Maistiainen: Toyota Aygo X korottaa kaupunkiautojen kynnystä

Uusi malli kuuluu ääntää “Cross”, sillä kyse on rististä. Värikäs Toyota Aygo X kohoaa edeltäjänsä yläpuolelle monellakin tavalla.

Japanilaisvalmistajan uusi ketterä crossover on juuriltaan kaupunkiauto eikä siten edusta kotimaassamme kaikkein kysytyintä autoluokkaa. Pieniä autoja käytetään Suomessa usein pysäköinninvalvontaan, linja-autonkuljettajien liikkumiseen ja muuhun yritysten kaupungissa tapahtuvaan työkäyttöön. Toyota Aygo X omaa potentiaalia myös tuon ulkopuolella.

Edeltäjät edustivat konserniyhteistyötä, jonka tuloksina nähtiin toisilta merkeiltä viimeksi Citroën C1 ja Peugeot 108. Kumppanuus on päättynyt ja kaikki työkalut, tehdasta myöden, ovat nyt Toyotan omissa hyppysissä. Japanilaisvalmistajan näkökulmasta uudessa Risti-Aygossa on siksi aiempaa vähemmän kompromisseja.

Hieman lisämaustetta

Leikkisästi muotoillun crossoverin ulkokuori saattaa hämätä, sillä alla on aiempaa kypsempi kokonaisuus. Suurempi Yaris on nimittäin lainannut TNGA-B-perusrakenteen nyt pienemmälleen. Ylitykset ovat kyllä sisarmallia lyhyemmät, mutta Aygo X silti kasvanut.

Kuvissa näkyvä kaksivärimaalaus, jossa perä pyllistelee mustana, on kalliimman Style-varustetason mukanaan tuoma mauste. Osuva sanavalinta viittaa väreihin, jotka kaksiväriteemassa mustaan paritetaan: punainen Chili Red, kuvissa näkvyä Ginger Beige, vihreä Limited-mallissa aina oleva Cardamom Green ja sininen Juniper Blue.

Uutuuden haluttiin erottuvan ja olevan rohkea, siinä ainakin värikkäät versiot onnistuvat. Pienessä autossa on nyt suuret 17- tai 18-tuumaiset vanteet, mutta renkaat ovat kapeat (vakiokoko 175/65 R17) ja renkaissa riittää sivuseinämää kaikesta huolimatta.

Kuvissa näkyy tylsään elämään pientä piristystä tuova avattava kangaskatto. Valitettavasti sitä ei Suomen hinnastosta, joka on siis jo Moottorin verkossa kattavasti esitelty, löydy. Kannattaa kuitenkin kysellä katotonta kiinnostuneena, sillä ehkä se voitaisiin sinne lisätä – vaikkapa väliaikaisesti jonkin erikoismallin kautta.

Siellä on soikio

Ulkokuoren maalattu metallipinta jatkuu ovien yläosissa myös sisätiloihin. Tyylillisesti tämä toimii, mutta on mielenkiintoista nähdä mitä tämä tarkoittaa rengasmelun kannalta kotimaan koeajon yhteydessä.

Istuinverhoilu on rohkea uudella koristetikkauksella ja ainakin allekirjoittanut pitää sitä onnistuneena. Siinä ei tietenkään ole x-kirjain, sillä se sana on edelleen cross.

Mittaristo on oikeastaan varsin hauska. Perinteisen analogisen nopeusmittarin keskelle näyttäisi lätkäistyn vanha android-puhelin. Ratkaisu toimii itse asiassa jopa yllättävän hyvin.

Kojelautaa hallitsee pyöreähkö soikio, tai venytetty d-kirjain, jonka sisältä löytyy neliskanttinen tietoviihdejärjestelmän näyttö. Koeajoyksilössä näkyy kallein 9-tuumaiseen näyttöön paritettu Toyota Smart Connect -tietoviihdejärjestelmä. Vakiona Aygo X varustellaan Toyota Touch 2 -järjestelmällä 7-tuumaisella näytöllä ja Play Edition -varustelussa samaa saa 8-tuumaisella näytöllä.

Tietoviihdejärjestelmä on edistysaskel Toyotan tämän kokoluokan autossa, mutta ei se edelleenkään ole erityisen nopeasti käskyihin vastaava. Lämpötila valitaan vielä perinteisin pyöriteltävin kytkimin, joka on oikein hyvä ratkaisu.

Kompakti kulkine

Kuljettajan paikalle mahtuu kookkaampikin kaveri. Ohjauspyörästä tosin uupuu etäisyyssäätö, joten ratti jää hieman kauaksi. Muuten aikaisempaa selvästi korkeampi (+55mm) ajoasento on asiallinen ja istuin sopii standardikokoa edustavalle toimittajalle.

Kuljettajan paikalta kiinittää huomion hyvää näkyvyyteen eteenpäin, sillä A-pilarit sijaitsevat kauempana ja ne on pyritty pitämään kapeana. Myös olan yli takavasemmalle näkee varsin hyvin, mutta paksusta c-pilarista johtuen takaoikealle ei.

Keskimittainen aikuinen mahtuu juuri ja juuri samanmittaisen lähellä rattia istuvan taakse, mutta hiukset hipovat kattoa ja polvet etupenkkiä. Kyseessä lienee lähinnä kahden hengen auto, vaikka siinä kapeat takaovet onkin. Takaikkunat muuten aukeavat vain mekaanisesti takareunastaan, joten niitä ei saa laskettua alas.

Tavaratilaan on reilu nostokynnys, mutta syvä kontti tarjoaa jopa kohtalaisesti tilaa (vielä vahvistamaton lukema on 231 litraa). Etuistuimia pitää siirtää reilusti eteen, jotta takaistuimet saa kaadettua – pitkä kuljettaja ei tästä varmaankaan pidä. Kuminauhoissa roikkuva tavaratilan verho on lievästi sanottuna heppoinen.

Toyota Aygo X – manuaali tai Multidrive S

Toyota on laittanut kilot kuriin, sillä Aygo X pitäytyy useimmissa tapauksissa alle 1 000 kilogramman omamassassa. Auton ilmanvastuskerroin 0,32 ei kuulosta poikkeuksellisen alhaiselta, mutta se on asiallinen autoluokan kantikkaat perusmuodot huomioiden ja sen eteen kerrotaan tehdyn paljon töitä muun muassa Pagoda-katon osalta.

Pieni ja ketterä auto taittuu kaupungissa kätevästi ahtaammastakin välistä 9,4 metrin kääntöympyrän avustamana. Kevyehkö ohjaus vaikuttaa sopivalta autoon.

Jousitus on, autoluokka ja siihen suuret vanteet huomioiden, hämmentävänkin sivistyneen tuntuinen, vaikka toki jämäkästi toimiikin. Tästä saa varmasti kiittää isosti TNGA-B-perusrakennetta.

Ainoana voimanlähteenä toimiva Toyotalta tuttu 1,0-litrainen vapaasti hengittävä 3-sylinterinen moottori on kuulemma kehittynyt jälleen yhden askeleen eteenpäin. Teholukema 53 kilowattia (72 hv) on varsin maltillinen, mutta moottori tuntuu ehkä jopa hieman lukujaan väkevämmältä. Selvisimme sillä Barcelonan ulkopuolella polveilevilla vuoristoteillä, vaikka kolmen pytyn karjunta ohjaamoon kiihdytyksissä ja korkeissa nopeuksissa välittyykin.

Eräänä kaupunkiajon kannalta mukavana piirteenä moottorin sammutus-käynnistysautomatiikka (start-stop) toimii ripeästi ja hintaluokan huomioiden siivosti. Tämä ei ole itsestäänselvyys merkittävästi kalliimmissakaan autoissa.

Vaihteiston ostaja saa kuitenkin valita itse. Tarjolla on 5-pykäläisen manuaalivaihteiston lisäksi myös automaattinen, ja periaatteessa portaaton, Multidrive S -vaihteisto. Jälkimmäinen tarjoaa esimerkiksi manuaalitilassa kuljettajan valittavaksi perinteiset pykälät ja kyllähän automaatti lisää käyttömukavuutta. Automaattivaihteiston edullinen lisähinta (+370 euroa) tekee siitä varmasti suositun valinnan.

Manuaalivaihteisella saimme kulutusmittarin näyttämään keskikulutusta 4,2l/100km jokseenkin joitakin Suomen olosuhteita vastaavalla reitillä. Automaattiversio vienee muutaman desilitran enemmän, mutta sillä vuoristossa ajettu koeajolenkki ei sovellu millään tavoin kulutuksen arvioimiseen. Pienehkö 35 litran polttoainesäiliö on selvästi valittu auton koon, kaupunkikäytön ja alhaisen polttoaineenkulutuksen pohjalta.

Suurissa kaupungeissa tarvitaan pieniä autoja. Suomessa Aygo X tulee todennäköisesti kilpailemaan enemmänkin hinnalla, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle astetta suurempi perusrakenne venyy esimerkiksi rengasmelun osalta.

Teksti ja kuvat: Henri Posa