Koeajo: lähempänä lähtökohtaansa – Mercedes-Benz CLS 400 d 4Matic

Uusi Mercedes-Benz CLS madaltaa kynnystä E-sarjan sisarmalliin nähden. Hyvää: ajettavuus, suorituskyky, käyntiääni. Huonoa: voisi olla hätkähdyttävämpikin.

Mercedes-Benz CLS on tähtimerkin valikoimassa miltei itsestään selvä malli – näitä neliovisia ”coupéita” on tehtailtu vuodesta 2004 lähtien nyt jo kolmannessa sukupolvessa.

CLS on perinteisesti myös antanut sisarmallilleen E-sarjalle vapauden olla isojen autojen luokassa se järkevämpi, ja ainakin pääntiloiltaan myös väljempi vaihtoehto. Paitsi, että kattolinja kulkee E-sedaniin verrattuna 33 mm alempana, CLS on myös 65 mm pidempi ja 38 mm leveämpi, mikä vain korostaa menevämpää olemusta.

Siinä, että CLS:n puikulamuoto luo sisätiloihin tiettyjä kompromisseja, ei ole mitään vikaa. Enemmän matkaa istuimen pinnasta kattoon saa valitsemalla joko sen eemelin, tai sitten jonkin mallin Mercedeksen mittavasta SUV-paletista.

Sitä paitsi CLS:n etuistuimilla mataluus esiintyy vain visuaalisena elementtinä, eli tiloihin sillä ei ole vaikutusta. Takapenkillä tila on yläsuuntaan rajoitetumpi, mutta vielä keskimittaisille riittävä. Tavaratilaakin on vain niukasti vähemmän kuin E:ssä (540 vs. 520 l).

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Suorempi suorituskyky

Kun ensikoeajossa herkuttelimme CLS:n bensakoneilla, Suomessa kokeilimme tämänhetkisen mallivalikoiman keskimmäistä edustajaa, tuoreen suoran kuutosdieselin voimakkaampaa painosta. Nelisylinteriset CLS:t tulevat ensi syksynä.

Juuri tässä piileekin syvällisin ero CLS:n ja E-sarjan välillä, sillä jälkimmäisessä tyydytään dieselpuolella toistaiseksi joko nelipyttyisiin tai sitten vanhempiin, sinänsä aivan kelpoisiin V6-voimanlähteisiin.

Suora kuutosdiesel kuulostaa täysin bensakoneelta, ja myös ohituskiihtyvyys on huikea. Kuljettajalta vaaditaan todellista malttia, sillä pelkästään yksi rekan kaasu pohjassa -sivuutus saisi nopeuden nousemaan aivan liian korkeisiin lukemiin.

Maantie- ja muutkin piirteet peesaavat E-sarjaa. Ajettavuus on tunnokasta ja kokoisekseen näppärän tuntuista, ja koeajoyksilössä lisävarusteena ollut säätyvä iskunvaimennus jakaa matkalaisille ilmajousituksen kaltaisen ajomukavuuden.

Erilaiset erot

CLS 400 d:n ominaisuudet ovat siis teknisesti tyhjentävät, hyvä niin. Lopuksi onkin aika pohtia mielikuva-asioita, sillä niillähän etenkin tämänhintaisia autoja pitkälti hankitaan.

En sano, etteikö uusikin CLS näyttäisi hyvältä, mutta ero persoonallisuudessa yhtä lailla pyöreämuotoiseen E-sarjaan ei vaikuta aivan yhtä suurelta kuin edeltävissä sukupolvissa. Etenkin, kun kojelauta ja sisustus ovat pitkälti identtiset.

Kun on aikoinaan kokenut ensimmäisen CLS:n jaguarmaiset muodot läpi koko ohjaamon poimuilevine keskikonsoleineen ja ihastellut kakkoskorin Shooting Brake -farmariversion uniikkeja muotoja, uuden, pelkästään neliovisena valmistettavan CLS:n hallitsevimmaksi eduksi tuntuukin jäävän se edellä mainittu moottori.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.mercedes-benz.fi/cls