Ajoneuvot | Autonäyttely | 7.10.2017

Lada 1200 L – näyttelyauto voi tulla myös idästä

Kiuruvedellä asuvan Marko Tapanisen autonrakennusprojektin lähtökohta on nykymittapuulla jo harvinaisuus – tai peräti klassikko. Vielä pari vuosikymmentä sitten nappisilmä-Lada oli yleisimpiä henkilöautoja maanteillämme. Autovalintaan Tapanisella lienee jokin ideologinen tai muu hyvä syy?

– Se oli vahinko. Huomasin netissä myynnissä olevan Ladan, ja läpällä laitoin viestiä, että haluaisiko myyjä ottaa Micrani vaihdossa. Ja halusihan hän, Marko Tapaninen kertoo.

Pitää erottua, mutta ei liikaa

Vihreä metallihohtoväri varmaan on sentään tarkan harkinnan tulos?

– Sekin oli vahinko. Vihreän värin olin päättänyt, mutta sävy oli auki. Väriliikkeessä panin silmät kiinni, ja tökkäsin sormella värikarttaa. Maalarikin totesi työn valmistuttua, että nyt tuli hieno.

Värin ideana oli, että sen pitää erottua, mutta ei liikaa. Napakymppi!

Harva ostaa Ladaa rakentaakseen siitä näyttelyauton. Tapanisenkin tarkoituksena oli alunperin vaihtaa vain tukivarren puslat ja käyttää auto leimalla. Puslanvaihdon yhteydessä homma karkasi lapasesta. Puolentoista vuoden työn jälkeen alkuperäistä peltiä ei ole enää jäljellä muualla kuin kardaanitunnelissa. Vaikka sivuprofiili ja lokasuojan kaaret näyttävät kuin vakioilta, niin vakio-Ladaan verratessa erot ovat mittavia.

Auton pohjaa, konetta ja tekniikkaa on nostettu ylöspäin. Alkuperäinen moottori on saanut väistyä ja tekniikka on nyt 16-venttilisestä uudemmasta etuvetomallista. Kattoa on laskettu neljä senttiä, kaikki ovet ja pellit on rakennettu uusiksi ja lokasuojan kaaria on muokattu rankalla kädellä. Myös sisäkaaria nostettu reilusti ylös.

Omistajan sisäelimet maksuvälineenä

Vuoden 1989 Ladaan on vaihdettu sisustus vuodelta 1976 ja maski vuosimallista 1973. Vaikka jokainen näyttelyvieras veikkaa Ladassa olevan ilmajouset auton maatessa käytännössä maassa, niin he ovat väärässä. Siinä on aidot rautajouset, peräisin Mercedes-Benzistä.

Edessä on Compomotiven 13×8-tuumaiset vanteet. Ne löytyivät niinkin läheltä kuin Puolasta. Takana on kolmiosaiset koottavat hollantilaiset 70-lukulaiset vanteet.

– Kaksi kokonaista vannetta löytyy jo, mutta yhden keskiön vielä tarvitsen. Olen luvannut, että se joka sen tuo, saa palkkioksi valita minulta minkä sisäelimen haluaa. Ei ole vielä kukaan tuonut, Marko Tapaninen kuvailee kiuruveteläisen vanteenmetsästäjän arkea.

Seuraavaksi moottoritehot uudelle tasolle

Näyttelyosastolla Ladan vieressä on uusi sylinterikansi, joka odottaa asennusta. Isoilla venttiileillä sen kanavat virtaavat 220 hevosvoimaa, kun alkuperäinen jää vaatimattomaan 140 hevosvoimaan.

– Vakiona 16-venttiilinen moottori tuottaa 92 hevosvoimaa, joten eiköhän isoventtiilisellä ja 300 asteen nokilla päästä ainakin 150 hevosvoimaan käytännössä. Jopa 180 hevosvoimaa on mahdollista.

Viimeisten muutostöiden jälkeen käydään vielä katsastuskonttorilla. Kaikki muutokset on tehty niin, että leima pitäisi irrota. Ja sen jälkeen Lada ei jää pelkäksi näyttelyautoksi, vaan sillä on tarkoitus liikkua mahdollisimman paljon maantiellä.

Lopuksi täytyy kysyä rakentajalta, että kuinka korkea pino euron rahoja on kulunut projektiin?

– Kaikki! Mutta joka tapauksessa rahat aina menisivät johonkin, joten ei harmita yhtään, päättää Marko Tapaninen.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala