Koeajo: Volkswagen Polo 1.2
Volkswagen Polon päivitetty versio petraa pikkuautoluokassa. Hyvää: Isomman auton tuntu, uudistuneet moottorit. Huonoa: Sisämelu.
Faceliftin verran uudistunut Volkswagen Polo 1.2 tekee hyvän ensivaikutelman. Pikkuautoluokan edustajaksi Polo on muodoiltaan menevä ja tyylikäs, vaikka suuremmat linjat ovat perua edellisestä päivityksestä. Todellisia uudistuksia ulkopuolella ovat keulan ja perän kevyet muotoviilaukset, korinväriset peilit ja takavalot. Kokonaisuus on huolella viimeistelty.
Sisälle valmistaja lupaa uudistunutta tilaa ja lisää mukavuutta. Varustelutasoja on tarjolla kolme: trendline, comfortline ja highline. Koeajoauto edustaa niistä keskimmäistä. Tyyliä on tarjolla sopivasti, eikä materiaaleissa tai viimeistelyssä ole moitittavaa.
Ajoasento vaatii työtä
Ohjauspyörä ja kosketusta totteleva monitoiminäyttö ovat tuttuja pykälää isommasta Golfista. Muitakin viitteitä sukulaisuudesta on. Hetkittäin tuntuu, että Polo puskee pian Golfin tuntumaan, vaikka on luokaltaan selvästi pienempi.
Kuljettajan kannalta toivomisen varaa jättävät vain istuimen mitoitus ja säädöt. Kelvollisen ajoasennon eteen on nähtävä hieman vaivaa. Näkyvyys ulos on hyvä.
Lupaukset mukavuuden osalta lunastetaan varauksin. Pitkä kuljettaja kaipaisi lisää pääntilaa, mutta 175-senttisellä asiat ovat vielä kelvollisesti. Takapenkillä mukavuus on kohdallaan vasta viisi senttiä lyhemmällä. Sivuttaissuunnassa takana tilaa on hyvin kahdelle, kolmella tunnelma on tiivis. Edessä on väljää.
Ajossa Polon pikkuautomaisuus tulee esiin selvemmin. Rengasäänien ja sisämelun määrä nousee selvästi jo maantienopeuksissa vaikka alla on kesärenkaat.
Menevä myös ajossa
Kaupunkikeveä ohjaus on ilahduttavan vakaa maantieajossa. Tehostus on sähkömekaaninen. Ratin takana tuntuma on kohdallaan ja eteneminen määrätietoista myös reippaammassa ajossa. Uratkaan eivät pahemmin häiritse. Pikkuautolle suoritus on hyvä.
Valmistajan taloudellisen bluemotion-filosofian mukaisiksi päivitettyjä moottorivaihtoehtoja on tarjolla viisi: kolme bensaa ja kaksi dieseliä. Koeajoauton 1,2 litran TSI-moottori (66 kW/90 hv) on pirteä, vaikka edustaa valikoiman maltillisempaa päätä. Pikkuautoksi Polo suoriutuu myös matka-ajosta hyvin. Kaikissa moottoreissa on nyt vakiona start–stop -automatiikka ja jarrutusenergian talteenotto.
Kakoiskytkinautomaatti vaihtaa sopivan vaihteen huomaamattomasti. Taloudellisuuspainotus on ilmeinen. Kovilla kierroksilla ei ajeta pitkään edes kiihdytyksissä. Automaattia haluavan on valittava käyttövoimaksi bensa. Diesel-Pololla ajetaan manuaalivaihtein. Automaatissa vaihteita on seitsemän, manuaalissa viisi.
Varustelemalla lisää
Poloon on saatavilla laaja kattaus avustavaa tekniikkaa kuljettajaa tukemaan. Lisävarustevalikoimasta useimmat on tähän asti nähty vain isomman kokoluokan autoissa, kuten peruutuskamera, led-ajovalot, mukautuva vakionopeudensäädin ja sähköisesti säädettävä iskunvaimennus urheilullisempaan menoon.
Täysin uutta on matkapuhelimen applikaatioiden rajatun käytön auton kosketusnäytön kautta mahdollistava MirrorLink-toiminto.
Koeajoauton varusteherkutteluun on käytetty lähes 4 000 euroa. Vastapainoksi kustannukselle on saatu muun muassa mukautuva vakionopeussäädin, pysäköintitutka, kosketusta totteleva monitoimivärinäyttö, täysautomaattinen ilmastointi, hieman nahkaa verhoiluun ja väriä ulkopintaan.
