Vain valtaväylien pinnat pysyvät hyvässä kunnossa ensi vuonna

Murtuneita pientareita, asvalttirailoja, kovertuneita kuoppia, rokonarpista pintaa, salakavalia painumia ja haalistuneita tiemerkintöjä – tätä kaikkea tiestön korjausvelka tarkoittaa.

Autoilijat sen tietävät, teiden pinnat ovat eri puolilla maata paikka paikoin varsin kehnossa kunnossa, eikä tulevien vuosien suhteen näytä kovin valoisalta, sillä asvaltin päällystyksiä ja kunnostuksia ei voida tehdä niin paljoa kuin tarvittaisiin.

Murtuneita pientareita, asvalttirailoja, kovertuneita kuoppia, rokonarpista pintaa, salakavalia painumia ja haalistuneita tiemerkintöjä. Tärinää, vesilammikoita, pikapaikkauksia ja väistelytarpeita.

Syynä alhoon on rahapula ja yhäti kasvava korjausvelka.

Tarve 4 000 päällystyskilometriä

Valtion tiestöstä vastaavan Väyläviraston mukaan Suomen teitä pitäisi päällystää vuosittain 4 000 kilometriä, jotta väylänpidon korjausvelka ei kasvaisi. Väylävirasto arvioi kuluvan vuoden määrän päällystyskilometrien jäävän runsaaseen puoleen eli 2 300 kilometriin.

STT:n haastattelema Väyläviraston kunnossapidon osastonjohtaja Magnus Nygård kertoi HS.fi:n uutisessa (22.10.), että vuonna 2023 päällystysmäärä laskee arviolta 1 700–1 800 kilometriin.

Nygård kuvasi uutisessa tilannetta kiteyttämällä: ”Pääväylät pidetään ensi vuonnakin samanlaisessa kunnossa kuin ne ovat tänä vuonna. Kun hintataso on noussut ja vähän vähemmän pystymme tekemään, niin kyllä se on pienemmillä teillä, missä tapahtuu toiminnan jousto.”

Hinnat kohonneet, kilometri ehtyvät

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut sen, että teiden päällystämiselle tärkeän bitumin hinta on kohonnut merkittävästi. Myös polttoaineiden ja energian raaka-aineiden hinta on kohonnut. Hintojen nousu syö rahaa ja vähentää päällystyskilometrejä.

Hankala yhtälö tarkoittaa sitä, että vain valtaväylät pysyvät ensi vuonna hyvässä päällysteessä, jos esitetyt määrärahat tiestön kunnossapidolle toteutuvat.

Ja toisinpäin käännettynä: heikkokuntoisten tieosuuksien määrä kasvaa varsinkin siellä, missä liikennemäärät ovat pääväyliä pienemmät.

Uutisen mukaan suuri osa niistä teistä, jotka Väylävirasto luokittelee tärkeimmän hoitoluokan väyliksi, sijaitsee väestörikkailla alueilla kuten Uudellamaalla muualla Etelä-Suomessa sekä länsirannikolla.

Ruotsi kaukana edellä

Moottori uutisoi lokakuun alkupuolella Ilkeä yhtälö: tiet rapautuvat, rahat ehtyvät -otsikolla tuoreesta elinkeinoelämän tilaamasta raportista, jossa Suomen väylien tilannetta ja tulevaisuutta verrataan Ruotsiin. Vertailu ei meitä mairittele.

Suomi käyttää tiestöön rahaa ajoneuvokilometriä kohti 80 ja asukasta kohti 70 prosenttia Ruotsin vastaavasta määrästä.

Raportin koostamisesta vastannut professori Jorma Mäntynen toi Moottorin artikkelissa esiin vakavan huolen tulevaisuudesta.

– Seuraavan kymmenen vuodenkin aikana Ruotsi aikoo investoida liikenneinfraan lähes kolminkertaisesti sen mitä Suomi.

Raportissa ei haikailla uusia tieyhteyksiä, vaan tähdennetään, että tärkeämpää on jo olevien väylien parempi kunnossapito ja niiden laadun parantaminen.

Raportin laatijoiden mukaan elinkeinoelämän kuljetusten palvelutason ja turvallisuuden parantaminen edellyttää 2–3 miljardin euron investointeja vuoteen 2032 mennessä. Ne kohdistuisivat erityisesti valtateille 3, 4, 9, 12, 15 ja 25 sekä kantateille 40 ja 50.

Elintärkeät 9 300 kilometriä

Tiet ovat Suomineidon verenkierto, joka pitää maan liikkeessä ja yhteiskunnan elinvoimaisena. Tieliikenne kattaa yli 90 prosenttia sekä henkilöliikenteestä että tavaraliikenteen tonneista.

Valtion vastuulla on Suomessa noin 50 700 kilometriä päällystettyä tietä. Väylävirasto määrittelee tiestön elintärkeimpään ryhmään kuuluvan noin 9 300 tiekilometriä. Liikennemäärä näillä väylillä vastaa yli 70:tä prosenttia kaikesta Suomen liikenteestä, Nygård taustoittaa.

Perusväylänhoitoon on esitetty Valtion talousarviossa ensivuodelle hieman yli 1,2 miljardia euroa. Tästä euromäärästä rahoitetaan kaikkien liikenneväylien kuten teiden, vesireittien ja rautateiden perusylläpito.

Ensi vuoden talousarviossa väylien korjausvelan vähentämiseen on suunnattu 300 miljoonaa euroa. Lisäsummasta huolimatta korjausvelka tiestöllä kasvaa, sillä väylästöllä on muitakin rahareikiä kuin päällystystöitä.

Uutisessa haastatellun Nygårdin mukaan summa on mennyt muun muassa rataverkon ylläpitoon sekä esimerkiksi tiesiltojen uusimiseen.

Autoliitto ollut jo kauan huolissaan

Autoliitto on ollut jo pitkään huolissan tierahoituksen rapautumisesta. Suomen suurinta autoilijoiden etujärjestöä kismittää, että kun hallitus leikkaa määrärahoja, leikkauksen kohteeksi joutuu yleensä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala.

”Näin kävi tälläkin kerralla. Leikkaukset muun muassa tiestön kehittämisestä lisäävät kustannuksia muualla yhteiskunnassa”, oudoksui Autoliitto huhtikuussa. Moottori kirjoitti perustelluista huolista otsikolla Väylärahoituksen leikkaaminen tulee kalliiksi, kritisoi Autoliitto.

Autoliiton kritiikin taustalla oli hallituksen neuvottelupäätös liittyen kehysriiheen julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2023–2026.

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen vertasi tilannetta rakennuksen ylläpitoon.

– Teiden päällyste on kuin talon katto. Jos se vuotaa, niin toimenpiteisiin pitää ryhtyä heti tai korjauskustannukset moninkertaistuvat. Ongelman siirtäminen eteenpäin leikkaamalla rahoitusta ei ole järkevää eikä vastuullista omaisuudenhoitoa.

– Rahoitustaso on niin alhainen, että yli 1,5 miljardiin euroon noussut korjausvelka jatkaa joka tapauksessa kasvamistaan.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto Lähde: STT/HS.fi, Väylävirasto 

a:3:{i:0;s:6:"111795";i:1;s:6:"111739";i:2;s:6:"122344";}