Koeajo: Volvo V60 B3 DCT – turvallinen valinta

Mallitarkenteen kirjainlitanian loppu sen paljastaa: Volvo V60 B3 DCT on kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla varustettu uudistus.

Tutut vahvuudet, ja toisaalta heikkoudet, ovat yhä tallella. Volvo V60 B3 DCT tarkoittaa uuden kaksoiskytkinautomaattivaihteiston saapumista mallistoon. Kyseessä on sähköisesti ohjattu kahdella märkälevykytkimellä varustettu 7-pykäläinen vaihteisto.

Vaihteiston sallimaksi maksimiväännöksi on ilmoitettu 380 newtonmetriä, joten se työskentelee siksi näissä kevyemmissä moottorivaihtoehdoissa. Nelivetoinen bensiinimoottorinen B5 sekä hämmentävästi nimetty dieselmoottorinen B4 jatkavat ainakin toistaiseksi tutuilla vaihteistoilla.

Volvo V60 B3 DCT

Vaihteistolla saavutetaan Volvon arvion mukaan noin 7-16 kilogramman painonsäästö momentinmuunninautomaattin verrattaessa. Ehkä tätäkin arvokkaampia ovat hiilidioksidigrammat, joita pihistellään tämän moottorin parina 15 kappaletta jokaista ajettua kilometriä kohden (WLTP).

Koeajon kulutuslukemat liikkuivat noin 7 litran tuntumassa 100 kilometriä kohden. Hieman pienempiäkin lukemia on mahdollista saada aikaan, mutta lopulta tulos on varsin keskinkertainen. Tässä suhteessa kaksoiskytkinvaihteistoa ei arjessa juuri huomaa, joka ei tosin ole suuri yllätys jo energiatehokkaiden tuotteiden kehityksen ollessa väkisinkin pientä.

Toisaalta on kehuttava, että vaihteistoa ei huomaa juuri muutenkaan. Vaihdot ovat, yhtä ainoaa koeajolla liikennevaloihin hidastaessa tapahtunutta poikkeusta lukuun ottamatta, hyvin pehmeitä. Kuljettaja ei pystyisi kertomaan millä tekniikalla vaihteisto on toteutettu.

Tuo edellä mainittu B3-mallimerkinnän mukainen moottori on kaksilitrainen nelisylinterinen turboahdettu bensiinimoottori. Se ei ihastuta tai ärsytä, vaan häipyy taka-alalle ja unohtuu pian kuljettajalta hoitamaan tehtävänsä asiallisesti.

Ohjaus on sekä tahmea, lievästi raskaan puoleinen että lähes tunnoton. Tähän toivoisi joko runsaasti keveyttä tai todellista tietoa tien pinnasta – mieluiten molempia.

Auton alusta toimii pääosin hienosti. Volvolla on etsitty kompromissia ajettavuuden ja mukavuuden välillä. Pahimmat mikrokarkeuden aiheuttamat tutinat on jätetty ensimmäisiin S90 ja V90-malleihin ja parannus on jo merkittävä.

Tietyillä taajuuksilla auto on vielä hieman jämäkkä, josta Volvolla olisi varaa ottaa yksi tai kaksi napsua kohti mukavuutta. Tätä automallia ei kuitenkaan valita veitsenterävää ajettavuutta haettaessa.

Älypuhelimen tavoin

Muilta osin kyseessä onkin tuttua Volvoa, jonka paras anti löytyy ohjaamosta. Tällä kertaa materiaalit ovat konservatiivisia eikä tyylikkäitä jalopuita tai pehmeitä nappanahkaistuimia ole valittu lisävarustelistalta – tämä vastannee monen ostajan todellista näkymää.

Volvon Sensus-tietoviihdejärjestelmä on käytöltään älypuhelinmainen, joka on automaailmassa kehu. Se reagoi nopeasti ja valikkorakenne on opittavissa pienellä vaivannäöllä. Vielä jos istuinlämmityksen painikkeet saisi perinteiseen muotoon – tai edes toimimaan yhdellä hipaisulla.

Kuljettajan takana mahtuu piilottamaan jalkapöytänsä etuistuimen alle. Reisituki jää monen muun tämän luokan farmarimallin tavoin hieman vajaaksi aikuiselle, mutta pään yläpuolelle jää keskimittaisella vielä nyrkin verran ylimääräistä.

Takapenkit kaatuvat suhteessa 40/60. Itse tavaratila on hieman matala eikä välipohjan alla ole juuri lisätilaa. Kätevä tilanjakaja auttaa esimerkiksi ostoskassien pitämistä pystyssä.

Uuden ja entistäkin hiotumman V60-mallin moitteet ja kehut ovat varsin laimeita eikä autosta revitä kohuotsikoita. Turvallinen valinta tuskin ärsyttää edes naapureita Volvon varsin positiivisen maineen Suomessa muistaen.

Teksti ja kuvat: Henri Posa

Päivitetty 3.3.2022 klo 8.53: korjattu virheellinen tieto tietoviihdejärjestelmästä