Elämyksiä radalla – Viisikymppinen AMG juhlii railakkaasti

Juhlavuottaan viettävät väkivahvat Mercedes-AMG:t ovat kotonaan Falkenbergin moottoriradalla.

Päivä Ruotsin länsirannikolla alkaa apeissa tunnelmissa, sillä aamupäivän ajan on sadellut tiuhasti. Göteborgin eteläpuolella Falkenbergin radalla odottaa vauhdikas iltapäivä. Onneksi sinne on vielä ajomatkaa, joten toiveissa on, että sääennustus pitää kerrankin paikkaansa ja iltapäiväksi selkenee.

Näin myös käy.

Falkenbergin radalle saavuttaessa selviää, että asvaltin pinta on ehtinyt kuivahtaa. Sitä on edesauttanut myös navakka tuuli. Radan pinta ei ole kuitenkaan aivan täyskuiva, joten oikean nilkan oikaisemisen kanssa saa tänään olla tarkkana.

Falkenbergs Motorbana on oikea paikka tulla koettelemaan puolta vuosisataansa juhlivan Mercedes-AMG -autokatraan kykyjä. Myös radalla juhlitaan tänä syksynä pyöreitä. Juhlat ovat tiedossa loppukesästä eli sunnuntaina elokuun 6. päivänä.

AMG – tae voimasta

AMG on ollut tae urheilullisista autoista ja moottoreista, joissa yhdistyvät teho ja kestokyky, nuo toisilleen vastakkaiset ominaisuudet. Intohimo, vauhdinnälkä ja käsityötaidot ovat vankka kolmijalka, jonka varassa AMG on raivannut tiensä tunnustetuksi väkevän etenemisen osaajaksi.

AMG:n taru on kertomus kahdesta miehestä. Hans-Werner Aufrecht ja Erhard Melcher olivat moottorien testauksen ja virittelyn velhoja, jotka eivät lannistuneet vastoinkäymisistä.

Kaikki alkoi Aufrechtin omasta autotallista ja vapaa-ajalta. Kaksikon kehittämä auto nousi vuoden 1971 Span 24 tunnin kisassa luokkavoittoon. AMG oli lyönyt itsensä tietoisuuteen.

Nykyisin Mercedes-AMG-mallistossa on tarjolla yli 50 urheilullista mutta katukäyttöön soveltuvaa vaihtoehtoa: maailman tehokkaimmasta sarjatuotannossa olevasta nelisylinterisestä aina 12-sylinterisiin S-sarjan S, S coupé ja SL 65 -malleihin saakka.

Hikinen iltapäivä

Valittavana on viisi eri autoa: C 63 S, GLA 45 4Matic, C 43 4Matic, A 45 4Matic ja CLA 45 4Matic – ja mikä hauskinta, autoja voi vaihdella. Ja sekin sopii, etten ole kahdessa ensimmäisessä ajoryhmässä: pohjoismaalaiset autotoimittajakollegat saavat lämmitellä renkaat meitä varten.

Pieleen menneestä pankkiryöstöstä kertova Hikinen iltapäivä -elokuva (Dog Day Afternoon, 1975) oli näyttelijä Al Pacinon läpimurto. Falkenbergissä hikinen iltapäivä ei omalla kohdalla ollut erityinen läpimurto.

Kartalta katsottuna 1 843-metrinen rata näyttää lyhyeltä ja profiililtaan helpolta, mutta silti se imee mehut. Jo korkeuserot tuovat oman mausteensa auton ja ajolinjojen paimentamiseen.

Metkut tutuiksi

Esimerkiksi F1-kisojen televisiosta seuraaminen luo illuusion maltillisesta vauhdista, vaikka autot rynnivät fysiikan lakeja uhmaten toistasataa läpi jyrkkien mutkien ja renkaat ratareunuksia hipoen. Täytyy nostaa hattua kaikille kilpakuskeille, joiden vauhti ei laannu tai keskittyminen herpaannu ääriolosuhteissakaan.

Mutkien metkut alkavat hiljalleen iskostua onnistuneiksi valinnoiksi: ajolinjat alkavat kierros kierrokselta muistuttaa toisiaan. Vauhtikin nousee. Enää ei radiopuhelimesta rätise alkukierrosten pottuilu: ”More, more, more, this is not a ecodriving…”

Joku radalta leveästi hymyillen palaavasta ajoporukasta kertoili aiemmin vauhdin pääsuoran lopulla nousseen 245 kilometriin tunnissa. Oma vauhti ei yllä aivan näin korkealle, vaikka kierros kierrokselta hivutankin jarruttamisen hitusen myöhemmäksi.

Hauskaa ja riipivää

Urheilullinen ajaminen suljetulla rata-alueella pätevien ajokouluttajien ohjeistuksella on yhtä aikaa hauskaa ja elämyksellistä, mutta myös hermoja riipivää.

Jokainen mutka vaatii oikeaa ajolinjaa, oikea-aikaista kaasun hölläämistä ja riittävän päättäväistä jarruttamista. Jokainen mutka, kierros kierrokselta. Omat rattikyvyt tulevat vastaan yhtä pian kuin pääsuoran päättävä tiukka oikea-vasen-oikea -mutkasarja.

Olo on rata-ajon jäljiltä kuitti, mutta olihan se hauskaa – varsinkaan kun ei joudu maksamaan omista rahoista uusia renkaita. Ne ovat rankan ratapäivän jäljiltä lohduttomassa kunnossa.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Marko Mäkinen