Koeajo: Polestar 2 Long Range Single Motor – se järkevämpi vaihtoehto

Polestar 2 on ottanut oman paikkansa sähköautojen markkinassa. Eikä ihme, sillä kyseessä on helposti lähestyttävä ja tasapainoinen kokonaisuus. Hyvää yleinen helppokäyttöisyys. Huonoa kaikkien säätöjen tekeminen valikoiden takaa.

Monien muiden sähköautojen tapaan Polestar 2 tuli markkinoille malliston yläpää edellä. Nelivetoinen keskikokoinen auto raapii joka kulmasta ja tarjoaa tehoa kunnioitettavat 300 kW (408 hv). Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun tällaiset lukemat olivat vielä urheiluautojen yksinoikeutta.

Polestar 2:n mallisto alkoi täydentyä kuitenkin pian edullisempaan ja samalla järkevämpään suuntaan. Takamoottorista tuli valinnainen, kun mallisto täydentyi etuvetoisella versiolla. Tällä valinnalla hinta tippui noin neljä tuhatta euroa, samalla tippui paino, tavaratilan välipohjan alapuolinen tila kasvoi ja toimintamatka piteni. Jos nelivetoisuus ja suorituskyky eivät ole omalla listalla kovin tärkeitä kriteerejä, niin ei valinta näiden kahden mallin väliltä ole kovin haastava.

Kaikin puolin riittävä

Sukulaisuussuhde Volvoon on varsin helppo huomata. Vaikka kyseessä on oma korimallinsa, on muotoilussa paljon tuttuja peruspiirteitä. Ohjaamossa samoja palikoita on sitäkin enemmän ja eroavaisuudet keskittyvät lähinnä yksityiskohtiin. Toisaalta kuljettajan ympäristö on kokonaisuudessaan selkeä ja toimiva, joten asiat ovat ratin takana siinä mielessä hyvin. Myös ergonomia on hyvällä tasolla, mutta istuin voisi tarjota hieman napakamman sivuttaistuen.

Auton käynnistäminen tapahtuu muutamien muiden sähköautojen tapaan vain jarrua painamalla. Tämän jälkeen kytketään ajovaihde automaattivaihteisten autojen tapaan keskikonsolista löytyvällä korumaisella valitsimella ja lähdetään liikkeelle.

Alusta lähtien huomio kiinnittyy polkimien rauhalliseen ja loogiseen käytökseen. Etenkin kaasupolkimen osalta tämä on miellyttävä ominaisuus sekä kaupungissa että maantiellä. Turhan herkkä reagointi tuo etenemiseen lähinnä hermostuneisuutta ja tasainen ajaminen vaatii kuljettajan tarkkaa jalkakoordinaatiota.

Suorituskykynsä osalta etuvetoinen Polestar 2 on riittävä. Se ei tarjoa rajua kyytiä, mitä sen toki ei ole tarkoituskaan tarjota.

Hallintalaitteiden periaatteessa miellyttävä vaste jatkaa myös ohjauksen osalta. Tässä on kuitenkin valitettavasti kadotettu valtaosa tunnosta samalla. Auto kyllä tottelee ohjausta kiitettävän tarkasti, mutta esimerkiksi soratiellä ajettaessa kuljettajalle ei välity tietoa etupyörien pidosta ohjausvoiman pysyessä käytännössä samana ajotilanteesta riippumatta. Ohjaus tuo ajotuntumaan lievän puutuneisuuden, eikä Polestar 2 houkuttele erityisen urheilullisiin suorituksiin, vaikka alusta pystyisi selvästi käsittelemään hieman enemmänkin nopeutta.

Hallintalaitteiden tuntumaan voi myös vaikuttaa keskikonsolin valikoiden kautta löytyvien asetusten kautta. Esimerkiksi ohjaukselle löytyy kolme asetusta, mutta nämä vaikuttavat vain vasteeseen ja tarvittavaan voimaan. Lisäksi valikoiden takaa löytyy asetus moottorijarrutuksen voimakkuudelle, joista tehokkain huolehtii auton hidastamisesta pysähdyksiin saakka. Etenkin tätä viimeisintä olisi mukavampi käyttää esimerkiksi vain ajosuunnan valitsemasta, tai mistä tahansa muusta painikkeesta. Nyt useamman askeleen seikkailut kosketusnäytöllä nopean ja toistuvan säädön tekemiseen tuntuu turhalta.

Polestar 2 on tasapainoinen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus. Ajettavuutta leimaava tunnottomuus on auton harmittavin piirre, ja myös ajamiseen liittyvien säätöjen helpompi saavutettavuus tekisi käytöstä miellyttävämpää. Polestar 2 on varmasti moneen tilanteeseen mainio arkikumppani, mutta tunteita se ei kyllä suuremmin pääse herättämään.

Teksti ja kuvat: Moottori