Hetki Alsacen taivaan alla, roadtrip viinitarhojen ja luonnonpuistojen yläpuolelle

Alsace/Elsass, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Route des Crêtes on upea noin sata kilometriä pitkä reitti, joka kiertää Vogeesit vuorten rinteillä ensin tuuheiden havupuiden keskellä ja lopulta niiden yläpuolella.

On aika rauhoittua hetkeksi. Olemme kiertäneet päivän ensin Alsacen tasamailla ja lopulta kiivenneet sitä lännessä reunustaville kukkuloille ja vuorille. Olemme nähneet upeita vuoristojärviä, nauttineet paikallisia herkkuja – sekä tietysti myös nautiskelleet upeista mutkateistä, jotka kiemurtelevat Vogeesit vuorten rinteillä, Ballons des Vosges -luonnonpuiston siimeksessä.

Olemme vihdoin lähellä upean päivän päätöstä. Aurinko laskee hehkuvana havupuiden miehittämien kukkuloiden taakse. Havupuiset rinteet muodostavat taivaanrantaan kerroksia kuin maalauksessa. Lehmänkellot kilkattavat. On vaikea mieltää olevansa Ranskassa. Maisema muistuttaa pikemminkin rajan toisella puolen, muutaman kymmenen kilometrin päässä Saksassa olevaa Schwarzwaldia.

Vuoreen piirretty raja

Auton alla kohisee karkeapintainen asfaltti. Tien vieressä graniitti on kestänyt aikaa tietä paremmin. Vogeesien korkein huippu on 1424 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava Grand Ballon, ja se osuu Route des Crêtesin varrelle.

Vuodesta 1871 vuoteen 1918 nämä kukkulat toimivat rajavuorina Ranskan ja Saksan välillä. Ranska oli hävinnyt juuri sodan Saksaa vastaan, mikä johti Ranskan toisen keisarikunnan kukistumiseen ja toisaalta yhdisti Saksan.

Tämä tie on rakennettu aikoinaan sotilaallista tarkoitusta varten. Ranskalaiset rakensivat sen ensimmäisen maailmansodan aikaan. Tien hienoin kohta on puurajan yläpuolella olevaa laiduinmaata.

Tänne Ranskan armeija rakensi pohjois-eteläsuunnassa harjannetta seuraavan tien, joka mahdollisti ranskalaisten joukkojen nopeamman liikuttelun. Reitti kulkee pääosin harjanteen alapuolella lännessä, joten se oli suojassa saksalaisten tulelta.

Kesäkuukausille

Iso osa Route des Crêtesistä kulkee lähemmäs tuhannen metrin korkeudessa. Reitin pituus vaihtelee vähän sen mukaan, mitä haluaa sen varrelle mahduttaa. Lyhyimmillään ajettavaa on vain 89 kilometriä, mutta muutaman koukkauksen kautta ajomatka kasvaa hieman yli sataan kilometriin. Se on siis varsin sopiva pätkä nautiskella yksi päivä.

Reitti on ajettavissa pääsääntöisesti huhtikuusta marraskuulle, talvikuukausina osa tiestä on suljettu lumen vuoksi. Reitin varrelle osuu myös hiihtokeskuksia. Tuolihissit vievät alhaalta ylös rinteisiin. Kesäkuukausina ne kuljettavat vaeltajia – eivät tosin kaikkialla.

Kerroimme jo, että Vogeesit vuorten korkein huippu on 1424 metriin kohoava Grand Ballon. Route des Crêtesin korkein kohta, Col du Grand Ballon, on sen rinteellä 1343 metrin korkeudessa. Pysäköintipaikan reunassa on ravintola.

Reitin voin kulkea tietysti kumpaankin suuntaan, joko etelästä pohjoiseen tai toisin päin. Jos aika antaa periksi, miksei myös molempiin suuntiin. Maisemat ovat tunnetusti erilaiset eri suunnasta katsottuna.

Suosittelemme aloittamaan pohjoisesta. Alkupiste on Sainte-Marie-aux-Minesin kylä, josta D48-tie alkaa nousta metsän siimeksessä. Strasbourg on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä koillisessa, siitä kertovaan juttuun pääset tästä linkistä.

Ensimmäinen isompi risteys on Col des Bagenelles, josta lähdetään seuraamaan D148-tietä. Pian aukeavat ensimmäiset hienommat näkymät alla oleviin laaksoihin. Tie on kivunnut tässä kohtaa noin 900 metrin korkeuteen.

Seuraavaksi saavutetaan Col du Bonhomme eli Bonhommen sola, jossa tiet taas risteävät. Risteyksessä on pari majataloa ja ravintolaa. Kahvikupposen lisäksi mukaan voi ostaa evästä. Tarjolla on mm. paikallisia Munster-juustoja, marmeladeja, piiraita sekä siirappeja vaikkapa piknik-koriin. Munster-juustoa myy tosi useampi maatila matkan varrella. Seuraa vain nenääsi.

Ja jos mukana on eväskori, piknik-paikkoja on reitin varrella runsaasti. Tiestä erkanee vähän väliä pienempiä teitä, ja myös päätien varressa on usein taukopaikkoja penkkeineen ja tuoleineen.

Col du Bonhommen risteyksestä yksi teistä veisi takaisin alemmas ja Colmarin kaupunkiin. Se on sopiva sivuraide – jos aika antaa periksi. Colmar on hurmaava pieni kaupunki, etenkin sen vanhan kaupungin osat. Voit lukea lisää vierailustamme Colmariin tästä linkistä.

Vilvoittava pulahdus ja vaikuttavat luuhaudat

Oikea reitti jatkuu kuitenkin D148-tietä pitkin. Seuraava pysähdys on upea vuoristojärvi Le Lac Blanc. Jos aika antaa periksi pienelle happihyppelylle, järven rannalta lähtee useampi reitti. Yksi niistä, noin viiden kilometrin mittainen ympyräreitti kulkee koko järven ympäri. Sen varrelle osuu nousuja ja laskuja, suurin korkeusero reitin varrella on 250 metriä. Jos tulee hiki, sen voi pestä pois pulahtamalla lopuksi järveen. Ja kerros kannattaa, sillä sieltä korkeimmalta kohdalta aukeaa hieno näkymä koko järven yli.

Tämän Valkojärven naapurissa on tietysti pienempi Mustajärvi eli Lac Noir. Suomalaisittain tosin puhuttaisiin enemmän lammesta. Sen reunalla on vähemmän parkkipaikkoja, joten järven maisemissa saa olla hieman enemmän rauhassa kuin suuremmalla järvellä.

Kun mieli on taas levännyt, jatketaan taas D48-tietä seuraten kohti seuraavaa solaa eli Col de Wettsteinia.

Hieman ennen sitä tien vasemmalle puolen jää vaikuttava sotilashautausmaa, jonne on laskettu maan lepoon ensimmäisessä maailmansodassa kuolleita ranskalaisia sotilaita. Haudattuna on 3535 taistelijaa. He kaatuivat pääasiassa Lingen vuoriston taisteluissa. Haudatuista peräti 1334:n luut on haudattu kahteen luuhautaan. Se kertoo paljon taisteluiden luonteesta.

Jos taisteluiden historia kiehtoo enemmänkin, tästä kertova museo näyttävine juoksuhautoineen ja niiden seasta ylös kohti taivasta nousevine valkoisine risteineen löytyy vasemmalle lähtevää tietä seuraten muutaman kilometrin päästä. Museon kotisivut löytyvät tästä linkistä. 

Markkinahumua

D48-tie jatkuu taas muutaman kilometrin, kunnes saavutaan seuraavaan risteykseen. Siitä lähdetään seuraamaan D417-tietä kohti Col de Schluchtia, jossa on reitin suurimmat parkkipaikat, useampi ravintola, hotelleja, alueen luonnonpuiston infopiste sekä myös erilaisia aktiviteettejä.

Tuolihissillä voi esimerkiksi suunnata ylös rinteeseen ja laskea kesäkelkalla alas sitä varten tehdyllä radalla. Kelkkaradan pituus on 1245 metriä. Vauhti ei varsinaisesti huimaa, mutta kelkkailu tarjoaa mukavan tauon autossa istumisesta.

Hyvällä tuurilla paikalla on myös maalaismarkkinat, josta voi ostaa koriin taas paikallisia herkkuja. Me ostimme kilon mirabelle-luumuja viidellä eurolla.

Risteyksestä D417-tietä jatkamalla voi käydä bongaamassa myös parin kilometrin päässä olevan vesiputouksen. Ja pidemmälle tietä jatkamalla saavutaan taas Colmariin. Jos virtaava vesi ei kiinnosta, kannattaa jatkaa D430-tielle, jossa maisemat alkavat vähitellen avartua, kun suunnataan ulos metsästä.

Ne kauneimmat kohdat

Nyt seurataan sitä rinteeseen saksalaisten tulelta suojassa olevaa tienpätkää. Maisema avautuu tien oikealla puolella ja vasemmalla lehmät märehtivät päivittäistä ruohoannostaan.

Tämä hieman vajaan 30 kilometrin osuus on sellainen, että auto kannattaa suosiolla pysäköidä riittävän usein tien laitaan, jotta maisemia ehtii ihailla riittävästi.

Parkkipaikoilla on myös runsaasti matkailuautoja, joten vapaampi leirityminen on täällä ilmeisesti sallittua. Jos autossa ei kulje puolestaan koti mukana, reitin varrella on runsaasti erilaisia pieniä majataloja – jos löytyy sellainen maisema, että sitä haluaa ihastella pidempään. Tai kyllä teltankin voi tietysti sopivaan paikkaan pystyttää.

Col du Grand Ballonilla voi jättää taas auton parkkiin ja harrastaa hetken happihyppelyä. Ylhäällä rinteessä odottavat ensin rauniot ja sitten huipulla näyttävä pallotorni sekä hieman siitä iso ensimmäisen maailmansodan kunniaksi pystytetty patsas: Monument des Diables bleus eli sinisten paholaisten muistomerkki. Se kunniottaa vuorenhuipun vallanneita ranskalaisia vuoristojääkäreitä.

Nyt kerromme myös syyn siihen, miksi tämä reitti kannattaa kulkea nimenomaan pohjoisesta etelään. Loppupäässä ovat paitsi parhaat maisemat myös avaraa, joten ajoittamalla matkan oikein pääsee lopussa ihastelemaan vuorten taakse laskevaa aurinkoa. Näkymä on sen väärti.

Ja kun tie lopulta laskee viimeisten päivänsäteiden saatellessa ensin Cernayhin ja siitä kohti Mulhousea, vierailulle tähän hieman isompaan kaupunkiin kannattaa myös jättää aikaa. Mulhousesta löytyy yksi maailman vaikuttavimpia automuseoita eli Musée National de l’Automobile. Linkki siitä kertovaan juttuun löytyy tästä.

Ja jos aika ja kunto antavat periksi, Vosgeesit vuorilla kulkee myös tätä autoreittiä myötäilevä 77 kilometriä pitkä vaellusreitti – La Route des Crêtes... Jos kiinnostaa, tästä linkistä saat lisätietoa.