22.11.2026

Mukava ja vähän hankala Volvo ES90 vetää nyt kaikilla pyörillään

Kuva Petri Munukka

Volvo ES90 hemmottelee mukavuudellaan niin, että pienet ärsyttävyydet käyttöjärjestelmissä unohtuvat.

Volvo ES90 on isona edustuskelpoisena viisiovisena viistoperänä uusi aluevaltaus porrasperien ja kartanoautojen valmistuksella kunnostautuneelle merkille. Onko iso takaluukku sitten hitti vai huti kisassa saksalaisia premium-porrasperiä vastaan? Käytännöllisempi se ainakin on.

Volvolla ei ainakaan vielä lupailla farmarimallia, joten enemmän tilaa tarvitsevan on tähyiltävä EX90:n suuntaan. Mallisarjojen hintaero on kylläkin 12 000 euroa. Volvo erottuu myös mukavuudellaan, siinä missä saksalaiset ovat hakeneet terävämpää ajettavuutta.

ES90-mallisto on selkeä. Voimalinjoja on kolme: takavetoinen Single (245 kW) sekä nelivetoiset Twin (335 kW) ja Twin Performance (500 kW), joista kaikki saa kahdella eri varustetasolla, Plussana tai Ultrana.

Koeajossa oli hinnaston yläpuoliskolta Twin Ultra, josta itse povaisin halutuinta mallia nelivedon, ilmajousituksen, säädettävän iskunvaimennuksen ja pikselivalojen ansiosta. Testiautossa oli lisävarusteena vielä Bowers ja Wilkins -konserttisali 25 kaiuttimella.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Erinomainen etuistuin ja ajoasento

Volvo ES90 on hulppean kokoinen: pituutta on millilleen viisi metriä ja leveyttä liki kaksi metriä. Kun akselivälikin on yli kolme metriä, ei ole ihme, että tilaa riittää joka suuntaan.

Tilan puolesta voisi puhua edustusautotasosta, mutta matalalle asetettu takaistuin jättää jalat koukkuun. Koipiaan oikova ei saa jalkateriä kunnolla sopimaan etuistuimen alle. Selkänojaa voi kallistaa, mutta vaikkapa lehtitaskuja, kauhukahvoja ja ikkunaverhoja jää kaipaamaan.

Takaistuin on voimakkaasti muotoiltu kahdelle, ja keskipaikka sopii paremmin tilapäiskäyttöön. Keskikyynärnoja kannattaa muutenkin pitää alhaalla, sillä keskimmäinen niskatuki blokkaa kuljettajan takanäkymän liki kokonaan ja tekee taustapeilistä hyödyttömän.

Edessä istuvilla asiat ovat oikein hyvin, sillä sekä istuimen muotoilu että ajoasento ovat mainiot. Istuimen säätöjä on ylenpalttisesti, kunhan säätönamiskaa oppii käyttämään – keskinäyttö opastaa nappulaan koskemisen jälkeen.

Tavaratila on laakea. Korkealla oleva pohja tekee tilasta matalahkon, mutta viisiovisen korin muunneltavuus paikkaa tilannetta. Tarvikkeille on lokerot tavaratilan pohjan sekä keulapellin alla. Totutuin tapa olisi avata takaluukku kaukosäätimen napista, mutta tämä toiminto uupuu.

Tyylikkäästi viimeistelty ohjaamo

Ohjaamon ilme ja asettelu on tuttu jo Volvon aiemmista sähköautouutuuksista. Skandinaavisen minimalistinen näkymä on rauhoittavan selkeä ja pesee tyylikkyydellään saksalaiset kilpailijansa.

Kuitenkin nappuloiden hävittäminen ja toimintojen piilottaminen keskinäytön valikoiden taakse tuo särön ainakin kuljettajan seesteisyyteen. Esimerkiksi peilit ja ratti säädetään näytöltä, samoin valikoiden takaa löytyy muun muassa hansikaslokeron tai takaluukun avaus. Hätävilkut puolestaan kytketään kattopaneelista.

Näyttö on kookas, mutta silti ruutua ei pysty jakamaan eri toiminnoille. Sinällään kuvakkeet ovat suuria ja selkeitä, mutta räätälöitäviä kuvakkeita ja pikavalintoja jää kaipaamaan, ja pelkästään lämmönsäätöön tarvitsee useamman kosketuksen. Ratin hipaisulevyjen käytön opastukset tulevat mittaristoon, kun levyä koskettaa.

Puhdaslinjaisuus ja tyylittely on siis viety turhan pitkälle. Kaiken lisäksi auto sättii toimintoja näytöltä etsivää kuljettajaa tarkkaavaisuuden puutteesta. Eikö Volvon johtoteemoista perustavimpaan, turvallisuuden maksimoimiseen kuuluisi myös helppokäyttöisyys?

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Juhlavan pehmeää kyytiä

Kunhan peilit ja muut saa kohdalleen, pikkumurheet unohtuvat. ES90 on ennen kaikkea mukava ja äänetön matka-auto. Valtavat ulkomitat ja pitkä akseliväli tuskastuttavat pysäköitäessä, mutta tien avautuessa kulku maistuu. Ilmajousituksella ja iskunvaimennuksen mukavimmalla asetuksella kyyti on hemmottelevan pehmeää, joidenkin mielestä jopa liian keinahtelevaa. Tienpinnan epätasaisuudet suodattuvat joka tapauksessa olemattomiin, kuten samalla kyllä tuntumakin.

Ohjaus on nopea ja kevyt, mutta onneksi tukevoituu vauhdin kasvaessa. Mutkatiellä voi kokeilla iskarien ja ohjauksen tiukempia asetuksia, mutta eipä ohjaustunto keinotekoisesti raskauttamalla enää parane. Alusta selviää kunnialla 2 600 kilon omamassasta ja tuplamoottorin rutkasta tehosta.

Neliveto tulee tarpeeseen jo vähänkin liukkaammalla pinnalla. Suorituskyky on eleettömän voimakasta ja kaasun annostelu hitaasti lipuessakin sulavan helppoa. Yhden polkimen ajossa sujuva liikkuminen vaatii kuitenkin herkempää kaasujalkaa.

Nelivetomallin akusto on pykälän takavetoista isompi, 103 kWh. Raskasjalkaisinkin pääsee sillä ainakin 400 kilometriä. Koeajolla alkusyksyn lämmössä ilmastointi pääsi helpolla ja kulutus pysyi normikulutuksen 17 kWh/100 km hujakoilla, jolla toimintamatkaksi muodostuu 600 km. Korkeajännitteinen 800 voltin sähköjärjestelmä mahdollistaa yli 300 kW:n pikalataustehon, mikä pitää pysähdykset lyhyinä.'

Hyvät ja huonot puolet

  • runsaat tilat
  • neliveto
  • mukavuus
  • hiljaisuus
  • suorituskyky
  • ajoasento
  • ajovalot
  • matala takaistuin
  • kosketusnäyttökeskeisyys
  • näkyvyys taakse

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat