linkistä, ja toisen ajopäivän tästä.

Pieni on kaunista

Jatkamme tutulla teemalla. Navigointi on ohjattu välttelemään sekä maksullisia että valtateitä. Samoin haluamme reittiohjelman ehdottavan meille ympäristöystävällisiä reittejä. Tämä tarkoittaa siis pikkuteitä, joskus lähes kinttupolkkuja.

Emme ole välttämättä ihan samaa mieltä näiden teiden ekologisuudesta, koska päällysteet ovat huonossa kunnossa ja asfaltti on muutenkin jo valmiiksi karkeampaa kuin isommilla teillä. Uudet autot hyvillä alhaisen vierinvastuksen renkailla rullaavat tänä päivänä tosin hyvin. Tätä paremmalla syyllä valtio saisi Suomessakin laittaa teitä remppaan, jotta ympäristötavoitteet täyttyvät.

Välillä vastaan tulee jopa vain yhden auton levyisiä väyliä. Olemme toki törmänneet tällaisiin monessa maassa, Suomessakin. Mutta emme muistaaksemme aikaisemmin Ranskassa. Etsivä löytää.

Ajamme – taas – yhden pikkukylän halki, ja sen kapeaa raittia komistaa toinen toistaan juhlavampia rakennuksia. Erikoista. Pysähdymme ihmettelemään upeaa pylvästaloa, ja paikallinen mummo tulee utelemaan, mistä kaukaa vieraat ovat. Kerromme olevamme Suomesta. Mummu on alunperin Portugalista. Hän toteaa vain, että ”Égalité”.

Kyllä. Euroopassa olemme melko tasa-arvoisia moneen muuhun paikkaan verrattuna. Ja myös etuoikeutettuja. Matkustaakin saa vapaasti. Vaikka pienellä sähköautolla pidempääkin matkaa – jos siltä tuntuu.

Hups, akun varaus miinukselle

Kun olemme taittaneet matkaa aikamme, pudotamme navigoinnista sen ensimmäisen latauspysähdyksen pois. Reittiopas kertoo akun varauksen olevan –5%, kun pääsisimme seuraavaan meille suunniteltuun latauspaikkaan. Otamme haasteen vastaan.

Lukema lähtee tippumaan; varmasti, mutta turhan hitaasti. Se jämähtää pitkäksi aikaa lukemaan –3%, mutta laskee lopulta siitäkin… –2%, –1%, 0%.

Hyvältä näyttää, paitsi että horisontissa häämöttää kukkuloita. Edessä on siis vielä kiipeämistä. Tie on tovin lähes viivasuora, mutta kovin mäkinen. Onneksi muuta liikennettä ei ole. Rullaamme alamäkeen ja annamme vauhdin hiipua ylämäkeen. Nyt pihistellään. Tien tukkona emme kuitenkaan ole eli jos takaa tulee muita, ajamme nopeusrajoitusten mukaan.

Taivas on upea, pilvet laskevat lämpötilaa edellispäivistä muutamalla asteella. Edessä olevat kukkulat ovat Vogeesit, noin 250 kilometriä pitkä pohjois-eteläsuunnassa kulkeva vuorijono Lorrainen ja Alsacen/Elsassin  alueella. Nykyään ne ovat selvästi Ranskan puolella, mutta joskus raja Ranskan ja Preussin välillä on kulkenut noita kukkuloita pitkin. Vogeeseilta löytyy yksi tämän kolkan hienoimpia maisemateitä. Olemme kirjoittaneet siitä aikaisemmin, linkki tuohon juttuun aukeaa tästä.

Sähköä lainaamassa

Kukkuloille noustessa maisemat alkavat muistuttaa Schwarzwaldia Saksan puolella. Havupuita ilmestyy tien reunaan. Karttaohjelma päivittää meille taas uuden lukeman akun varaustilaukseen, kun saapuisimme latauspisteeseen. Se on nyt –5%, matkaa on jäljellä 51 km. Mittaristo puolestaan näyttää akun varaukseksi 21% ja jäljellä olevaksi toimintamatkaksi 56 km. Ilmeisesti Google-pohjainen reittiopastin tunnistaa siis korkeuserot. Hienoa. Vaikka se ei tietysti tässä tilanteessa lämmitäkään.

Etsimme vaihtoehtoisen latauspaikan hieman isommasta kylästä, mutta sinne johtava tie on valitettavasti suljettu. Nyt alkaa tosissaan tehdä tiukkaa. Edessä olevista pikkukylistä löytyy toki pari hitaampaa latauspistettä, mutta emme eilisen jälkeen uskalla luottaa siihen, että niistä oikeasti saa virtaa. Googlen mukaan toista niistä ei ole edes käytetty vähään aikaan. Toisesta on ladattu eilen, mutta sieltä saa virtaa vain asiakasopimuksella eli lätkällä.

Pistämme auton parkkiin tien varteen ja pohdimme vaihtoehtoja. Paikalle saapuu paikallinen nuori nainen, jolta uskallamme kysyä apua. Hän ehdottaa sitä samaa isompaa kylää, jonne mekin olisimme halunneet. Muista latauspisteistä hän ei uskalla sanoa mitään. Niinpä hän kutsuu meidän lataamaan kotiinsa. Twingo laitetaan parkkiin, ja vajasta johdetaan kaapelikela Twingon luo. Ennen lainattiin tulitikkuja, suolaa tai sokeria, nykyisin sähköä.

Reilun puolen tunnin latauksen lisäksi vieraille tarjotaan kahvia ja vesimelonia. Liberté, Égalité, Fraternité! Veljeys toimii vielä – ainakin näin syrjäkylillä. Nykyään on matkustaessa tottunut ennemminkin siihen, että vierailta halutaan joko nyhtää rahat tai sitten heitä ei haluta lainkaan.

Miten hienoa autolla onkaan ollut matkustaa 1960- tai 70-luvulla, kun vierasmaalaiset olivat harvinaisuuksia, ja heihin suhtauduttiin monessa paikkaa avoimen uteliaasti. Nykyisin kaikki vain pelkäävät henkensä edestä, koska etenkin uutisten mukaan maailma on todella vaarallinen paikka.

Vapaalinna ja aurinko

Jätämme lämpimät jäähyväiset ystävälliselle perheelle. Usko ihmiseen ja ihmisyyteen nousi taas piirun verran. Lataamme matkan varrella Kempowerilta riittävästi virtaa, jotta pääsemme Freiburgiin asti. Se on yksi Saksan vihreimmistä ellei peräti vihrein kaupunki. Täällä on panostettu uusiutuvaan energiaan jo 1970-luvun energiakriisistä lähtien. Joku viisas oivalsi jo silloin, että olisi hyvä olla mahdollisimman omavarainen.

Ratkaisuksi valjastettiin aurinko. Freiburgissa on ollut jo vuosikymmeniä taloja, joiden katolla olevat aurinkopaneelit ovat tuottaneet enemmän energiaa kuin mitä ne ovat käyttäneet. Ja tietysti myös vuonna 2017 valmistunut kaupungintalo tuottaa enemmän sähköä kuin se tarvitsee.

Freiburgissa on ollut vuosikymmenten varrella myös lukuisia mielenkiintoisia projekteja. Yhdessä näistä rakennuksista tuotetulla ylimääräisellä energialla ladattiin sähkötakseja. Kaupungissa oli vuonna 1994 jopa ykköskoppainen Twingo sähkötaksiksi muunnettuna.

Käymme myös kuvaamassa Twingon kaupungin kuuluisimman aurinkopaneelitalon edustalla. Heliotrope valmistui vuonna 1994 paikallisen arkkitehdin Rolf Dischin toimesta. Rakennus oli hänen kotinsa.

Rakennuksessa on käytössä useita erilaisia energiantuotantomoduuleja, mm. 56 neliömetrin kokoinen kaksiakselinen aurinkopaneeli, geoterminen lämmönvaihdin, sähkön ja lämmön yhteistuotantoyksikkö sekä aurinkolämpöä hyödyntävät parvekekaiteet, jotka tuottavat sekä lämpöä että lämmintä vettä.

Näin Heliotrope tuottaa vuodenajasta riippuen neljästä kuuteen kertaa enemmän energiaa kuin se kuluttaa. Kaikesta tästä ja aurinkoenergiasta yleensäkin kerromme lisää myöhemmin syksyllä.

Tätä kirjoitettaessa majapaikka on vielä auki. Taivas on horisontissa sen verran synkkä, että leirintäaluelle meno mietityttää. Ilmansuunta pitää ainakin valita huolella. Twingossa on toki kivempi nukkua ukonilmalla kuin teltassa, mutta sateen ropina katolla saattaa häiritä yöunia.

Olemme tyytyväisiä päivän ajoon, takana on 367 kilometriä 8,8 kWh keskikulutuksella. Huomenna lähdemme halkomaan vehreää ja kukkulaista Schwarzwaldia.