Koeajo: isommat merkkifarkut – Ford Focus Vignale Wagon

Ford Focus Vignale Wagon, farkkumallistonsa huippuversio, tarjoaa hieman loistoa ja enemmän tilaa. Hyvää: melutaso, voimalinja, tilat. Huonoa: pintakova alusta.

Vignale, siis perheautomallin parempi painos Fordin tapaan, on tarjolla myös viime vuonna uudistuneeseen alemman keskiluokan suosikkimalliin. Ford Focus Vignale -mallisto on varsin laaja, sillä huippuversion saa jopa litraisella ja 125-hevosvoimaisella kolmisylinterisellä bensiinimoottorilla, ja muina vaihtoehtoina ovat bensapuolella 1,5-litrainen nelikko joko 150- tai 182-heppaisena tai sitten 1,5- ja kaksilitraiset dieselit (120 tai 150 hv).

Nämä kaikki ovat 8-portaisia automaatteja lukuun ottamatta tehokkainta bensakonetta, jonka yhteyteen saa myös kuusivaihteisen manuaalilaatikon.

Kohtuukontilla

Koeajoon osui kallein eli kaksilitrainen diesel. Samalla saimme kotimaan kokemukset Wagon-farmariversiosta; Vignalen saa luonnollisesti myös viisiovisena viistoperänä.

Molemmat korimallit ovat akseliväliltään identtiset, eli farkun 29 sentin pituuslisä asettuu kokonaisuudessaan takaylitykseen. Niinpä tiloihin pätevät samat kehut ja moitteet kuin viimesyksyisessä parivertailussamme (Moottori 11/2019) – pitkällä takamatkustajalla polvitila heikentyy etuselkänojien taustalevyjen muotoilun takia, mutta muuten tilaa löytyy alempaan keskiluokkaan mukavasti.

Muunneltavuuden osalta farmaripiirteet ovat kohtuullisen hyvin hallussa. Takaselkänoja kaatuu täysin vaateriin, mutta suksiluukku – eräs Vignalen lisistä – on aika mikrokokoa. Perusmuotoinen kontti on kohtuullisen syvä, ja käyttöä avittaa kokoon taittuva välipohja, jota voi käyttää myös tilanjakajana. Takaluukku aukeaa erinomaisen ylös.

Ei täysin premium

Vignalen erot edullisempiin Focuksiin kiteytyvät tietysti koristeisiin ja varusteisiin. Ulkoisia lisiä mallistossa alempana majailevaan Titanium-tasoon ovat muun muassa erityiset vanteet, keulamaski ja puskurit ynnä Vignale-logot.

Sisällä lista laajenee esimerkiksi nahkaverhoiluilla istuimilla, kuljettajan istuimen sähkösäädöillä, dieselmallien polttonestekäyttöisen lisälämmittimen kaukosäädöllä, tuulilasin heijastusnäytöllä sekä aktiivisella melunvaimennusjärjestelmällä.

Ohjaamossa kaikki on hyvin ja istuimet mukavat, mutta muuten erot edullisempiin Focuksiin jäävät lopulta aika pieniksi. Etenkin, kun koeajoauton tapauksessa Vignalesta pyydetään reilun 3 700 euron lisähinta jo valmiiksi hyvin varusteltuun Titanium-tasoon nähden.

Kiva, mutta kovahko

Focuksen talviajettavuuteenkin otimme tuntumaa. Ajokäytös on Fordille ominaista, siis varsin yliohjaavaa, eli ajonvakautus jättää ”osaavalle” kuskille aika paljon pelivaraa. Ohjaus sen sijaan antaa korkeintaan keskinkertaisen ja tasapaksun kuvan.

Kulku on kuitenkin vakaata, ja perusmallien tavoin myös hiljaista. Vaivaton ja vääntävä voimalinjakin aiheuttaa silkkaa ihastusta – paitsi kahdeksankympin nopeudessa, missä ekoajattelu pitää liian suuren vaihteen pesässä aiheuttaen turhaa jyrinää.

Mukavuus ei muutenkaan saa täysiä pisteitä. Etenkin Vignalen tapauksessa kaipaisimme kauttaaltaan pehmeämpää jousitusta – talvitien epätasaisuuksissa tulee mieleen, että sijoittaisiko sen lisärahan sittenkin varusteiden sijasta astetta ylempään autoluokkaan.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus