Koeajo: Mercedes-Maybach S 580 e – unelmia ja toimistohommia

20.5.2025

Teksti Tuomas Rajala

Kuva Jari Saarentaus

Maybach-Mercedes S 580 e on auto, jonka jälkeen muilla autoilla ajaminen ei tunnu oikein miltään.

Ajan korostetun hitaasti Helsingin päärautatieaseman edustalla. Allani on auto, jonka ratissa ei ole kiire mihinkään. Maybach kertoo uteliaille katseille, että pankkitilini saldo riittää takaamaan leppoisan arjen. Sykkiminen ei ole soveliasta tai tarpeellista.

Pysähdyn liikennevaloihin, ja suojatiellä kulkevat ihmiset haluavat nähdä vilauksen kuljettajasta. Osalle ei riitä pelkkä katse, sillä he kaivavat taskustaan puhelimen ja ikuistavat tilanteen kameran rullaan. Ei mahda mitään, tämän auton ratissa tuntee olevansa piirun verran hienompi ihminen.

Maybach on nimi, joka herättää ihmisissä tunteita. Kyseessä on auto, johon törmään aniharvoin. Siksi se edustaa maailmaa, jota ei suurimmalle osalle ole olemassa. Hieman tavanomaisemmaksi se muuttuu puhuttaessa virallisesta mallinimestä Maybach-Mercedes. Maybach on siis osa Mercedes-tuoteperhettä, ja auto on siis periaatteessa läpivarusteltu S-sarjan Mercedes-Benz. Vai onko?

Suurimmat eroavaisuudet S-sarjalaisen perusmallin ja Maybachin välillä ovat muun muassa pidempi akseliväli, vanteet, kaksivärimaalaus, hulppeat takaistuimet ja äänentoistojärjestelmä. S-sarjalaiseen autoon voi hankkia käytännössä kaikki Maybach-varusteet, mutta silti erikoisversiossa on jotain hieman enemmän.

On hassua miten paljon yhdellä sanalla ja logolla on vaikutusta auton tunnelmaan. Kun ihminen astuu Maybach-logojen keskelle, on fiilis erilainen kuin perus-Mercedesin kohdalla. Kyse on tunteesta, ei järjestä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

”No onko se nyt oikeesti niin ihmeellinen?”

Lyhyt vastaus kysymykseen: on. Se on ihmeellinen. Kaikkein ihmeellisin ominaisuus löytyy takaa oikealta. Se on penkki, jolla auton omistaja useimmiten istuu. Kyseessä on mukavin auton istuin, jolla on tullut koskaan istuttua. Itse asiassa en muista edes sohvatuolia, jolla olisi ollut yhtä mukava lepuuttaa itseään.

Takajakkarat ovat selkeästi mukavammat kuin markkinoiden hulppeimmat lepotuolit. Istuimet saa melkein makuuasentoon, ja ekstramukavuutta ovat tuomassa pään ja selän takana olevat nahkatyynyt. Niillä asennon voi hioa pitkälti täydelliseksi.

Ohjaamon tärkein asia on jalkatila, jota pitkällä akselivälillä varustetulla Maybach-Mercedesillä piisaa. Olen 183 senttiä pitkä, ja saan takapenkillä asennon, jossa jalkani voivat olla täysin suorassa. Tämän mahdollistaa etumatkustajan istuimen liikuttaminen kiinni hansikaslokeroon.

Penkeissä on luonnollisesti hieronta, joka ulottuu myös jalkatukeen. Asennosta saa hiottua niin mukavan, että autosta ei missään nimessä halua nousta pois. Tämä onkin ongelma. Kun takapenkille istuttaa kyytiläisen, ei häntä meinaa saada sieltä pois. Homma tuli kokeiltua koeajon aikana useamman kerran, ja aina penkille istunut henkilö kieltäytyi poistumasta.

Ohjaamo on verhoiltu vaalealla nahalla ja koristeltu tummalla puulla. Mikäli väriyhdistelmä ei miellytä, saa omansa käytännössä millä yhdistelmällä tahansa. Sisustassa on lukuisia Maybach-logoja, jollainen löytyy mm. takaistuinten keskeltä. Isot M-logot kertovat omaa tarinaansa siitä, että tällainen ylellisyys ei ole kaikkia varten.

Mukavuutta myös kuskin paikalla

Vaikka omistaja matkustaakin usein takapenkillä, lienee tarpeellista kertoa miltä Mercedes-Maybach tuntuu kuljettajan näkökulmasta. Jos minulla itselläni olisi varaa moiseen autoon, haluaisin viettää aikaa ennen kaikkea kuskin paikalla.

Ainoa tilanne, jossa auton suorituskykyä on soveliasta käyttää, on silloin kun autonkuljettaja kyyditsee omistajaa pakoon turhan aggressiivista paparazzi-laumaa.

Kuskin jakkara ei ole takapenkin veroinen sohva, mutta epämukavuudesta ei tarvitse kärsiä myöskään ratin takana. Penkissä riittää säätöjä, ja sivutukia voi säätää sen mukaan onko kuskilla leveä vai kapea selkä. Penkeissä on dynaaminen sivuttaistuki, joka reagoi ohjausliikeisiin tukemalla kuskia vastakkaisesta suunnasta.

Kuskia kiinnostanee toki myös voimalinja. Maybachin saa tätä nykyä sähköistettynä, tai V12-moottorilla varustettuna. Koeajoauton voimanlähteenä toimii S-sarjasta tuttu ladattava hybridi, joka koostuu sähkömoottorista ja kuusisylinterisestä bensaturbosta. Kolmelitrainen polttomoottori tuottaa 367 hevosvoimaa ja 500 Nm.

Moottorin ja vaihteiston väliin on sijoitettu sähkömoottori, joka tuottaa 150 hevosvoimaa ja 440 Nm. Yhteistehoa on 517 hevosvoimaa ja vääntöä 750 Nm. Noilla lukemilla suorituskykyä on riittävästi. Vaikka asialla ei sinänsä ole merkitystä, kiihtyy S 580 e nollasta sataan 4,9 sekunnissa.

Maybach on auto, jonka suorituskykyä ei ole tarvetta kokeilla. Ainoa tilanne, jossa auton suorituskykyä on soveliasta käyttää, on silloin kun autonkuljettaja kyyditsee omistajaa pakoon turhan aggressiivista paparazzi-laumaa. Tai silloin kun valtionpäämiestä kuljetetaan lentokentälle.

S 580 e suoriutuu päivittäisistä ajoista helposti pelkällä sähköllä, sillä 28,6 kWh akku tarjoaa noin sata kilometriä sähköistä toimintamatkaa. Vaikka kyseessä on kookas auto, on kulutus yllättävän pientä sähköllä ajettaessa. Sata kilometriä toteutuu kyllä, ellei omistajalle ole kiire pahasti päällä.

Kääntösäde kuin Fiat Puntossa

Kuskin ja toki myös kyytiläisen näkökulmasta Mercedes-Maybachin hienous kulminoituu alustaan, jolta ei juuri voi enempää voi toivoa. Mercedes on aina osannut tehdä hyviä alustoja, mutta Maybachin kohdalla homma on hiottu viimeisen päälle.

Autossa on luonnollisesti ilmajousitus, joka suodattaa pitkälti kaiken tien pinnalla tapahtuvan pois kuskin harmeista. Tuntuma on kaikissa ajotiloissa mukava ja pehmeä. Ohjaustuntuma on saatu yllättävän tarkaksi, vaikka mukavuus onkin ollut kaiken keskiössä. Ajotila vaikuttaa jousituksen tuntumaan, mutta edes sportilla mukavuudesta ei tingitä.

Vaikka autossa on todella pitkä akseliväli, on kääntösäde saatu hämmästyttävän pieneksi. Maybach saa itsensä ympäri suunnilleen samassa tilassa kuin B-segmentin pikkuautot. Tästä kunnia kuuluu nelipyöräohjaukselle, sillä myös taka-akselin pyörät kääntyvät.

Takafillareiden suurin ohjauskulma on joko 4,5 tai 10 astetta. Määrä riippuu siitä, kuinka isot renkaat alla pyörivät. Koeajoautossa on auton koko huomioiden lapsellisen kokoiset 19” vanteet, joten ohjauskulma on maksimi, eli 10 astetta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hyvää ja huonoa

Premium-tunnelma
Alustan mukavuus
Sähköinen toimintamatka
Takapenkin matkustusmukavuus
Uskomaton äänentoisto

Pieni tavaratila

Maybachissa on kaikki asiat kunnossa, mutta erityismaininta on pakko antaa äänentoistojärjestelmälle. Se on saksalaisen Burmesterin käsialaa ja vastaavaa ei ole koskaan tullut tavattua tuotantoautossa. Dieter Burmester on loihtinut Mercedes-Maybachiin audiomuotoisen äänielämyksen.

Järjestelmässä on raju määrä tehoa ja äänenpainetta, mutta kaikki on toteutettu hienostuneesti. Äänentoistoa voi huoletta soittaa täydellä äänenvoimakkuudella, ja sointi on edelleen kristallinkirkas. Bassotaajuudet kantautuvat autosta helposti usean kymmenen metrin päässä olevaan asuntoon sisään.

Erityisen lisän elämykseen tuo 4D-tila, joka vie kokemuksen hieman normaalia pidemmälle. Jokaisen istuimen sisällä on oma bassokaiutinelementti, joka saa musiikin tuntumaan kehossa. Bassoraita hakkaa selän kautta koko kehoon, mikä vie kokemusta livekeikan suuntaan.

Mikä voisi olla parempaa?

Kun hyppää Mercedes-Maybachin, tulee ajatelleeksi mitä parempaa automaailmalla on tämän jälkeen enää tarjota ajo- ja kyytikokemuksen näkökulmasta. Pitkän akselivälin malli on 5,3 metriä pitkä, ja sisätilat ovat varsin riittävät. Jos moista haluaisi lisää, pitäisi katseet suunnata vaikkapa Rolls Roycen suuntaan.

Hintaero Rolls Roycen ja Mercedes-Maybachin välillä on huikea, sillä lataushybridinä S 580 e maksaa 225 000 euroa. Se on suorastaan pilkkahinta tällaisesta autosta. Rollsin kohdalla kuvetta joutuu kaivamaan minimissään puoli miljoonaa euroa plus kotimaan autoverotus. Monelle se voi tuntua kovalta.

Syy Maybachin halvalle hintalapulle on luonnollisesti hybridivoimalinja, sillä jos autonsa mielii ottaa ilman sähköistystä, hinta pompsahtaa hieman. S 680 -versio maksaa 477 620 euroa. Tuolloin pellin alla mylvii käsintehty kuusilitrainen V12-moottori. Kaksitoistasylinterinen onkin varakkaan valinta, eikä autonkuljettajaa tarvitse vaivata latauspiuhoilla.

Maybachin puutelista on lyhyt. S 580 e:n Tavaratila on auton mittasuhteet huomioiden kovin pieni. Toki puutteeksi voisi laskea sitä, että viikon mittaisella koeajolla auto kuin auto muuttuu arjeksi. Kun S 580:llä ajelee jokapäiväiset ajot, alkaa siihen valitettavasti tottua. Jokainen ajokerta tarjoaa nautintoa, johon harva automalli kykenee, mutta silti kaikkeen tottuu. Paitsi jääpalaan takaosastossa. Mutta se on jo aivan toinen tarina.