Elämyskoeajo: McLaren Artura – näkymätön takapiru

Artura, McLarenin uusin malli, näyttää entiseltä mutta on koko lailla uusi. Voimalinja on nyt sähköavusteinen aivan kuten merkin kilpa-autoissakin. Maistelimme hybridiherkkua – tietysti oranssin värisenä.

V6-moottori ja sähköä. Kuulostaako tutulta? Nyt myös McLaren on liittynyt hybridivoimalinjan käyttäjäksi. Valmistajan tuttu nelilitrainen V8 on korvattu kolmilitraisella veekuutosella, jonka sylinterit ovat 120 asteen kulmassa, ja niiden välissä lepää kaksi turboa. Konsepti on hyvin lähellä Ferrari 296 GTB:tä, jota ajoimme Moottorin numerossa 4/2022.

Uusi perusrakenne

Niin se vain on: veekasien elämä käy aina vain hankalammaksi. Ja onhan V6:n ja sähkömoottorin yhdistämisessä oma järkensä. Hybriditeknologia tietysti painaa, mikä on superautoissa aina myrkkyä. Kahden sylinterin pudottaminen moottorista onkin keventänyt Arturan voimanlähdettä yli 40 kilolla V8:aan verrattuna.

Lähes kaikki muukin moottorin ympärillä on uutta. Artura rakentuu uudelle hiilikuitumonokokille – McLaren käyttää rakenteesta nimitystä McLaren Carbon Lightweigt Architecture (MCLA). Aihiot valmistetaan McLarenin uudessa, Sheffieldin lähistöllä Englannissa sijaitsevassa komposiittiteknologiaan keskittyvässä pajassa. Kaiken tämän ansiosta Arturan omamassa on 1 395 kiloa, mikä on hybridiautolle erittäin vaikuttava luku.

Hybridielämää

Aloitamme koeajon Malagasta, josta ylitämme Montes de Málaga -vuorijonon ennen kuin päädymme Ascarin moottoriradalle Rondan kupeessa.

Arturassa on neljä ajotilaa: sähkö, mukavuuspainotteinen, urheilullinen ja rata-asetus. Niillä on luonnollisesti vaikutusta siihen, miten paljon sähköä käytetään – mutta myös siihen, kuinka tehokkaasti akkuja ladataan ajon aikana.

Ferrarista poiketen McLaren ei hyödynnä jarrutusenergian talteenottoa: akkua ladataan ajon aikana vain polttomoottorilla. Tässä on hyvät ja huonot puolensa.

Matkaan lähdetään taajamassa sähköllä. Teoriassa pelkällä sähköllä voidaan ajaa 31 kilometriä, akun kapasiteetti on 7,4 kWh. Lyhyen koeajon aikana on vaikea tehdä vertailuja, mutta takapuolituntumalta McLaren toimii Ferraria paremmin Gran Turismona, jolla taivalletaan pidempää matkaa itse taipaleesta nauttien. Sähkö on jotenkin vähemmän läsnä kuin Ferrarissa. Se on kuin näkymätön takapiru.

Ihana keskimoottori

Autossa paras paikka moottorille on keskellä. Arturan kohdalla kompaktit ulkomitat ja lyhyt akseliväli tukevat keskimoottorikonseptia hienosti. Myös nämä mitat ovat aika lähellä Ferrari 296 GTB:tä.

Arturan takapää on Ferrarin tapaan todella leikkisä. Liukkaahkolla espanjalaisella asfaltilla perä irtoaa jopa pelkän 95-heppaisen sähkömoottorin voimin. 20-tuumaisilla takarenkailla on leveyttä komeat 295 mm. Eturenkaat ovat tuumaa pienemmät, ja niiden leveyskin on ”vain” 235 mm. Luistelua toki halutaan, mutta sitä tahdotaan myös hillitä. Artura on ensimmäinen McLaren, jossa on käytetään sähköistä tasauspyörästöä. Se toimii selvästi hyvin sallivalla tavalla.

Parhaimmillaan radalla

Saavumme radalle. Artura kiihtyy satasen vauhtiin tehtaan ilmoittaman mukaan tasan kolmessa sekunnissa, mikä on lähes sama aika kuin Ferrari 296 GTB:llä. Kahdensadan kyytiin ennätetään 8,3 sekunnissa, eli tappiota Ferrariin kertyy jo sekunnin verran. Vääntöä sen sijaan piisaa. Poltto- ja sähkömoottorien yhteismomentti 720 Nm on käytössä huikean laajalla kierrosalueella 2 250–7 000 r/min. Ja sähkön ansiosta voima potkii ilman viivettä.

Mutta eihän näillä autoilla ajeta pelkästään suoraa pitkin kiihdyttäen. Totta kai tehoero 296 GTB:hen tuntuu, ja Ferrarissa on myös niin paljon älykästä tekniikkaa, että McLaren tuntuu italiaanoa analogisemmalta. Sitä voi pitää kuljettajan kannalta vain hyvänä asiana. Myös Arturan sähköhydraulinen ohjaus on selvästi perinteisempi – luonnollinen ja tunnokas.

Arturan parasta antia on ketteryys, keveys ja hauskuus mutkissa. Kori on todella jäykkä, mikä tukee erinomaista ajettavuutta. Ascarin radalla on tiukkoja kallistettuja mutkia, ja autoa voi paiskoa niihin ilman sääliä. Myös pito on käsittämätön. Maantieajokokemuksen perusteella autolta ei olisi odottanut näin vaikuttavaa suorituskykyä radalla. Ja jousitus on sekin erinomainen. Artura on jämäkkä mutta yllättävän mukava.

Ja entäs ne äänet? V6 kuulostaa kivalta – maskuliinisemmalta kuin kirkuva Ferrari. Luonnetta äänissä ei tosin ole yhtä paljon. Moottori kiertää 296 GTB:n tapaan korkealle: raja on 8 500 r/min kohdalla, mikä on ahdetulle moottorille komea lukema.

Mikä tuo on?

Kun autossa on näin paljon uutta ja ihmeellistä, on vähän sääli, että Artura näyttää samalta kuin kaikki muutkin McLarenit. Se toki tukee nuoren automerkin brändinrakennusta, mutta etenkin Arturan – uuden ajan lähettilään – olisi voinut toivoa erottautuvan hieman selvemmin sisaruksistaan.

Tämä konkretisoitui, kun lähetin kuvan autosta kollegalle – siis autotoimittajalle, joka tuntee autot varsin hyvin. Hänen vastauksensa oli: ”Ööö, mikäs McLaren tuo on, en koskaan erota niitä toisistaan.”

Uutta rengasteknologiaa

Superautot ovat tietysti kalliita, mutta vastapainoksi asiakas saa varsin paljon.

Esimerkkinä on se, että McLaren on tavallaan palkannut rengasteknikon mukaan autoon. Useissa autoissahan on nykyisellään antureita, jotka jakavat tietoa renkaiden tilasta kuljettajalle – siis lähinnä rengaspaineista. Artura kuitenkin kertoo kuljettajalle nyt myös renkaiden lämpötilan. Kyseessä on Pirellin uusi Cyber Tyre -nimikettä kantava teknologia. Tästä on iloa etenkin radalla. Hyvä kuski kyllä tuntee, ovatko renkaat riittävän lämpimät toimiakseen kunnolla, mutta raha ei tunnetusti tee kuskia. Niinpä lisäinfo saattaa tulla joillekin tarpeeseen. Ja onhan se myös hauska jippo, jota voi esitellä kavereille.

Tulevaisuus avoinna

McLarenin mukaan Artura ei korvaa suoraan mitään olemassa olevaa mallia. Uskokoon ken haluaa. Tämä on hinnat alkaen -hybridi, joka korvaa vähitellen hinnat alkaen -polttomoottoriautot, kun niiden valmistus aikanaan loppuu.

Ja odotettavissa on myös, että sähkön määrä Arturan voimalinjassa vain kasvaa tulevaisuudessa. Sen myötä voisi myös kuvitella, että autoon löytyy vielä hieman lisää luonnetta. Sitä nimittäin tarvitaan.
Artura on äärettömän tärkeä auto McLarenille. Sen on menestyttävä. Koko firman tulevaisuus riippuu siitä. Taloudellisesti McLarenilla ei nimittäin mene kovin hyvin. Pöytähopeat on jo myyty – samoin itse asiassa firman pääkonttori. McLaren asuu siellä enää vuokralla.

Osasyyllinen on Artura, jonka tuotannon aloitus viivästyi pahasti erinäisten ongelmien vuoksi. Softan kehittäminen autoon oli yksi näistä. Meidän koeajoautossamme ei esiintynyt vikoja, mutta muutamissa muissa autoissa kaikki näytöt pamahtivat yhtäkkiä kesken ajon mustiksi.

Tuotannon viivästyminen aiheutti myös sen, että Ferrari ehti 296 GTB:lla jo kauppoihin, vaikka McLaren oli tuotekehityksessä alkuun edellä. Myös tämä varmasti sapettaa McLarenin porukoita – kuten taustalla häärääviä rahoittajiakin.

Miten pitkälle rahoittajien usko sitten riittää? Se jää nähtäväksi. Huhuissa McLarenin tulevaisuutta on yhdistetty muun muassa Audiin ja BMW:hen.

TEKNIIKKA >>
V6-bensiinimoottori
2 993 cm3, 2 ahdinta, sähkömoottori
8-v. kaksoiskytkinvaihteisto, takaveto
500 kW (680 hv), 720 Nm
Akku netto 7,4 kWh
WLTP-kulutus 4,6 l/100 km
CO2-päästöt 104 g/km
toimintamatka sähköllä 31 km
Suorituskyky 0–100 km/h 3,0 s
0–200 km/h 8,3 s
Huippunopeus 330 km/h (raj.)
Mitat
Pituus 4 539 mm
Leveys 1 976 mm
Korkeus 1 193 mm
Akseliväli 2 640 mm
Omamassa 1 395 kg
Hinta 272 000 euroa

Teksti ja kuvat Vesa Eskola