Klassikko: Renault 4 F4 – hulvatonta huoltoa

Tämä tehtaan Renault 4 F4 voisi rientää hätiin huoltotarpeen yllättäessä. Se muistuttaa, että autoilu on elämyksiä, nautintoa ja tarinoita.

Moottorijarrutus tekee jo töitään ja jarrupoljinta on painettava kaveriksi alamäessä odottavaan neulansilmään osuttaessa. Kiikkerä kori kallistuu käännettäessä, mutta huoltoautona toimiva Renault 4 F4 “Renault Service” kiiruhtaa kaarteen läpi. Apu on tulossa!

Mitään oikeaa tehtävää ei tosin odota edessä, mutta mielikuvitus pääsee valloilleen upeaa vanhusta Pariisin ulkopuolella maalaismaisemien läpi kylästä toiseen ohjastaessa. Tunnelmaa ei tarvitse tosin erikseen hakea. Olo on kuin Tintin seikkailut -sarjakuvassa.

Olemme päässeet tehtaan entisöimän, ja heidän klassikkokoelmaansa kuuluvan, nelosen rattiin, sillä Renault 4 täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Ajamatta ei voi ymmärtää auton sielunelämää, joten onneksi Renaultin kokoelma on tarkoitettu käyttöä varten.

Renault 4 F4 “Renault Service”

Alla on vuosimallin 1970 Renault F4, jolle on luotu oranssivalkoinen “Renault Service” -teema. Tuntuu kuin tiekin hymyilisi tänään. Se saattaa tosin naureskella tehottomalle vanhukselle, mutta mikään ei pääse pilaamaan tunnelmaa.

Auto on oikeasti pieni, sillä keskikonsolin puutteesta huolimatta kahden hoikan hengen väliin ei jää turhia tiloja. Ennen oli näin ja tällä pärjättiin perhearjessa. Sopu sijaa antaa.

Renault 4 karsii autoilun perusteet vain tarpeelliseen ja juuri sen saavutettavuus oli avain suosioon. Ohjaamossa ei juuri ole ylimääräisiä mittareita tai muita hallintalaitteita. Omamassaakin on vain 720 kilogrammaa.

Eräs nykypäivänä vähemmän nähdyistä toteutuksista on niin sanottu satenvarjokeppi, jolla hoidetaan vaihteensiirtoa. Vaihteet on tässä yksilössä jopa merkitty nuppiin, joka helpottaa kokemattoman kuljettajan tehtävää.

Mitään ihmeellistä labyrinttia ei tarvitse kepillä selvittää, sillä vaihteet sijaitsevat suoraan siellä missä pitääkin. Ainoastaan käden liikerata on hieman nykypäivän normeista poikkeava.

Eteenpäin liikkumiseen on tarjolla neljä vaihdetta, joista kuljettajaa lähimpänä vasemmalla sijaitsevaa ykköstä ei ole synkronoitu. Auto liikkelle kytkintä liu’uttamalla ja pian kytkinpoljin palaa jälleen pohjaan kakkosen kytkemiseksi. Niin sanotussa dog leg -vaihteistossa kakkonen työnnetään keskelle eteen – suoraan ykkösen yläpuolella sijaitsisi peruutusvaihde.

Kaasu on pohjassa, mutta juuri mitään ei tapahdu. Nelisylinterisen 0,75-litraisen moottorin 27 hevosvoimaa tekevät kyllä kaikkensa, mutta heitä on kovin vähän. On parempi ottaa rauhallisesti ja edetä keskialueen väännön voimin sen minkä moottori mukavasti menee.

Kyllä tällä liikenteen mukana pysyy. Moottoriteitä aiomme kuitenkin välttää ja onneksi reitti on suunniteltu sen mukaan.

Yksilön sydämessä

Ohjaus on ilahduttavan kevyt ohjaustehostimen puutteen huomioiden. Kapoiset renkaat auttavat kummasti ja ohjaustehostimen puute on huomioitu jo auton suunnitteluvaiheessa. Ohjauksen tunnokkuus, erityisesti tuoreimpiin nykyautoihin verrattuna, ei sen sijaan tule minkäänlaisena yllätyksenä.

Jousitusmukavuuskin tekee vaikutuksen. Koeajettava “Renault Service” on yllättävän pehmeä, kun muistetaan ajon tapahtuvan täysin ilman kuormaa. Tämä saa toki pohtimaan kuinka hyvin kantokyky kestäisi painavia autonosia.

Kyseessä on äärimmäisen taidokkaasti entisöity kokonaisuus, josta ei vanhalle autolle tavanomaisia väljiä löydy. Ajoltaan yhtä hyvää Renault 4 -yksilöä saanee hakea kissojen ja koirien kanssa. Tämä tekee kokemuksesta, yhdessä maisemien ja sopivasti valitun tiestön kanssa, erityisen miellyttävän.

Liikenteessä on helppo havaita kanssakulkijoiden kiireen haihtuvan ja ymmärrystä löytyvän hieman hitaammin paikoitellen liikkuvalle klassikolle. Renault 4 omaa paikan ranskalaisten sydämessä ja hyvä niin.

Teksti ja kuvat: Henri Posa