Koeajo: KTM 890 Adventure R – huipulla on yksinäistä

KTM 890 Adventure R on moottoripyörä, jolle maailma on leikkikenttä. Hyvää: moottorin luonne, alusta, ajoavustimet, seikkailuhenki Huonoa: pleksi, epämukava istuin

KTM:n kehitystyö katupyörämarkkinoilla on huimaa. Alun alkaen enduro- ja crossipyöräpuolelta ponnistanut itävaltalaisvalmistaja on marssittanut viimeiset vuodet markkinoille niin erinomaisia katupyöriä, että muiden merkkien on pitänyt parannella peliään jatkuvasti.

Yksi hienoimmista katusarjoista on ollut Adventure, johon KTM on tehtaillut sellaisen määrän pyöriä, että alaa puolivaloilla seuraava ei varmasti pysy perässä. KTM:n Adventure-perhe jakaantuu kahteen alajaostoon: perusmalliin ja maastokelpoisempaan R:ään. R tarkoittanee racingia ja sitä seikkailupyöräluokassa todella on tarjolla.

Adventure R -malleja on tätä nykyä kolme: 690 Enduro R, 890 Adventure R ja 1290 SuperAdventure R. Kolmikko edustaa periaatteessa samaa ajatusmallia, mutta kolmessa hyvin erilaisessa luokassa. Siinä missä 690 R on enduropyörämäinen ja kevyt, on Super Adventure R raakalaismaisen tehokas metsäjärkäle. 890 R asettuu näiden välimaastoon.

KTM 890 Adventure R on kiistatta markkinoiden maastokelpoisin keskiluokan seikkailupyörä. Peruskokoonpano on tuttu muutaman vuoden takaisesta 790 Adventure R:stä, mutta uudessa isommassa mallissa on selkeästi enemmän tulta ja tappuraa.

890-kuutioinen Adventure-malli julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2021, eli vasta pari vuotta sitten. Kiivas julkaisutahti kertoo siitä, että KTM ei todella ole aikeissa jäädä paistattelemaan menestyksessä. Moni olisi jättänyt mallin ennalleen pidemmäksikin aikaa.

100 hv ja 100 Nm ajamisen riemua

Keskiluokan maastokeisarin voimanlähteenä toimii 899-kuutioinen rivikakkonen. Moottori tuottaa Adventuren tapauksessa 105 hevosvoimaa ja 100 Nm. Lukemat tahtovat sanoa paljon, mutta KTM:n tapauksessa todellisuus on vieläkin jyrkempi. Itävaltalaisvalmistajan pyörät nimittäin ovat aina olleet suorituskyvyn suhteen kulmikkaita ja voima tulee todella terävästi vetävälle pyörälle. 890 Adventure R ei ole poikkeus. Tehoa tuntuu olevan selvästi lukemia enemmän.

Ruudikkaan moottorin lisäksi elektroniikkapuoli on edistynyttä. 890 R:ssä on keulimisen– ja luistonesto, kaarre-ABS:t, säädettävät ajotilat, ja niin edelleen. Luistonestoa saa erikseen hankittavan tech pack -päivityksen jälkeen säädettyä yhdeksään eri asentoon.

Luistonestojärjestelmä osoittaa toimivuutensa hiekalla ja ohjelmisto on paras millä on tulllut ajettua. Ajatus on, että asetus yhdeksän puuttuu takarenkaan pyörimiseen ja luistoon kovimmalla kädellä. Ykköstä kohti mentäessä järjestelmä sallii suuremman luiston. Säätö on todella toimiva ja jokainen kuski löytää itselleen parhaiten sopivan asetuksen. Numero vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon perä irtoaa mutkassa sivulle.

KTM on yksi kiistatta markkinoiden parhaimmistoa irtopäällysteellä ja pyörällä on iloa ajaa vauhdikkaita sivuluisuja hiekkabaanalla. Käytös on johdonmukaista, eikä ylimääräistä ohjelmaa tule eteen ilman kardinaalisia ajovirheitä. Niitäkin pyörä onneksi antaa anteeksi.

Ainoa elektroniikkapuolen haaste on shifterissä, eli vaihdeavustimessa. Sen ansiosta 890 R:llä voi polkea vaihteet sisään ilman kytkintä. Hiekalla ajettaessa shifteri ei anna vaihtaa vaihdetta silloin kun takarengas lennättää sepeliä voimalla. Silloin pyörässä joutuu käyttämään kytkintä. Tämä on sääli, mutta ehkä sillä halutaan suojella moottoria.

Paljon uutta vanhoissa kuorissa

Ulkoisesti 890 Adventure R näyttää pitkälti samalta kuin pari vuotta sitten julkaistu malli, mutta tarkempi silmäily osoittaa ajatuksen vääräksi. Katteissa on eroavaisuuksia, pleksi on uusi ja alustaa on päivitetty paremmaksi. Myös mittaristo on uusittu ja se näyttää tätä nykyä pitkälti samalta kuin Super Adventuren vastaava, mutta on toki hieman pienempi.

Alustan joustomatkat ovat 240 mm molemmissa päissä ja maavara 263 mm. Näillä lukemilla tehdään ihmeitä, eikä pohja raavi kiinni maahan aivan pienimmissä töyssyissä. WP:n valmistama 48 mm keula on järeää tekoa ja kannattelee kookkaampaakin kuskia vaivattomasti. Sama pätee saman valmistajan takaiskariin. Molemmat päädyt ovat luonnollisesti täysin säädettävissä.

Alusta tuntuu alkuun melko jäykältä, mutta sen ansiosta jousitus ei pohjaa, vaikka eteen heitettäisiin suurempaakin hyppyä. Enduroreitit eivät tuota pyörälle sen suurempia ongelmia, vaikka painoa onkin lähes 100 kiloa enemmän kuin enskapyörissä. Kun 890 Adventure R:llä pääsee vauhtiin, ei sitä hevillä pysäytetä. Kantti loppuu ensi kuskilta, kuin pyörältä.

KTM:n pahin kilpailija löytyy läheltä. Saman firman omistuksessa oleva Husqvarna Norden 901 Expedition on pitkälti samoista aineksista rakennettua pyörämalli, vaikka ulkokuori saattaisi väittää muuta. Norden on pyöreämpi ja tyylitellympi, mutta kaksikko on todella lähellä toisiaan.

Tiukimmat kisaajat 890 Adventure R:n kimpussa ovat Ducati DesertX, Triumph Tiger 900 Rally ja pienellä varauksella BMW F 850 GS Adventure, sekä japanilaiskolmikko Yamaha Tenere ja Honda Transalp ja Suzuki V-Strom 800 DE. KTM onnistuu yhdistämään tehon ja maastokelpoisuuden tavalla, johon muut vain eivät kykene.

KTM:n kohdalla on vain hämmästeltävä, kuinka paljon jo ennestään erinomaista moottoripyörää on paranneltu edelliseen versioon verrattuna. Kun ensimmäisen kerran ajoin 890 Adventure R:ää, tuntui sitä, ettei pyörässä ole juuri parantamisen varaa. Mutta niin vain sitä veivattiin edelleen paremmaksi.

Onko siinä mitään huonoa?

Mutta kyllä kehityksen paikkojakin on. KTM:n yritykset tehdä pyörän pleksejä, ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Ainakin 180 senttisen kuljettajan näkökulmasta. Sama haaste on piinannut käytännössä kaikkia malleja, sillä kypärämelu on yli 100 km/h tuolla puolen järkyttävän kova. Tilanna on sama myös uudessa 890:ssä.

Toinen kuskia koetteleva asia on istuin, joka R-mallin kohdalla on kova ja epämukava. Lankkumainen pankki puuduttaa istumalihakset nopeasti. Lisäksi penkin muotoilu on sellainen, että yhtään lyhyemmän kuskin on hyvin haastavaa ylettää jalkansa maahan. Jopa yli 180 cm kuskilla on vaikeuksia asian kanssa, sillä penkki on kuskin hanurin alta liian leveä.

Jos maailmanympärysmatkalle pitäisi valita yksi tuotantomoottoripyörä, se saattaisi hyvinkin olla 890 Adventure R tai BMW R 1250 GS. Ne ovat kuin kortin kaksi puolta. KTM on riittävän kyvykäs pyörä asfaltilla, mutta omaa luokkaansa hiekkapäällysteellä. GS:llä tilanne on juuri päinvastoin.

KTM:n vahvuuksiin lukeutuu kiistatta se, että se haastaa kilpakumppaneita ylemmässä ja alemmassa luokassa. 890 Adventure R:n ketteryys venyy alempaan keskiluokkaan, mutta tehoa piisaa kuninkuusluokan verrokkeihin hienosti.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala