Koeajo: liukas liikkeissään – Mercedes-Benz E 350 d

Mercedes-Benz E 350 d saa kuljettajan odottamaan kevättä. Hyvää: suorituskyky pitävällä pinnalla. Huonoa: nelivedon puute.

”Voima ei ole mitään ilman kontrollia”, viestitti rengasvalmistaja Pirelli kuuluisalla sloganillaan jo vuosia sitten. Mainoksen sanoma – vain kitka ajoalustaan ratkaisee – palasi mieleen, kun koeajoon asettui takavetoinen tehodiesel Mercedes-Benz E 350 d.

Neljää vetävää pyörää tulee tosissaan ikävä, kun on jättänyt monta tiukempaa kolmion takaa -kiihdytystä suosiolla väliin, aistinut lukuisia perän sivulle hypähdyksiä ennen ajonvakautuksen puuttumista ja saanut piiskattua kaasu pohjassa hädin tuskin 100 km/h mittariin moottoritien pitkällä kiihdytyskaistalla.

V6-dieselmoottorin tuoma 64 hevosvoiman ja 220 newtonmetrin lisä E 220 d -mallin neloskoneeseen nähden tuntuu hukkuvan pöperölumen joukkoon.

Valintavajeita

Osan heikosta vetopidosta voinee laittaa koeajoauton renkaiden piikkiin; muutama tuhat talvikilometriä oli selvästi sudittanut nastakumeista parhaan terän pois. Se ei kuitenkaan sulje pois tosiseikkaa, että kaksi vetävää pyörää, olivat ne sitten takana tai edessä, ovat tehokkaassa autossa ja Suomen säissä aina vajavainen ratkaisu.

Tämä ei tietenkään ole yksin mersun akilleenkantapää. Sitä sen sijaan voi kritisoida, että pitovajetta ei saa paikattua edes lisärahalla.

Katsaus E-sarjan hinnastoon paljastaa, että neliveto on tarjolla dieselmoottorin yhteydessä ainoastaan E 220 d:hen. Senkin suorituskyky riittää meikäläisiin nopeusrajoituksiin vallan hyvin, mutta samalla jää ylimääräinen tehoherkuttelu kesällä kokematta.

Joustavuutta talvikeliin olisivat tuoneet myös ajonvakautuksen monipuolisemmat valintamahdollisuudet.

Nyt E 350 d:ssä optiona on ainoastaan ajonvakautuksen täysi mukanaolo, joka antaa vetävien pyörien luistaessa äärimmäisen vähän voimaa käyttöön – tai sitten järjestelmän kytkeminen mutkikkaasti valikosta kokonaan pois, jolloin taas suurempien, yllättävien sladien esiintyminen on riskinä.

Omalla pikanappulalla käyttöön otettava, sallivampi ajonvakautuksen välitila jääkin toivelistalle.

Kulkee kitkalla

Pitävällä pinnalla valitus loppuu sitten kuin seinään. Heti kun alle saadaan paljasta asvalttia, kiihtyvyys saa täysin uuden merkityksen, ja iso Mercedes ryhtyy liikkumaan paperiarvojensa edellyttämällä tahdilla. Täyteläistä tehontunnetta täydentävät veekuutosen mehukkaat soundit sekä saumattomasti vaihtava automaatti.

Tunne on kaiken kaikkiaan niin valloittava, että se saa haaveilemaan ikuisesta kesästä – tai ainakin takatalvien totaalisesta puuttumisesta.

Samalla alkaa ymmärtää, miksi jotkut autonostajat tuhlaavat melkein 20 000 euroa kahteen lisäsylinteriin ja suorituskykyyn, jossa alkaa olla järkeä vasta auton kotimaan baanojen vapaiden nopeuksien spurteissa. Siellähän etenkin 150 km/h yläpuolen kiihtyvyydellä on ihan oikeata käytännön merkitystä.

Sporttitaksissa

Aiemmin ajamiimme E-Mercedeksiin nähden tämä 350 d oli astetta sporttisempi tapaus.

Leveä, 245/45 R18 -koon nastarengas aiheuttaa oman melutason lisäyksensä muuten äänettömässä autossa, mutta myös alustassa oli ylimääräistä pintakovuutta, neljän pyörän ilmajousituksesta huolimatta. Niinpä aivan edustusautomainen mukavuus jää näillä spekseillä haaveeksi.

Hieman yllättäen ohjauksen keskialuekaan ei ollut yhtä tunnokas kuin kapeammilla kitkarenkailla koeajamassamme E 220 d -farmarissa. Kokonaisuutena ajettavuutta ei voi kuitenkaan missään olosuhteissa moittia, kuten ei tasapainoisen auton ominaisuuksia muutenkaan – edellyttäen, että se tunne pidon kontrollista säilyy.

Mobiiliainesta

E 350 d -ostajan kevätfiilistä nostanee sekin ajatus, että kyseessä on aikanaan varma klassikko: vain reilun vuoden tuotannossa olleen E-sarjan veekuutosdieselit, siis juuri koeajoautossa ollut moottorityyppi, tullaan lähitulevaisuudessa korvaamaan uudella suoralla kuutosmoottorilla.

Ehkä sitten se nelivetokin saadaan valikoimaan mukaan.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.mercedes-benz.fi/e-class