Ajoneuvot | Koeajo | 4.12.2019

Koeajo: Luokkansa etupäähän – BMW 118i A

Vaikka kuinka pinnistelisi, ei voi olla välttymättä tunteelta: onhan uusi BMW 118i vähän hajuttoman ja mauttoman oloinen kahteen karismaattiseen edeltäjäänsä verrattuna. Syy on tietysti tunnettu, pikkubemarihan vaihtoi uusimmassa painoksessaan takavedosta etuvetoon.

Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä ole niin maailmoja mullistava kuin miltä se alkuun tuntuu. Ensinnäkin etuveto tekee 1-sarjan vähän entistä helpommin lähestyttäväksi sellaiselle, jolla ei aikaisemmin ole ollut BMW:tä.

Toisekseen ei pidä epäillä, etteikö baijerilaisvalmistaja osaisi tätä toteuttaa. Onhan etuvetoa ”testattu” yhtymässä jo melkein 20 vuotta (uudestisyntyneen Minin monet sukupolvet), ja emomerkinkin keskuudessa reippaasti yli viisi vuotta (2-sarjan tila-autot).

Sekoitus kilpailijoitaan

Etuvedon myötä 1-sarjalaista voi tavallaan verrata entistä suoremmin pahimpiin kilpailijoihinsa eli Audi A3:een ja Mercedes-Benz A-sarjaan.

Uusi 1-sarja vaikuttaakin yhdistelmältä näiden kahden hyviä puolia, sillä viimeistely on vähintään iäkkään Audin tasoa, mutta ilme nykyaikainen kuin paikoitellen halvahkoja detaljeja sisältävässä Mercedeksessä.

Kaiken kruunaa BMW:lle ominainen hiottu ergonomia keskikonsolin rullasäätimineen, jolla korkearesoluutioista keskinäyttöä on ilo käytellä. Mutta miksi digitaalimittaristoa ei voi muuntaa perinteisten pyöreiden mittarien muotoon?

Merkkinsä tuntuinen

Istuinta ei saa säädettyä kovin matalalle – se etuvetorakenne tulee taas mieleen. Ajoasennon mittasuhteet ovat kuitenkin mallillaan, ja pienehkö M-urheiluistuin tukee hienosti. Kömpelö, portaallinen selkänojan säätö tosin olisi voinut jäädä takavedon kanssa historiaan.

Koeajoauto oli ryyditetty sporttisemmalla ohjauksella sekä alustalla. Ohjauksessa huomio kiinnittyy keinotekoisen jäykkään keskialueeseen, mutta enemmän käännettäessä ohjaus virkistyy selvästi. Suuntavakavuutta tai kaarrekäytöstä ei voi moittia.

Ainakin tällä konfiguraatiolla, ja 225/40 R18 -pyöräkoolla, auto tuntuu löytävän tien epätasaisuudet ja ilmoittavan niistä lievästi hypähtelemällä. Sen sijaan tienpinnan värinät pysyvät ilahduttavasti loitolla, kuten ajomelukin aina mukulakiveystä myöten.

Tässä perusbensamallissa kolmisylinterinen 1,5-litrainen yhdistyy 7-nopeuksiseen kaksoiskytkinvaihteistoon. Hyvin kiihtyy, mutta tiukemmissa risteyksissä kaasujalalla pitää vähän ennakoida, ja taajamassa mennään välillä liian suuren vaihteen jyrinöiden säestämänä.

Unohda jo se kardaani

Etuvetorakenteen luulisi tuovan lisää tilaa takapenkille, ja niin on varmasti tapahtunutkin, mutta takaistuimen epämukavuus vesittää tästä aimo osan. Penkillä istutaan peffa ylhäällä ja täysin vailla reisitukea. Tässä kokoluokassa asia ei tosin niin paljon haittaa, mutta matkustusmukavempiakin autoja segmentistä löytyy.

Tavaran kuljetus näyttelee kompaktissa premium-autossa niin ikään sivuroolia, mutta fiksuilla, ja osittain lisävarusteisilla, jutuilla tätäkin puolta on helpotettu. Erityismaininta todella ylös aukeavasta takaluukusta sekä kätevästi eteen taittuvasta välipohjasta.

Takavedon menetettyään 1-sarjalainen joutuu epäilemättä taistelemaan markkinoilla muilla ominaisuuksillaan. Vaikka pientä viilattavaa aina löytyy, kokonaisuus on varsin hyvin hanskassa entistä laajemmalle asiakasjoukolle.

Ja se merkillinen tunne, kun istuu pienessä BMW:ssä ja tekisi aina välillä mieli kadunkulmissa vähän luistattaa perää, unohtunee ajan myötä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen