Waterloo: Abban kappale on tarttuva, mutta museo on vaikuttava

Miltä näyttää 110 metrin mittainen, 12 metrin korkuinen ja ympyrän muotoon laitettu seinämaalaus? Tai pienoismalli, jossa yli 10 000 1:72 mittasuhteeseen tehtyä sotilasta taistelee, ja jonka valmistuminen kesti 30 vuotta? Se kaikki selviää Brysselin eteläpuolella sijaitsevassa Waterloo-museossa.

Waterloo, Napoleonin viimeinen taistelu 18. kesäkuuta 1815, jossa Ranskan ensimmäinen keisarikunta taisteli Yhdistyneiden kunigaskuntien johtamaa liittoumaa vastaan. Yhteensä taistelukentillä kohtasi toisensa lähes 200 000 sotilasta. Liittoumalla oli miesylivoima, mutta ranskalaisilla oli enemmän tykkejä.

Taistelu oli erittäin tasaväkinen, mutta lopulta Wellingtonin johtama liittouma löi Napoleonin joukot.

Uudenkarhea

Waterloon taistelusta kertova uusittu museo – Memorial of Waterloo 1815 – valmistui vuonna 2015 eli 200 vuotta taistelun jälkeen. Museo sijaitsee ovelasti maan alla, joten museorakennus ei riko peltomaista maisemaa. Tämä puolestaan auttaa kuvittelemaan, miltä taistelukenttä on näyttänyt reilut 200 vuotta sitten. Museo on rakennettu kahteen kerrokseen ja se kattaa yhteensä noin 2000 neliötä.

Jo heti tuloaulassa sijaitseva noin 30 neliön kokoinen pienoismalli saa vierailijan haukkomaan henkeä. Kyseessä on hollantilaisen Piet Prinsenin 30 vuoden aikana rakentama ja tarkasti alkuperäistä taistelua kunnioittava 1:72 mittasuhteessa tehty miniatyyri, joka sisältää yli 10 000 sotilasta. Yksityiskohtien määrä on yksinkertaisesti huima.

Kun miniatyyriä on tutkittu riittävästi joka puolelta, aulasta laskeudutaan yksi kerros alaspäin, ja tutustutaan taistelussa mukana olleisiin henkilöihin.

Seinillä on lisäksi maalauksia, joissa valotetaan Napoleonin retkiä ja saavutuksia ennen Waterloota sekä maalataan kuvaa Waterloohun johtaneista tilanteista. Tauluissa on hauska jippo, ne tavallaan elävät pienen animaation ansiosta.

Pääsymaksun yhteydessä on saatu luottokortin kokoinen lätkä ja kuulokkeet. Lätkä aktivoi aina erilaisia kohteita, joista kantautuu kuulokkeiden kautta vierailijan korviin informaatiota.

Ajankuvaa

Seuraavaksi siirrytään lasivitriinien reunoittamaa käytävää pitkin eteenpäin. Vitriineissä on esillä mallinukkeja puettuna sen aikaisiin uniformuihin. Vitriineissä on myös lisää pieniä miniatyyrejä, joiden avulla aukeaa muun muassa huollon merkitys. Napoleonin lausuman vanhan viisauden mukaan armeija marssii vatsallaan.

Vitriineissä on myös taisteluissa käytettyjä aseita. Pistoolit olivat miekkojen ohella ratsuväen suosiossa, kun jalkaväki käytti musketteja. Aseteollisuudessa elettiin vielä piilukkojen aikakautta. Rihlatut kiväärit aloittivat läpimurtonsa vasta 1800-luvun puolivälissä.

Ja totta kai esillä on myös kanuunoita, Napoleon oli tunnetusti suuri tykistön ystävä. Ranskalaisilla oli Waterloossa 252 tykkiä liittoutuman 156 tykkiä vastaan.

Kun ratsuväki tulee silmille

Museon näyttävin yksittäinen kokemus on 3D-lasit päässä katsottava lyhytelokuva. Se esittelee useamman taistelukohtauksen, ja 3D-lasien avulla katsoja kokee olevansa mukana taistelukentällä.

Kaikista vaikuttavin kokemus on se, kun ratsuväki rullaa kohti jalkaväkisotilaiden rintamassa oleva katsojaa. Elämys on melkoinen, ja katsojan on helppo eläytyä siihen tunnelmaan, kun iso massa ratsuväkeä laukkaa 25 metriä leveällä valkokankaalla suoraan päälle.

Luinen ranko

Museon loppupuolella makaa yhdessä vitriinissä vuonna 2012 alueelta löydetty luuranko, jota kutsutaan Waterloon sotilaaksi. Kyseessä lienee hannoverilainen sotilas. Se on hieman makaaberi muistutus taistelun hinnasta. Yhteensä Waterloon taisteluissa kuoli tai haavoittui yli 40 000 sotilasta.

1320 neliön kokoinen maalaus

Vähän museon ulkopuolella on vielä vuonna 1911 valmistunut pyöreä rakennus, jonne päästään suoraan museosta maanalaista käytävää pitkin. Sen sisällä on ranskalaisen taidemaalarin Louis-Jule Dumoulin maalama 110 metriä pitkä ja 12 metriä korkea maalaus taistelukentästä. Maalaus on ympyrän muotoinen, ja sitä katsellaan sen sisäpuolelle rakennetulta tasanteelta. Maalaus valmistui vuonna 1912 – siis taistelun satavuotisjuhlapäiväksi.

Kun museo on käyty läpi, sen ulkopuolella voi vielä kävellä hetken ja yrittää aistia paikan tunnelmaa. Kesäaikaan alueella järjestetään myös pieniä näytelmiä. Lisäksi hevoskärryt kuljettavat vierailijoita museolta Hougoumontin farmille, jossa historian oppitunnit jatkuvat multimediaesitysten muodossa. Farmilla käytiin yksi koko Waterloon taistelun ratkaisevimmista kamppailuista. Tilan rakennukset tuhoutuivat tietysti täysin, mutta ne rakennettiin uusiksi museon uusimisen yhteydessä vuonna 2015. Farmilla voi myös yöpyä.

Museon vieressä on myös pieni jälkeenpäin rakennettu kukkula, jonka laella on leijonapatsas. Se valmistui vuonna 1820 Hollannin kuninkaan William Ensimmäisen toimesta. Kukkulalla ja patsaalla kunnioitetaan paikkaa, jossa William Ensimmäisen poika eli William Toinen haavoittui kanuunan kuulan osuttua häntä olkapäähän. Kukkulan laelle kiipeäminen käy myös kuntoilusta, sillä kiivettävänä on 226 rappusta. Ylhäältä on kuitenkin hieno näköala yli ympäröivän maiseman, mikä auttaa lisää hahmottamaan taisteluiden kulkua.

Museon vieressä on myös sympaattinen ravintola, jossa voi tankata energiaa välillä.

Vaikka museo ei ole iso, kaikkiaan siellä saa helposti kulumaan aikaa useamman tunnin. Ja historian muistelu on aina mukavaa. Waterloo on kuitenkin yksi niitä taisteluita, jonka erilainen lopputulos olisi muuttanut historiaa melkoisesti.

Museon kotisivut: https://www.waterloo1815.be/en/

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola ja Visit Brussels