Pääkirjoitus: Vanhanaikaista rakentelua vai uutta ajattelua?
Kesä nosti mopoauton otsikoihin. Syynä oli EU-komissaarin vastaus europarlamentaarikko Merja Kyllösen kysymykseen. Vastauksen mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa ajoneuvojen nopeutta. Nopeudeltaan rajoitetut ajoneuvot hyväksytään kansallisten sääntöjen mukaisesti. Hyväksyminen ja täytäntöönpano kuuluvat jäsenvaltioiden vastuualueeseen, joten tämän perusteella ei olisi estettä sille, että Suomessa otettaisiin käyttöön nopeudeltaan rajoitettuja henkilöautoja vaihtoehdoksi mopoautolle.
Komissaarin vastauksen perusteella näyttäisi olevan mahdollista luoda kansallisesti oma ajoneuvoluokkansa hitaille henkilöautoille. Vaihtoehtoisesti henkilöautoon voitaisiin vaatia rakenteellisia muutoksia. Niiden myötä henkilöauto siirtyisi ajoneuvoluokkaan, johon jo nykyisellään sisältyy rajoituksia.
Suomessa on menneiltä vuosilta paljon kokemusta rakenteellisista muutoksista, joita on pusattu henkilöautoihin useimmiten verotuksellisista syistä. Takapenkit poistamalla henkilöautoista tehtiin aikoinaan pakettiautoja ja näin säästettiin autoverossa. Nyt tätä mallia tarjotaan nopeusrajoitetun henkilöauton käyttöönottoon.
Ajatus lähtee siitä, että kun mopoautossa ei ole takaistuinta, ei sen vaihtoehdossakaan tulisi olla. Ja jos lisätään pieneen henkilöautoon vaikkapa vetokoukku, voitaisiin se kenties muutoskatsastaa traktoriksi, jonka kuljettamiseen riittäisi T- tai LT-kortti.
Onko tällainen rakentelu lakipykälien täyttämiseksi tätä päivää? Eikö nykyaikaisempi ratkaisu olisi määritellä oma ajoneuvoluokkansa henkilöautoille, joiden nopeus on rajoitettu? Samalla voitaisiin määritellä esimerkiksi vaadittavat turvallisuusvarusteet, maksimiteho ja päästövaatimukset. Oikeilla ajoneuvon teknisillä vaatimuksilla nuorille saataisiin merkittävästi turvallisempia ja laadukkaampia ajoneuvoja käyttöön myös siinä vaiheessa, kun varsinainen 18-vuoden ajokortti-ikä täyttyy.
Jos pelkona on, että nuori kuljettaja ei ole vielä kypsä autoilemaan rajoitetun nopeuden henkilöautolla, voidaan kuljettajalle asettaa haluttaessa vaatimuksia, joita Suomessa ei toistaiseksi ole käytetty. Maailmalta löytyy esimerkkejä, joiden mukaan esimerkiksi avatut alkoholijuomapullot on kielletty, öiseen aikaan ei saa liikkua tai montako matkustajaa kyydissä saa olla. Jos vaatimuksia liitetään nuoren ensimmäiseen ajolupaan, ne voivat parhaimmillaan ohjata käyttäytymistä myöhemmälläkin iällä.
Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää nyt käytännön toteutusvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia yhdessä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kanssa. Toivottavasti selvityksessä lähdetään hakemaan aitoja ratkaisuja, eikä vain etsitä keinoja estää tällaisten ajoneuvojen käyttöönotto.
10.8.2017 Eila Parviainen
