Koeajo: Volkswagen Jetta
Volkkari liittyy hybridikilpailuun täydentämällä Jetta-mallistoaan. Hyvää: Ajettavuus, suorituskyky, kulutus, hiljaisuus. Huonoa: Pieni tavaratila, verhoilun laatu, jarrutustuntuma.
Eurooppalaiset autonvalmistajat vannoivat pitkään perinteisen polttomoottorin säilyvän kilpailukykyisenä jatkuvalla parantelulla ja pitivät hybriditekniikkaa liian kalliina saavutettuihin hyötyihin nähden. Tekniikan halpeneminen, Toyotan hybridien menestys ja Amerikan markkinoiden innostus hybrideihin on kuitenkin saanut jopa mahtavan Volkswagenin toisiin aatoksiin.
Ensimmäisen mallin kunnian on saanut Jetta, tilava porrasperä on suosittu juuri Yhdysvalloissa. Etumatkan antaminen kilpailijoille ei ole haitannut, Jetta hyökkää ominaisuuksillaan ja suorituskyvyllään suoraan hybridiluokan kärkeen.
Jetassa sähkömoottorin kavereina toimivat kilpailijoista poiketen Volkswageneille ominaiset turboahdettu bensiinimoottori ja kaksoiskytkinvaihteisto.
Vaatimattomuus kaunistaa
Volkkarin mielestä uuteen tekniikkaan siirtyminen ei kaivannut futuristista muotoilua, konservatiivisen oloinen Jetta sai kelvata. Ilman Hybridi-mallimerkintöjä harva erottaisi uutuutta vakiomallista. Umpinaisempi maski, pieni takaspoileri ja kevyemmin rullaavat renkaat kielivät sliipatummasta olemuksesta. Jälkiasenteisen näköiset etukuraläpät poikkeavat linjasta.
Pienempi tavaratila
Suurin ja samalla ainoa harmillinen ero vakiomalliin on pienempi tavaratila. Jetan valtavasta kontistahan oli toki varaa nipistää, mutta akkujen aiheuttama korotus tavaratilan etuosassa tekee tilasta hankalan muotoisen ja rajoittaa myös laajennusaukkoa. Suksiluukku kuuluu vakiovarustukseen.
Akut ja sähkömoottori lisäävät Jetan painoa lähes sata kiloa. Suorituskyky on samaa luokkaa tehokkaimpien bensiini- ja diesel-Jettojen kanssa. Hybrid ei ensivilkaisulla vaikuta niihin verrattuna kalliilta, mutta se johtuu osin varustelueroista. Myös pahin kilpailija Toyotan Prius osuu samaan hintahaarukkaan.
Hybridien kärkeä
Jos Jetta muutoin miellyttää, hybriditekniikkaa ei kannata pelästyä. Meksikossa valmistettu Jetta ei aivan yllä muiden Volkkareiden laadukkaaseen viimeistelyyn, mutta ajettavuudeltaan se on merkin tapaan miellyttävä ja hybridikilpailijoihin verrattuna ehdotonta parhaimmistoa. Hybriditekniikka ei vaadi erityistä huomiota, ajaminen sujuu kuin millä tahansa automaattivaihteisella autolla, mutta taloudellisemmin.
Toiminnasta kiinnostuneelle tietoa on kyllä tarjolla. Kierroslukumittari on korvattu tehonkäyttöä ja latausta osoittavalla viisarilla. Monitoiminäytöstä voi järjestelmän toimintaa ja kulutushistoriaa seurata tarkastikin.
Järjestelmä vaihtelee voimanlähdettä melko hanakasti, pätkien bensamoottorin käyntiä surutta mitättömiksikin jaksoiksi. Jetta toki käynnistyy ja sammuu lähes huomaamattomasti.
Kaasua hiplaamalla
Pelkällä sähköllä pääsee myötäleessä hetkittäin jopa 100 km/h, mutta varsinaisesti maantietaipaleet ovat bensakoneen heiniä ja sähköllä ryömitään päästöittä ruuhkassa ja parkkihalleissa. Hetkelliset kulutukset ovat tosi pieniä, mutta vastaavasti heti perään melko korkeita akkua moottorilla ladattaessa. Hidastuksista kerätään energia talteen sähkömoottorilla. Muiden hybridien tavoin Jetan kulutus on moottoritiellä isompi kuin kaupunkiajossa.
Viimeisten desien pihtaaminen vaatii tarkkaa kaasujalkaa, höyhenenkevyt kosketus on valttia niin kiihdytyksissä kuin hidastuksissakin. Kikkailun tulos paljastuu lopputankkauksessa: polttoainetta paloi sekalaisessa ajossa tasan viisi litraa satasella. Lukema on litran alle tavallisen Jetan, bensasäästöllä hybridin lisähintaa ei kuitata, mutta perhesedanien pienimmät hiilidioksidipäästöt kuitenkin.
Teksti ja kuvat: Petri Munukka
