Koeajo: BMW 840d xDrive M Sport – väkisin yläluokkaan

BMW 840d xDrive M Sport on ihan hyvä auto – mutta tällä tasolla se ei riitä. Hyvää: voimalinja, iDrive. Huonoa: ohjaus talvirenkailla.

BMW 840d. Numero kahdeksan, BMW-mytologian korkein luku. Jos vuonna 1987 esitelty BMW 750i V12-moottoreineen nosti müncheniläismerkin Stuttgartin varjosta eturivin tekijäksi, parisen vuotta nuorempi 8-sarja vain alleviivasi merkin pyrkimystä maailman parhaan auton tekijäksi.

Vaikka ensimmäinen 8-sarja ei ehkä ollut kaikkien osiensa summa, eikä kaksitoistasylinterisen coupén esittely laman alla suonut autolle suurta myyntimenestystä, jäi numero kahdeksan unohtumattomaksi osaksi merkin tarinaa. Sittemmin BMW on palannut numeroon vain kuvankauniin Z8-roadsterin ja aikaansa yhä odottavan i8-hybridicoupen myötä. Puhdasta 8-sarjaa saatiin odottaa lähes 20 vuotta alkuperäisen mallin tuotannon päättymisestä.

Munuaisilla mittaa

Uusi BMW 840d on niitä autoja, joiden ympäri pitää kävellä muutama kierros muotoja tutkien. Se on suuri kaksiovinen coupé (avomalli on jo esitelty, ja neliovinen Gran Coupé seurannee perässä). Linjoista löytyy aggressiota ja huomiohakuisuutta, ei pelkästään valtavissa munuaisissa. Estetiikka on makuasiaa, mutta allekirjoittaneen silmään yritystä on enemmän kuin onnistumista. Tietyistä kuvakulmista olemus on kolho, ja eikö sivuikkunan linja vaikutakin kunnianosoitukselta Ford Mustangia kohtaan?

Ominaisuuksiltaan 8-sarja on lähes kaikin osin hieno auto. Koeajetun kuusisylinterisen 840d xDriven voimalinja on ensiluokkainen: moitteettomasti reagoiva, sivistyneesti vetävä ja vaadittaessa voimakas. Mallitunnuksen d-kirjaimesta kannattaakin noteerata vain käyttövoimaan liittyvä taloudellisuus. Kolmilitraisen dieselin ohella 8-sarjaa myydään M850i xDriven 4,4-litraisella V8:lla. Automaailman alfamoottoria, V12:sta, ei ainakaan vielä tarjota – 7-sarjasta sellainen kyllä löytyy Euroopan markkinoiden ulkopuolelta.

Kuka tätä ohjaa?

Alusta on onnistunut yhdistelmä hallittavuutta ja suuren coupén tyyliin sopivaa mukavuutta. Ohjaus ei ansaitse samoja kehuja. BMW on saanut ohjausvoimien vaihteluun luonnollisuutta, mutta nelipyöräohjaus vaatii vielä hienosäätöä. Takapyöräohjauksen ja muljuavien kitkarenkaiden yhteisvaikutuksena ajotuntuma on epämääräinen. Aivan kuin piste, jonka ympäri auto kääntyy, siirtyisi kesken käännön. Sen johdosta ohjauskulmaa huomaa korjaavansa kesken kaarteen, eikä luottoa talvirenkaiden pitoon synny. Ajettavuudeltaan huomattavasti tarkemmat kesärenkaat muuttanevat BMW:n käytöstä paljon, mutta toisaalta erinomainen ohjaus kertoisi epämääräisyyden johtuvan juuri talvirenkaista. Nyt kaikki puuroutuu yhdeksi mössöksi.

8-sarjan sisätilat edustavat BMW:n viimeisintä tyyliä: vaihteenvalitsinta korostaa lasin keskellä hohtava numero 8, iDrive-tietoviihdejärjestelmän valikot ovat hieman tablettimaisemmat ja viimeinenkin sukunäkö klassiseen BMW-mittaristoon on häivytetty. Digitaalimittaristossa analogiset päämittarit on siirretty ruudun laidoille, ja kierroslukumittari vielä kääntyy Peugeotin tapaan vastapäivään. Järjestely avaa ruudun keskelle tilaa kartalle, mutta valmistaja voisi tarjota huomattavasti laajempaa muokattavuutta.

Käytettävyyden kannalta runsas kiiltomustan pinnan käyttö esimerkiksi vaihteensiirrintä ympäröivissä katkaisimissa ei ole paras ratkaisu.

Ylellinen, mutta…

Yleistunnelma on yhä ehtaa BMW:tä. Istuimen laajat säädöt mahdollistavat erinomaisen ajoasennon, ja tunnelma ohjaamossa on sopivan tyköistuva. Lisävarustelistalta valittu nahka ja Harman/Kardonin kaiuttimia peittävät ritilät tuovat tunnelmaan arvokkuutta. Huippuahtaat takaistuimet vain alleviivaavat coupén ylellisyyttä: 8-sarjan valitseva maksaa huomattavan summan siitä, ettei hänen tarvitse matkata kuin apukuljettajansa kanssa.

Silti jotain puuttuu. BMW:n suuri coupé on kokonaisuutena hieno auto, mutta mallinimen odotuksia se ei lunasta. Uutuus olisi mainio 6-sarjana, mutta 8-sarjaksi rima ei ole tarpeeksi korkealla. BMW:n lippulaiva ei enää yritä olla maailman paras auto.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen